Ps. 92: 2 (15.su helluntaista, antifoni)

Hyvä on kiittää Herraa,
laulaa ylistystä nimellesi, Korkein.

Kiitollisuus on joidenkin tutkijoiden mielestä sama asia kuin onnellisuus. Kiitollisuus on elämänasenne, jonka on todettu edistävän ihmisen terveyttä, tyytyväisyyttä ja ihmissuhteita. Kiitollisuus keskittyy nykyhetkeen ja siihen, mitä meillä on, sen sijaan että se huolehtisi siitä, mitä meiltä vielä puuttuu. Kiitollisuuden tunteminen ja ilmaiseminen suuntaa huomiomme myönteisiin asioihin. Se on vastalääke aivojemme luontaiselle taipumukselle kiinnittää huomio uhkiin ja elämän varjopuoliin. Kiitollisuus synnyttää luontaisesti positiivisia tuntemuksia, kuten iloa, rakkautta ja tyytyväisyyttä. Se myös edistää hyviä elämäntapoja.

Kalifornian yliopiston tutkijat Robert Emmons ja Michael McCullough julkaisivat vuonna 2003 tutkimuksen, jossa he osoittivat kiitollisuuden ja onnellisuuden läheisen yhteyden tieteellisesti. He pyysivät tutkimukseen osallistuneita ihmisiä pitämään kolmen viikon ajan kiitollisuuspäiväkirjaa, jossa osallistujien piti kirjata päivittäin ylös kiitollisuuden aiheita. Tuloksena oli, että osallistujien mieliala nousi, heidän motivaationsa auttaa toisia parani ja he jopa nukkuivat paremmin.

Että on sen todistanut kapitalistinenkin tiedemies.

1. Tess. 5: 16-24 (15. su helluntaista, 3.vsk 2.lk)

Tässä (ja edeltävissä jakeissa) on kerrottu mitä Jumala tahtoo meiltä. "Iloitkaa aina Herrassa, sanon vielä kerran: iloitkaa."(Fil:4:4) "Rukoilkaa joka hetki Herran antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta." (Ef. 6:18) "Hellittämättä" rukoilemisesta puhuu myös Room 12:12 ja Kol 4:2. Tässä se on adialeiptos, "lakkaamatta". "Kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa" (Ef. 5:20) Lysyesti sanottuna: jokainen hetki on oikea ja otollinen paikka Jumalan ylistykselle, kiitokselle ja rukoukselle. Ei ole kysymys siitä, etteikö kristitty saisi tuntea murhetta.

Älkää sammuttako Henkeä, älkää väheksykö profetoimisen lahjaa.
Muuan poika riensi kertomaan Moosekselle: "Eldad ja Medad [jotka eivät olleet muiden 70 vanhimman kanssa pyhäkköteltassa] ovat joutuneet hurmoksiin leirissä." Joosua, Nunin poika, joka oli nuoruudestaan saakka ollut Mooseksen palvelija, kiirehti sanomaan: "Mooses, herrani, tee siitä loppu!" Silloin Mooses sanoi hänelle: "Mitä syytä sinulla on kiivailla minun puolestani? Kunpa koko Herran kansa olisi profeettoja ja saisi Herran hengen! (4. Moos. 11:27-29) Kehotus tarkoittaa, että olkaa valmiita kuulemaan Jumalan uutta puhuttelua, älkääkä jääkö menneiden toimintatapojen ja rajallisen käsityskykynne vangeiksi.

Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää. Pysykää erossa kaikesta pahasta.
Tässä on arviointiperusta kaikelle sille mitä edellä on sanottu. Asioita kannattaa pohtia ja kokeilla. Ja sitten on asioita joita ei kannata edes kokeilla. Profetia tulee arvostella (1.Kor. 14:29)

Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa.
"Jumalan tahto on, että te pyhitytte" (4:3) Miten se käy päinsä? Hidasta näyttää olevan. No, salaisuus on seuraava:
Hän joka teitä kutsuu on uskollinen, ja hän on sen tekevä!

Ef. 5: 15-20 (15. su helluntaista 1.vsk. 2.lk)

Katsokaa tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Ylistyksen laulaminen on oikeaa ajanvietettä. Apostoli tekee ensin rinnastuksen viininjuonnin ja Hengellä täyttymisen välillä. Marx sanoi, että uskonto on oopiumia kansalle, mutta totta puhuen, keskikalja on oopiumia kansalle. Pienessä pöhnässä elämä vaikuttaa siedettävältä. Hengellä täyttyminen on sukua juopumiselle (katso vaikka kansan reaktiot helluntaina, Apt.2), mutta luonteeltaan pysyvämpää ja luovempaa. Henki ei turruta aisteja, vaan avaa ne - raittiisti ja pysyvästi, toisin kuin LSD tai muut hallusinogeenit.

Keinona täyttyä Hengellä apostoli esittää laulamisen Herralle. Tässä on kirkkomusiikin - ja kaiken musiikin - teologinen perustelu. Osa käsikirjoituksista sanoo, että pitää laulaa "sydämissä" (ἐν ταις καρδιαις), mikä sai eräät varhaiset kirkkoisät opettamaan, että laulaminen täytyy tapahtua enemmän sydämellä kuin suulla - mielummin ääneti. Uskovaisilla on ollut aina epäluuloisuutta musiikin tuottamaa mielihyvää kohtaan. Käännös "laulakaa täydestä sydämestä" tavoittaa idean paremmin: laulamisessa pitää olla koko persoona mukana. Ja äänellään variskin laulaa.

Miten eroavat toisistaan "psalmit", "ylistysvirret" ja "hengelliset laulut"? Lutherin mukaan psalmit viittaavat Psalmien kirjaan, ylistysvirret muihin Raamatun lauluihin ja hengelliset laulut niihin lauluihin, joita syntyy kirkossa jatkuvasti. Että sana puhuttelisi, lohduttaisi ja rohkaisisi kristittyjä, uusia lauluja tarvitaan jatkuvasti.
[lisää kirjassani "Luther's Theology of Music. Spiritual Beauty and Pleasure. De Gruyter 2013]

Neh. 8:5-10 (15. su helluntaista, 3.vsk 1.lk )

 ”Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne. Älkää siis olko murheellisia älkääkä itkekö.” Kansa näet itki kuullessaan, mitä laissa sanottiin. Ja Esra jatkoi: ”Menkää koteihinne, nauttikaa hyviä ruokia ja juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei itsellään ole mitään. Tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme! Älkää siis olko murheellisia, vaan iloitkaa, sillä Herra on teidän voimanne.”

Kun joku koskettaa syvältä,  itku on luonnollinen seuraus. Tässä tekstissä sanotaan kuitenkin kolme kertaa ettei saa itkeä. Ilo on merkki uskosta  -jopa perusteeton ilo. Jos Jumala on olemassa, mikään ilo ei ole turhaa. Nehemian messun lähettämissanoissa kehotetaan nauttimaan kirjaimellisesti "rasvaisia ruokia ja makeita juomia ", mutta nykykäännös on kansanterveydellisempi .Diakonia lähtee alttarilta: viedään maistiaisia niille, joilla ei ole mitään. Jumalanpalvelus, jota maailman hätä ja lähimmäisen puute ei liikuta, on epäaitoa. 

Jes. 38:16-20 (15. su helluntaista 1.vsk, 1.lk)

 Herra, minun sydämeni elää sinulle, anna rauha hengelleni, vahvista minua, tee minut terveeksi.
Vanha käännös "Herra, tämänkaltaiset ovat elämäksi, ja niissä on koko minun henkeni elämä" tuntuu vastaavan Biblia Hebraican tekstiä. Mutta mihin se viittaa? Nähtävästi siihen, että ahdistuksissa ihminen oppii tuntemaan Jumalan (niin Luther epäilemättä sanoisi). Siitä hän jatkaakin: Vahvistuminen ja terveeksi tekeminen on tapahtuneessa jo!

Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastit minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini.
Vrt. Room. 8:28. Englanniksi: "Surely it was for my benefit that I suffered such anguish"(NIV). "Minä uskon ja siksi puhun, Olin tuhon partaalla" (Ps. 116:10) "Sinä armahdat meitä yhä, poljet syntimme jalkojesi alle. Kaikki syntimme sinä heität merten syvyyteen." (Miika 7:19)

Ei tuonela sinua kiitä, eikä kuolema sinua ylistä! Ne, jotka syvyyteen joutuvat, eivät voi turvautua uskollisuuteesi.
"Ei haudassa kerrota, että sinä armahdat, ei kadotuksessa, että olet uskollinen. Tunnetaanko pimeydessä ihmeitäsi, puhutaanko hyvyydestäsi unohduksen maassa?" (Ps. 88:12-13) Kyseessä ei ole vain elämän fyysisten rajoitusten kokemus, vaan tyhjyyden, kadotuksen, tarkoituksettomuuden, depression kokemus.

Elävät, elävät sinua ylistävät, niin kuin minä tänään ylistän! Isä kertoo lapsilleen sinun uskollisuudestasi.
Elämä on Jumalan ylistämistä, niin kuoleman rajan tällä kuin tuolla puolen! Sukupolvi toisensa jälkeen ylistää.

Herra on minut pelastanut, hänen ylistystään soi meidän soittomme hänen pyhäkössään kaikkina elämämme päivinä.
Soittovälineenä on muuten neginōt = jousisoittimet.

2. Kor. 9: 6-19 (15. su helluntaista, 2.vsk 2.lk)

Kolehtipuheiden kolehtipuhe:

Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää.
Kirjaimellisesti: "joka siunauksin kylvää." Siunaus ja lahja ovat Raamatussa myös synonyymeja /1. Moos.33:11.

Kukin antakoon sen mukaisesti kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.
Antamista on hyvä harkita. Verbi prohaireomai tarkoittaa tietoista, etukäteen omasta tahdosta tapahtuvaa päätöstä. Mainostajat ja lobbarit osaavat kyllä esittää hyviäkin argumentteja, joiden edessä tuntee olevansa sydämetön, jollei anna. Mutta tässä kielletään antaminen siitä syystä. Murheella (ek lypes) antaminen ei ole oikein. Jumala rakastaa iloista antajaa, koska hän itsekin on sellainen.

Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Onhan kirjoitetttu: - Hän jakelee, hän antaa köyhille, hänen hyvyytensä kestää ikuisesti.
Tässä apostoli leikkii - suorastaan hulluttelee - sanalla "kaikki". Jumala antaa teille kaikkea armoa, niin että teillä on en panti pantote pasan autarkeian, "aina kaikessa kaikkea mitä tarvitsette." Autarkia on Aristoteleenkin mukaan tial, jossa yksilöllä (tai valtiolla) ei puutu mitään mitä se tarvitsee. Tämän Jumalan ylenpalttisen armon ja anteliaisuuden tavoitteena on, että me olisimme "rikkaat hyviin töihin." Ps 112:9 sitaatissa verbi skorpizo on ainoan kerran UT:ssa myönteisessä merkityksessä. Muuten se tarkoittaa "hajottamista" (esim. Matt. 12:30) mutta tässä se tarkoittaa Jumalan leväperäistä tapaa ripotella siunausta sinne sun tänne.

Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan.
On vaikeaa päättää, puhuuko apostoli tässä käytännön avustustoiminnasta vai hengellisestä kasvusta. ja turha sitä on kysyäkään, koska ei niitä kristityn elämässä voi erottaa. Anteliaisuus on muuten haplotes, "yksinkertaisuus."

Tämän palveluksen toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se saa yhä useammat kiittämään Jumalaa.
Myös yhteiskunnallisesti on totta, että tuloerojen tasaaminen ei ainoastaan estä ihmisiä putoamasta köyhyyteen, vaan myös lisää tunnetta siitä, että kaikki kuuluvat yhteen - ja näin se lisää myös hyväosaisten turvallisuutta.

Kun te tällä työllänne annatte todistuksen uskostanne, (kirjaimellisesti "tämän liturgian diakonia on että...") lahjanne saajat ylistävät Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti heille (Biblia 1776: anteliaan tasajaon edestä) ja kaikille muillekin. Näin he myös rukoilevat tiedän puolestanne ja ikävöivät teitä sen ylenpalttisen armon vuoksi, jota Jumala on osoittanut teille. Kiitos Jumalalle hänen suuresta lahjastaan!

Matt 11:25-30 (15. su helluntaista, 3.vsk ev)

Paul Tillich kysyy, mikä on se kuorma, josta Jeesus meidät vapauttaa? On selvää, että Jeesus ei vapauta meitä jokapäiväisistä velvollisuuksistamme ja vastoinkäymisistämme. Hän ei ole helpon elämän takuumies. Entä sitten synti ja syyllisyys? Tillich sanoo, että Jeesus ei suinkaan sano, että syntimme eivät ole vakavia. Itse asiassa Jeesus tuomitsee myös sellaiset synnit, joita hänen oman aikansa teologit eivät edes pitäneet vakavina.
Kuorma, josta Jeesus meidät vapauttaa, on uskonnon ies. Uskonnon avulla ihminen yrittää päästä voitolle ahdistuksestaan, levottomuudestaan ja epätoivostaan. Uskonnon avulla hän yrittää korjata sisäistä rikkinäisyyttään ja saavuttaa kuolemattomuuden, henkisyyden ja täydellisyyden. Tämä ei edellytä jonkin tietyn uskonnon ulkoista noudattamista. Ihminen voi toteuttaa "uskonnollisuuttaan" myös antautumalla poliittiselle ideologialle tai eettiselle periaatteelle. Kiihkeä ateisti voi olla tässä mielessä "uskonnollinen": uskonto on se ihmisessä, joka vaatii häneltä täydellisyyttä. Ihminen tunnustaa sydämessään tämän vaatimuksen oikeaksi, ja siksi uskonto on niin pirullista ja tekee ihmisen onnettomaksi. Emmekä me pelastu siltä sysäämällä uskonnon julkisuudelta marginaaliin.
"Minun ikeeni on hyvä kantaa". Tässä ei ole kysymys aste-erosta. Jeesus ei tuo mukavampaa ja inhimillisempää uskonnon muotoa, vaan sen vastakohdan. Jeesuksen ies on olemukseltaan kevyt, koska se on uskonnon yläpuolella ja koska se antaa työn ja vaivan rasittamille sieluillemme levon.

"Missä voimme kokea tämän uuden todellisuuden? Emme voi löytää sitä, mutta se löytää meidät. Se etsii meitä koko elämämme ajan. Se on maailmassa, se kannattaa maailmaa, ja sen ansiosta emme me eikä maailmamme vielä ole sortuneet lopulliseen itsetuhoon. Vaikka se on kätkössä ahdistuksen, epätoivon, katoavaisuuden ja tragiikan alla, se on olemassa kaikessa: sielussa ja ruumiissa, sillä sen välityksellä kaikki elää."
"Uutta olemassaoloa ei saa sekoittaa kristillisyyteen. Unohtakaa kaikki kristilliset opit, unohtakaa sekä varmuutenne että epäilynne, kun kuulette Jeesuksen kutsun. Unohtakaa kristillinen moraali, omat saavutuksenne ja epäonnistumisenne, kun tulette Jeesuksen luo. Teiltä ei vaadita mitään - ei edes mitään käsitystä Jumalasta, ei omaa hyvyyttä, ei uskonnollisuutta, ei kristillisyyttä eikä moraalisuutta. Teiltä vaaditaan vain, että olette avoin ja valmis ottamaan vastaan sen, mitä teille annetaan." (Perustukset järkkyvät, s. 79-88)

Joh. 5:1-15 (15. su helluntaista, 2.vsk ev)

BETESDAN PARANTAMISIHME
Allegoria on maallikolle kuin improvisointi musiikissa: tuntuu täysin mielivaltaiselta ajatuksenjuoksulta. Kuitenkin ammattilainen tietää, että se vaatii kaikkein suurinta instrumentin ja tradition hallintaa. Kokeillaan allegorista luentaa.
Tapahtumapaikka on lammasportin luona. Kysymys on siis hyvän paimenen seuraamisesta. Lammikon nimi on beth chesda, "armon huone." Jeesuksen seuraamisessa on kysymys armosta. Sairaus, astheneia, on kreikassa sama sana kuin "heikkous." Sairaudet kuvaavat ihmisen tilaa erossa Jumalasta: He ovat sokeita, jotka eivät näe todellista valoa ja ovat tottuneita pimeään; rampoja jotka ontuvat elämän tiellä eteenpäin; kuivettuneita, joista elämän kosteus (humor) on poistunut. Apparaatti lisää vielä neljännen ulottuvuuden: halvaantuneet, jotka eivät lamaantuneina kykene ottamaan askeltakaan.
Kristilliset terapeutit ovat usein kiinnittäneet huomiota Jeesuksen sanoihin: "Tahdotko tulla terveeksi?" Suoraan kysymykseen ei kuitenkaan tule suoraa vastausta, vaan valitusta. Itsesääli haiskahtaa, kun mies sanoo: "Minulla ei ole ketään." Jeesus siis kysyy tahtoa, mutta sitä ei löydy. Niinpä Jeesus tahtoo: nouse ja ota mattosi. Ei selittelyjä, ei syyttelyä, ei paapomista, vaan selvä sana.
Se että sairaus on lopulta hengellistä laatua, käy ilmi myös sanoista: "älä enää tee syntiä ettei sinun kävisi pahemmin."

15. su helluntaista, 1. vsk. ev

YKSI SPITAALINEN PALASI
"Spitaalitautia sairastavan tulee käyttää repaleisia vaatteita, pitää hiuksensa hajallaan ja kasvojensa alaosa peitettynä sekä huutaa:'Saastainen, saastainen.'" (3. Moos. 13:45)
Spitaali oli paitsi sairaus, myös sosiaalinen stigma, joka eristi kantajansa muusta yhteiskunnasta. Luukkaan syntisrakkaus näkyy siinä, että tämän kertomuksen hyvis ei ole ainoastaan saastainen spitaalinen vaan vieläpä opillisesti ja etnisesti harhaoppinen samarialainen.
Jeesuksesta käytetty titteli epistates "opettaja" on sama jota Pietari käytti ensi kerran Jeesuksen tavatessaan. Sana henkii ehkä epätietoisuutta siitä, mikä mies Jeesus oikein on. Samapa se, spitaaliset arvelivat kuitenkin, että Jeesus voi auttaa heitä.
Se, että spitaalisten tuska on ennen kaikkea sosiaalista, käy Jeesuksen toiminnasta ilmi. "Menkää näyttämään itsenne papeille." Papin tehtävä on todeta spitaalin poistuneen. He parantuivat jo mennessään. Jeesuksen sana riitti
Yksi ainoa palasi ylistämään. "Tämä muukalainen" nousee esiin. Tämä joka ei ollut edes todellinen Jumalan kansan jäsen. Muutkin olisivat voineet kuulla sen, mitä hän sai kuulla: "Nouse ja mene, uskosi on pelastanut sinut." Usko tarkoittaa tässä yhteydessä kääntymistä hädässä Jeesuksen puoleen.

"Ihminen on luotu ylistämään, kunnioittamaan ja palvelemaan Jumalaa, meidän Herraamme, ja siten saavuttamaan sielunsa pelastus." (Ignatius Loyola)

Ps 65:2,6,9 (15. su helluntaista, psalmi)

Sinua, Jumala, me ylistämme Siionissa. Me täytämme lupaukset jotka annoimme sinulle.
LXX:n mukaisessa muodossa jae löysi tiensä Dies irae-sekvenssiin: te decet hymnus in Sion, et tibi reddetur votum in Hierosalem.

Sillä sinä kuulet rukouksen. Sinun luoksesi kaikki ihmiset tulevat.

Ihminen on rukoileva olento. Jumala - todellinen Jumala - on rukoukset kuuleva Jumala. omnis caro tarkoittaa, että kaikki ihmiset, ei vain kristityt eikä vain uskonnolliset, vaan kaikki.

Syntimme ovat meille liian raskaat, mutta sinä annat ne anteeksi.

Tiivistelmä soteriologiasta. "Synti erottaa meidät elämän lähteestä, Jumalasta. Jokainen on jo syntyessään synnin alainen, eikä kukaan voi vapautua siitä omin voimin." (Katekismus §15) "Kristuksen sovitustyön tähden Jumala antaa kaikki synnit anteeksi jokaiselle, joka sitä häneltä pyytää. Jumala ei muistele pahuuttamme, vaan rakastaa meitä lapsinaan" (§22)

Autuas se jonka sinä valitset! Hän saa tulla luoksesi ja asua pyhäkössäsi. Ravitse meidät huoneesi antimilla, temppelisi pyhyydellä!

Saksalainen käännös: Wohl dem, dem du gönnst deine Nähe, puhuu samoin kuin suom. ja lat. beatus quem elegisti että autuus on Jumalan lahjaa ja läsnäoloa.