Näytetään tekstit, joissa on tunniste 7. su helluntaista. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 7. su helluntaista. Näytä kaikki tekstit

lauantai 15. heinäkuuta 2023

Luuk. 6:27-31 (7. su helluntaista, 3.vsk ev)

KULTAINEN SÄÄNTÖ ERI USKONNOISSA

Juutalaisuus
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. (3. Moos. 19:18)

Islam
Kukaan teistä ei ole uskova, ennen kuin hän rakastaa lähimmäistään yhtä paljon kuin itseään. (An-Nanawin 40. hadith, 13)

Konfutselaisuus
Tsekung kysyi: "Onko olemassa yhtä sanaa, jonka voisin ottaa elämänohjeekseni?"
Kungfutse vastasi: "Sana on SHU, vastavuoroisuus: Älä tee toisille sitä, mitä et tahtoisi heidän tekevän itsellesi." (Keskustelut 15,23)

Buddhalaisuus
Älä loukkaa toisia sillä, mikä tuottaa tuskaa itsellesi. (Udana 5,18)

Baha'ilaisuus
Älkää toivoko kenellekään asioita, joita ette toivoisi itsellenne. (Poimintoja Baha'u'llahin kirjoituksista 66)

Hindulaisuus
Älä koskaan tee toisille sitä, mikä kiduttaisi itseäsi. (Pachatantra 3, 104)

Sikhiliäisyys
Kohtele toisia niin kuin tahtoisit itseäsi kohdeltavan (Adi Granth)

Taolaisuus
Pidä lähimmäisesi saavutusta omana saavutuksenasi ja hänen tappiotaan omana tappionasi. (T'ai Shang Kan Ying P'ien)

Zarathustralaisuus
Vain se ihminen on hyvä, joka ei tee toiselle sitä, mikä ei ole hänelle itselleen hyväksi (Dadistan - i - Dinik)

perjantai 22. heinäkuuta 2022

Matt. 5:22 (7. su helluntaista, 1.vsk ev)

"Jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen."

Kun sunnuntain aiheena on "rakkauden laki" ja pääevankeliumissa helvetintuomiot paukkuvat, syynä ei ole mikään muu kuin se, että juuri rakkaudettomuudesta meidän arkisessa pikkuvihassamme on kysymys.
"Hölmö" raka, on aramealainen haukkumasana ("tyhjäpää") joka oli tavanomainen juutalaisten keskuudessa. "Hullu" more, voi joidenkin mielestä tulla myös samalta kuulostavasta heprean sanasta, jolloin se tarkoittaisi kapinallista tai harhaoppista (5. Moos. 21:20).
En ole ihan varma muodostavatko sanat "vihastua - hölmö - hullu" nousevan vai laskevan sarjan. Rangaistuksen suhteen ainakin sarja on nouseva. Huomaa, että Mooses ei uhannut tappajaakaan helvetillä, kuolemantuomiolla kylläkin. Mutta Jeesus uhkaa toisen nimittelijää ikuisella kadotuksella!
Vuorisaarnan hengessä on myös täysin samantekevää, onko toinen ihminen kenties ansainnut typeräksi tai jumalattomaksi haukkumisen. Rakkauden laki on pirun vaikeaa - ottaisin mieluummin kymmenen Moosesta.

tiistai 13. heinäkuuta 2021

Luuk. 6:27–31 (7. su helluntaista, 3. vsk. ev)

 Toisen posken kääntämisestä

"Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski." Ajatus voi vaikuttaa ylevältä väkivallattomuudelta silloin, kun lukee lomalla maailmankatsomuksellista kirjallisuutta riippukeinussaan. Mutta jos ajattelee perheväkivallan uhrina olevaa vaimoa tai koulukiusattua nuorta, tai järjestelmällisen väheksynnän ja dissaamisen kohteena olevaa seksuaalivähemmistön edustajaa, se kuulostaa huonoimmalta opetukselta ikinä. Avoin valtakirja sadistille.

Ensimmäinen huomio: toisen posken kääntäminen on minulle todellinen mahdollisuus vain silloin, kun minun olisi oikeasti mahdollista iskeä takaisin samalla mitalla. Alistettu vaimo tai piesty lapsi ei voi kääntää toista poskea - ei Jeesuksen tarkoittamassa mielessä. Sen voi kääntää vain samalta tasolta.

Daniel Nylundilta opin ,että asia tulee paremmin ymmärrettäväksi Matteuksen tallettamassa sanamuodossa: " Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin."(Mt. 5:39) Sillä on nyt merkitystä, kummasta poskesta puhutaan. Jos minä - oletettavasti oikeakätisenä - lyön sinua avokämmenellä poskelle, isku osuu sinun vasemmalle poskellesi. Oikealle poskellesi voin lyödä sinua kämmenselällä. Kämmenselällä lyöminen on ikivanha ele, jolla lyödään koiraa tai orjaa. Sen tarkoitus ei ole niinkään satuttaa kuin nöyryyttää: "Muista paikkasi!" 

Tässä yhteydessä toisen posken kääntämisellä on aivan joku muu merkitys kuin että "minua saa lyödä." Kun käännän toisen posken, kieltäydyn vastaanottamasta nöyryyttävää kohtelua. Ilmaisen, että jos kerran aiot minua lyödä, niin lyö niin kuin vertaistasi: tälle poskelle, kiitos. Toisen posken kääntäminen ei merkitse alistumista väkivaltaan, vaan väkivallan haastamista - ilman, että itse sortuu väkivaltaan.

Toinen huomio (tämän olen velkaa ystävälleni Ismo Savimäelle): jos joku lyö sinua mihin tahansa, ilmoita siitä asianmukaiselle viranomaiselle. Sekin on vihollisen rakastamista.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

2. Kun 6: 8-23 ( 7. su helluntaista, 3.vsk 1.lk)

Syyrian kuninkaan sotaretket Israelia vastaan epäonnistuvat toistuvasti. Tiedustelu vuotaa. Omatkin joukot kertovat, että syynä on israelilainen profeetta Elisa, joka kuulemma tietää senkin, mitä kuningas puhuu omassa makuuhuoneessaan. Se on vielä pahempaa kuin google tai facebook.


Mitä tekee kuningas? Tajuaa, että tässä ovat suuremmat voimat kuin sotavoimat vastassa, ja luopuu yrityksestä? Ei suinkaan, vaan hän päättää ottaa mokoman kiusanhengen kiinni. Syyrian kuningas tarjoaa tarinan ensimmäisen opetuksen: vallan ja voiman, taistelun ja vaatimusten kieli kertoo esittäjänsä pelosta ja pienuudesta.


Jumalan miehen palvelija edustaa huolekasta ja vakavaa hengellisyyttä. Hän näkee uhkaa ympärillään, hänen hengellisyytensä on pahuuden kauhistelua - siihen on todella aihetta! Tähän nykyajan papin on tässä kertomuksessa kaikkein helpoin samastua.

Profeetta Elisa ei tee kummoisia temppuja. Hän pyytää Jumalalta vain silmien avautumista tai hämärtymistä. Avartumista hän pyytää palvelijalleen: "Meillä on puolellamme enemmän väkeä kuin heillä."(j.16) Enkelien todellisuus välähtää, tuo maailma jota emme näe, josta saamme harvoin edes aavistuksia. Enkelit ovat kanssamme. Hyvyyden voiman ihmeellinen suoja...


Sitten varsinainen intrigi. Vihollisen joukot johdetaan Israelin kuninkaan joukkojen keskelle Samariaan. Israelin kuningas ei äkkiseltään keksi muuta toimintatapaa tilanteessa kuin tappaa heidät. Tilanne on kuitenkin sen verran hämmentävä, että hän kysyy profeetalta, mitä tehdä. Ja profeetta vastaa, että syötetään ja juotetaan porukka kunnolla ja lähetetään heidät kotiinsa. Lähi-idän väkivaltaisessa historiassa (joka tätä kirjoittaessa jatkuu verisenä) tämä episodi tarjoaa hyvän neuvon. Se on kuin esimakua vuorisaarnasta: Profeetan neuvosta Israelin kuningas osoittaa vieraanvaraisuutta saarretuille vihollisilleen, järjestää pidot ja lähettää heidät kotiinsa. "Sen jälkeen syyrialaiset eivät enää hyökkäilleet Israeliin." (j.23)

lauantai 18. heinäkuuta 2020

Mk 10: 17-27 (7. su helluntaista, 2.vsk ev)

"Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen."
Leif Nummela selitti tätä kerran, että Jeesuksen sanat "yksi sinulta puuttuu" ymmärretään yleensä väärin.
Ikään kuin Jeesus kiristäisi lain vaatimukset äärimmilleen, niin tiukoiksi ettei kukaan niistä selviäisi. Lain saarna ymmärretään toisinaan juuri näin.
Nummelan mielestä Jeesus osoittaa yhdellä kysymyksellä nuorukaisen väitteet omasta lain noudattamisestaan harhaksi: missä on aarteesi, siellä on jumalasi.
Kun nuorukainen ei voi luopua omaisuudestaan, hän osoittaa, että todellisuudessa hän ei ole noudattanut edes ensimmäistä käskyä hetkenkään ajan. Se "kaikesta tästä."

Oma lukunsa on sitten se, että tämän perikoopin ovat historian aikana ottaneet todesta monet kirkon opettajat (mm. pyhä Antonios), kun he ovat muitta mutkitta ymmärtäneet sen tarkoittavan juuri heitä ja he ovat tulkinneet että se tarkoittaa juuri sitä mitä siinä sanotaan.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

3. Moos. 19:1-4,11-18 (7. su helluntaista, 1.vsk 1.lk)

Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä...rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Leviticus on kirkkomme evankeliumikirjassa vähän esillä, eikä ihme. Itse asiassa tämä teksti on ainoa, joka luetaan edes kerran kolmessa vuodessa. Tästä kasuistisesta kirjasta löytyy kuitenkin juuri se lause, jonka Herramme nosti tärkeimmäksi koko Toorasta: "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

Jumalan pyhyys on ihmisen pyhyyden perusta (11:44) ja se tulee ilmi tämän pyhyyden mukaisena käytöksenä ihmisten kesken.  Perikooppi on lähinnä dekalogin tulkintaa (ainakin käskyt 1,2,3,4,5,7 ja 8 bongattu). Pois jätetyt jakeet 5-10 näyttävät puhuvan tehokkuuden tavoittelua vastaan: uhrieläin on syötävä heti, vaikka voisi olla houkuttelevaa jättää siitä syötävää useammaksikin päiväksi, eikä viljankorjuussa saa olla liian tehokas, että köyhillekin jää poimittavaa.

Eetoksen voisi tiivistää niin, että luottamus siihen, että toinen ihminen puhuu totta, suhtautuu minuun suopeasti ja pyrkii riitatilanteessakin kohtelemaan minua oikein, on yhteiskunnallisen elämän ehdoton edellytys (j. 11-15)

Takanapäin puhumisen turhuudesta opastaa Sirak hyvin: "Kun kuulet juorun, vaikene kuin hauta. Ole huoleti, et sinä siihen pakahdu. Tutki ystävääsi - ehkä hän ei olekaan tehnyt mitään, ja jos on, jättäköön vastedes tekemättä. Tutki ystävääsi - toisten puheet ovat usein pelkkää panettelua, eikä sinun pidä uskoa kaikkea mitä kuulet." (Sir. 19;13-15)

On tapana sanoa, että lähimmäisenrakkaus ei Vanhassa testamentissa ulotu muihin kuin oman kansan jäseniin. Jakeen 18 sanamuoto antaa ymmärtää näin. Kuitenkin samassa luvussa sanotaan myös: "Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne, sillä te olette itsekin olleet muukalaisina Egyptissä", ja loppuun tulee lause, joka toistuu luvussa useasti: "Minä olen Herra, teidän Jumalanne." (j.34) Se ei ole vain liturginen formeli, vaan koko jutun juju.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Room. 12:16-21 (7. su helluntaista, 1.vsk 2.lk)

"Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita."

Touché. Yksimielisyys on toistensa pitämistä samanarvoisina. Älä tavoittele suuria, näyttäviä tehtäviä, vaan suostu alhaiseen, mitättömän arkiseen ja kunniattomaan tehtävään. "Voi niitä, jotka ihailevat omaa älyään ja omasta mielestään ovat perin viisaita", sanoo Jesaja 5:21 ja seuraavassa jakeessa viittaa vielä niihin jotka ovat kännissä kuninkaita. Asettukaa, synapago, on "antautua tuntemaan voima, joka vie toisia".

"Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä." Osa käsikirjoituksista ja Vulgata lisää 2 Kor 8:21 tapaan "Jumalan ja ihmisten silmissä."

"Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa."
Jae tekee tärkeän myönnytyksen inhimillisen yhteiselämän realiteeteille: jos teistä riippuu. Aina ei riipu. Silti: tee kaikkesi elääksesi rauhassa kaikkien kanssa.

"Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: 'Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan', sanoo Herra."

Novum sanoo "antakaa sijaa vihalle." Orge on lähinnä Jumalan ominaisuus UT:ssa, sen sijaan ihmisen kohdalla sanotaan: "Miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo" (Jaak. 1:20). Lain kohta johon viitataan on 5 Moos 32:35, joka ei nykykäännöksen mukaan ole ihan ilmeinen:

"Edelleen sanotaan: 'Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.'"

Tuliset hiilet muistuttavat ilkiötä hyvistä teoista. Tulkinta, jonka mukaan tulisten hiilien kokoaminen on itse asiassa hyvän tekemistä - vieraan lämmittämistä yöllä - on kiehtova, mutta ehkä sittenkin liioiteltu. Ellei sitten ajatella, että rakkautta voi improvisoida. Niin kuin varmasti pitääkin, sillä kohdan punch-line on:

"Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä."

torstai 20. heinäkuuta 2017

Joos. 24:21-27 (7. su helluntaista, 3.vsk. 1.lk)

Joosuan kirjan viimeisessä luvussa on Joosuan ja kansan vuoropuhelu, jossa on jotenkin liturginen sävy. On sanottu, että Joos 23 on Joosuan kirjan päätös, mutta luku 24 on laadittu koko heksateukin päätökseksi (näin Richard Nelson). Jakeessa 14 Joosua sanoo:"Pelätkää siis Herraa ja palvelkaa häntä nuhteettomasti ja uskollisesti. Hylätkää ja hävittäkää ne jumalat, joita esi-isänne palvelivat." Kolme imperatiivia: pelätkää (kunnioittakaa ja totelkaa), palvelkaa (rukoilkaa ja olkaa alamaisia) ja hylätkää epäjumalat. Kansa vastaa tähän että totta helvetissä me Jahvea palvelemme, hänhän se on vapauttanut meidät Egyptistä. Mutta Joosua vielä varoittaa, että ei se niin vain onnistu. Merkillepantavaa on, että sitä ei tee vaikeaksi niinkään israelilaisten oma heikkous tai tyhmyys, vaan Jumalan luonne: "Ette te pysty palvelemaan Herraa! Herra on pyhä Jumala, hän on kiivas Jumala, joka ei anna anteeksi teidän rikkomuksianne eikä syntejänne." (j.19) Israelilaiset eivät kuitenkaan näe muutakaan vaihtoehtoa, vaan sanovat, että me tahdomme palvella Herraa.

"Joosua sanoi: 'Hylätkää ja hävittäkää siis vieraat jumalanne ja antakaa sydämenne kääntyä Herran, Israelin Jumalan puoleen.'

Athanasios selittää sydämen taivuttamista seuraavasti:" Meidän pitää vain haluta täydellisyyttä, sillä se on meidän tahtomme vallassa ja meidän kehitettävissämme, sillä silloin kun sielu säilyttää ymmärryksensä luonnollisessa tilassaan, täydellisyys on varmistettu. Sielu on luonnollisessa tilassaan silloin kun se pysyy sellaisena, joksi se on luotu, ja se luotiin kauniiksi ja ylen määrin oikeamieliseksi. Siksi Joosua käski kansaa: 'Taivuttakaa sydämenne Herran, Israelin Jumalan puoleen.' ja Johannes sanoi: 'tasoittakaa hänelle tie.' Sielun oikeamielisyys on siis sitä, että säilyttää intellektin siinä tilassa, jossa se luotiin. Toisaalta silloin, kun intellekti harhautuu ja kääntyy pois luonnollisesta tilastaan, sen sanotaan olevan paha. Asia ei siis ole lainkaan vaikea: jos pysymme sellaisina kuin meidät luotiin, olemme hyveen tilassa, mutta jos ajattelemme pahoja ajatuksia, meitä pidetään pahoina. Jos siis täydellisyys olisi asia, joka pitää hankkia ulkopuolelta, se olisi vaikea. Mutta koska se on sisällämme, olkaamme varuillamme pahojen ajatusten varalta, ja pitäkäämme sielumme Jumalalle, niin kuin häneltä saamamme talletuksen, niin että hän tunnistaisi tekonsa samaksi millaiseksi hän sen loi."

"Kansa sanoi Joosualle: 'Me tahdomme palvella Herraa, Jumalaamme. Häntä me tahdomme totella.'"

Hepreassa: "me kuulemme hänen ääntään." Tietenkin siihen sisältyy totteleminen, mutta kristillisessä eksistenssissä on nimen omaan kysymys Jumalan sanan kuulemisesta, kuuntelemisesta, ajan viettämisestä sitä kuunnellen, siinä harjoittautuen. Se on enemmän kuin joidenkin uskonnollisten tai moraalisten periaatteiden omaksuminen.

"Sitten Joosua sanoi kansalle: 'Katsokaa, tämä kivi on oleva todistajana, sillä se on kuullut ne sanat, jotka Herra on puhunut teidän kanssanne. Se on todistava teitä vastaan, jos kiellätte Jumalanne."

Luther epäilemättä tulkitsisi tämän niin, että Jumala liittää sanaansa aina merkin (sakramentin). Asiaa voi käsitellä myös pedagogisesti - ihminen tarvitsee muistutusta tärkeistä asioista. Vähän niin kuin vihkisormuksen. Ei se sinänsä mitään muuta, eikä kivi puhkea puhumaan. Mutta semioottisesti se kantaa syvää merkitystä.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Jaak. 2:13 (7. su helluntaista, 2.vsk 2.lk)

"Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton."

Jaakobin kirje, jota Luther väheksyi, on Vuorisaarnan Jeesuksen kanssa samoilla linjoilla: "Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan." (Matt. 7:2).
Tämän jakeen muotoilu vihjaa siihen, että tuomitseminen saa aikaan tuomion, mutta armahtaminen on murtautumista ulos tuomion kehästä. Sanat katakaukhatai eleos kriseos on tarkkaan ottaen "armahtavaisuus ylpeilee tuomiota vastaan." Gyllenberg tulkitsee, että laupeus ei välitä tuomiosta eikä pelkää sitä.
Armahtaminen on luovaa toimintaa. Rankaiseminen ja tuomitseminen jää aina tapahtuneen teon vangiksi. Armahtavaisuus suostuu elämään siitä huolimatta. Myönnän, että minun on helppo pyöritellä asiaa näin, kun minua ei ole ryöstetty eikä häväisty. Ei se kuitenkaan tee muuksi sitä, että armahtavaisuus on ainoa tie eteenpäin niin yksilöiden, valtioiden kuin kirkkojenkin kesken.
Erityisen mukava on löytää tällainen hillitön armon puolustus Jaakobin kirjeestä, jossa on muuten vahva uskovaismoraalin paatos.

Juudas, lohduttajani (Hiljainen viikko)

 Daniel Nylund kirjoittaa: Eräänä mieleni synkimpänä talvena luin kaiken löytämäni Juudaksesta, koska niin syvästi samaistuin häneen evankel...