Valit. 3:22-26 (Uud.v.aatto, 1.lk)

Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan.
Vanha käännös:"...ettemme ole aivan hävinneet" non sumus consumpti. Pienin mahdollinen kiitettävä. Ymmärtääkseen asian on luettava koko luku 3 tähän asti. Jumala on lyönyt minua korkeimman omakätisesti. Silti luotan ja vetoan niin kuin Job "Jumalaan Jumalan takana."

Joka aamu on Herran armo uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.
Tämän perusvakaumuksen kanssa saa silti sanoa: "Hän eksytti minut tieltä ja raateli minut, jätti hylättynä makaamaan" [vanha:"hän on minut autioksi tehnyt"] (3:11), tai niin kuin Jeremia sanoi: "Sinä olet minulle kuin kuivuva puro, joka pettää janoisen" (Jer 15:18) Jumalasta on myös tällainen kokemus: "sinä kätkeydyit pilveen, sen läpi ei rukous pääse" (Val. 3:44). Jumala näyttäytyy tottelevaisuutta vaativana despoottina, mutta "Jumala Jumalan takana" taitaa sittenkin pitää rehellisestä palautteesta.

Sieluni sanoo: "Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan."
Herra on osani, ts. ei minulla muutakaan ole. Jos Jumala onkin kosminen sadisti, ei hänelle mitään mahda. Valitusvirsien kirjoittaja ei ole asiasta kuitenkaan ihan varma, kun hän jatkaa:

Hyvä on Herra sille, joka panee toivonsa häneen, sille joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta.
qārā on "panna toivonsa" Herraan, siis laittaa kaikki panokset Jumala-korttiin. dāraš on "etsiä, tutkia", kysyä ja kaivata, pyrkiä kaikin sielun kyvyin Jumalaa kohti. jāhal, kr. hypomenei on kestävyyttä, sitä ettei luovuta. Dōmām, kr. hesykhasei on hengellisen elämän perusasia, "hiljaisuus", jota en ole oppinut.

Psalmi 121 (Uudenvuodenaatto, psalmi)

 Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun?

Psalmin otsikko on "Matkalaulu". Se antaisi ymmärtää, että laulaja on lähdössä pyhiinvaellukselle Jerusalemiin. Matka vuoristossa sisältää vaaroja: petoja ja rosvoja. Mikään psalmin sisällössä ei sinänsä edellytä tällaista tulkintahorisonttia, vaan se puhuu elämästä yleisesti ottaen. Psalmin viesti on mutkattoman luottavainen. Omassa elämässäni voin nähdä pystysuorana nousevan vuorenseinämän ja ajatella, miten ikinä selviän tästä?

Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.

Artur Weiser muistuttaa, että Raamatun luomisusko ei ole näkemys siitä, miten maailmankaikkeus on saanut syntynsä, vaan vakaumus, jonka mukaan Jumala pitää minusta huolen joka hetki. Nuo ylitsepääsemättömän näköiset vuoretkin ovat hänen tekoaan, ja Jumala on ikuisempi kuin ne.

Herra ei anna sinun jalkasi horjua, väsymättä hän varjelee. Ei hän väsy, ei hän nuku, hän on Israelin turva.

Vuoristossa on rotkoja ja jyrkänteitä. Jeesus kuvaa ikuisen elämän tietä kapeana, vaivalloisena polkuna. Kun ajattelen, mikä voi mennä pieleen (ja että moni asia varmasti menee pieleen), lannistun varmasti. Jumala ei väsy eikä uuvu. Hän voi kääntää virheenikin voitoksi, saada paskankin kukkimaan. Viittaus Israelin kansaan on tarkoitettu luomaan levollisuutta. Katsele Abrahamia, Iisakia ja Jaakobia. Eivät olleet penaalin terävimpiä kyniä hekään - silti Herra valitsi heidät ja piti heistä huolta.

Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, hän ei väisty viereltäsi

Sanalla "varjo" (tsel) on kaksoismerkitys niin suomessa kuin hepreassakin: varjo pimentää, mutta se myös suojaa sateelta ja paahteelta. Ajatus Jumalasta varjona voi merkitä molempia. Hän suojelee, mutta hänen läsnäolonsa voi tuntua myös pimeältä. Juuri silloin kun hän tuntuu olevan kaikkein kauimpana, hän onkin kaikkein lähimpänä.

Päivällä ei aurinko vahingoita sinua eikä kuunvalo yöllä

Muinoin ajateltiin, että kuu aiheuttaa tiettyjä sairauksia. Ajattelen auringon ja kuun tarkoittavan tässä sekä tietoista että tiedostamatonta; sitä mikä on julkista ja sitä mikä on salaista. Kumpikaan ei voi vahingoittaa minua, jos luotan Jumalaan.

Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, hän suojelee koko elämäsi.

Hän varjelee sielusi. Kyllä pahoja asioita tapahtuu. Mutta usko varjelee niitä tuhoamasta sieluasi. Tai Herra varjelee. Hän pitää sielusi tallessa.

Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.

Minulla on tapana lausua nämä sanat mielessäni ruumiinsiunauksen päätteeksi, matkaan lähettämisen sanoiksi hänelle, joka on mennyt edeltä sinne, minne minä tulen väistämättä perässä. Jumalan suojelus ei rajoitu näihin vuosiin tai päiviin jotka meille täällä suodaan, vaan ulottuu iankaikkisuuteen asti.