Syyrian kuninkaan sotaretket Israelia vastaan epäonnistuvat toistuvasti. Tiedustelu vuotaa. Omatkin joukot kertovat, että syynä on israelilainen profeetta Elisa, joka kuulemma tietää senkin, mitä kuningas puhuu omassa makuuhuoneessaan. Se on vielä pahempaa kuin google tai facebook.
Mitä tekee kuningas? Tajuaa, että tässä ovat suuremmat voimat kuin sotavoimat vastassa, ja luopuu yrityksestä? Ei suinkaan, vaan hän päättää ottaa mokoman kiusanhengen kiinni. Syyrian kuningas tarjoaa tarinan ensimmäisen opetuksen: vallan ja voiman, taistelun ja vaatimusten kieli kertoo esittäjänsä pelosta ja pienuudesta.
Jumalan miehen palvelija edustaa huolekasta ja vakavaa hengellisyyttä. Hän näkee uhkaa ympärillään, hänen hengellisyytensä on pahuuden kauhistelua - siihen on todella aihetta! Tähän nykyajan papin on tässä kertomuksessa kaikkein helpoin samastua.
Profeetta Elisa ei tee kummoisia temppuja. Hän pyytää Jumalalta vain silmien avautumista tai hämärtymistä. Avartumista hän pyytää palvelijalleen: "Meillä on puolellamme enemmän väkeä kuin heillä."(j.16) Enkelien todellisuus välähtää, tuo maailma jota emme näe, josta saamme harvoin edes aavistuksia. Enkelit ovat kanssamme. Hyvyyden voiman ihmeellinen suoja...
Sitten varsinainen intrigi. Vihollisen joukot johdetaan Israelin kuninkaan joukkojen keskelle Samariaan. Israelin kuningas ei äkkiseltään keksi muuta toimintatapaa tilanteessa kuin tappaa heidät. Tilanne on kuitenkin sen verran hämmentävä, että hän kysyy profeetalta, mitä tehdä. Ja profeetta vastaa, että syötetään ja juotetaan porukka kunnolla ja lähetetään heidät kotiinsa. Lähi-idän väkivaltaisessa historiassa (joka tätä kirjoittaessa jatkuu verisenä) tämä episodi tarjoaa hyvän neuvon. Se on kuin esimakua vuorisaarnasta: Profeetan neuvosta Israelin kuningas osoittaa vieraanvaraisuutta saarretuille vihollisilleen, järjestää pidot ja lähettää heidät kotiinsa. "Sen jälkeen syyrialaiset eivät enää hyökkäilleet Israeliin." (j.23)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti