Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hiljainen viikko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hiljainen viikko. Näytä kaikki tekstit

perjantai 29. maaliskuuta 2024

Juudas, lohduttajani (Hiljainen viikko)

 Daniel Nylund kirjoittaa: Eräänä mieleni synkimpänä talvena luin kaiken löytämäni Juudaksesta, koska niin syvästi samaistuin häneen evankelistojen ja koko kristikunnan syntipukkina. Minusta alkoi näyttää siltä, että evankelistat ja kirkkoisät tekivät hänestä progressiivisesti muita pahemman ja se sopi liiankin hyvin omaan kohtalooni.
Juudaksesta tuli kuuluisin kaikista apostoleista. Muiden opetuslasten vallanhimo, tyhmyys, pelkuruus ja petollisuus oli liian tavallista ja arkista ollakseen kovin kiinnostavaa. Juudas oli paljon dramaattisemmalla ja kohtalokkaammalla tavalla paha. Hänen oletettua pahuuttaan kuvattiin lopuksi niin poikkeuksellisena, ettei sitä tarvinnut kenenkään kokea omakseen.
Varsinkaan Johannes ei ohita ainuttakaan tilaisuutta alleviivata Juudaksen paheita ja saatanallisuutta. Se on minusta niin läpinäkyvää ja kömpelöä, että hän alkaa itse muistuttaa varoittavaa esimerkkiä pyhitetystä väkivallasta – ainakin verbaalisella tasolla.
Kristikunnan haluttomuus katsoa itseään Jeesuksen petturina tuotti Juudakseen projisoidun pahuuden, jonka avulla lietsottiin antisemitistisiä asenteita ja juutalaisten vainoa tähän päivään asti.
Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja myöhemmin Amerikoissa alettiin pääsiäisen tienoilla viettää Juudaksen lynkkausjuhlia. Niissä poltettiin, räjäytettiin tai hakattiin kappaleiksi Juudas-nukkeja. Tehoääniä tuotettiin erilaisilla kalistimilla. Ne kuvasivat Juudaksen katkeavia luita. Euroopassa juhlat muuttuivat usein juutalaisten lynkkausorgioiksi.
Häntä tuijottamalla kristikunnan ei tarvinnut nähdä omaa osallisuuttaan siihen perussyntiin, jonka tähden Jeesus naulittiin ristille. Juudashan oli täysin itse ansainnut kohtalonsa.
Suurella uskonpuhdistajallakaan ei ollut minkäänlaista halua käyttää Juudasta itsetuntemuksellisena peilinä:
"Siis tulee meidän olla tyytyväiset ja kiittää Jumalaa siitä, etteivät kaikki ole Juudaan henkiheimolaisia”
Hänen hengenheimolaisiaan kyllä löytyi juutalaisten, turkkilaisten ja paavilaisten joukoissa. Mitä kauempaa, sitä parempi Lutherille.
Vaikka Jeesus oli mainostanut itseään porttina, josta saa vapaasti tulla sisään ja mennä ulos, seurakunnilla on aina ollut vaikeaa hyväksyä, että joku vain kävelee ulos porukasta ilman selityksiä, eikä koskaan tule takaisin. Juuri niin Juudas teki. Sellaisen ihmisen motiivit oli välttämättä esiteltävä kielteisessä valossa. Juuri tuollaisena uloskävelijänä ja ulosheitettynä, minä sinä talvena itseni koin. Siksi Juudaksesta tuli minun lohduttajani.
Evankeliumit voivat lukijoilleen olla, mitä kukon laulu oli Pietarille. Jokainen voi herätä löytämään itsestään sen, joka tietyssä tilanteessa pettää ja uhraa yhden pelastaakseen monet. Samanaikaisesti melkein kaikki ympärillä vaativat sitä samaa. Siksi Markus ja Matteus vielä kuvaavat Juudasta vain yhtenä petturina monista – itse asiassa yhtenä kaikista.
Søren Kierkegaard sanoi päiväkirjamerkinnöissään, ettei nykyajan Juudaksen inkarnaatiolle riitä kolmekymmentä hopearahaa. Moderni Juudas ryhtyy teologian professoriksi ja varmistaa näin elinikäisen toimeentulonsa.
Loppujen lopuksi minun on kaikkein helpointa samaistua niihin, jotka Lutherin kanssa kieltävät kaiken hengenheimolaisuuden Juudaksen kanssa. Minä löydän melkein aina hyvät perusteet tekemiselleni ja tekemättömyydelleni. Niin Juudaskin luultavasti teki – kunnes heräsi, katui ja tappoi itsensä.
Ehkä suurin vapaus löytyykin Fedor Dostojevskin Isä Zossima hahmon oivalluksesta. Turha meidän on vertailla itseämme edullisesti kehenkään:
”Sillä tietäkää ystävät, että joka ainoa meistä on epäilemättä syyllinen kaikkien ja kaiken puolesta maan päällä… silloin vasta meidän yhteen liittymisemme päämäärä on saavutettu.”
Kun kaikki myöntävät edes itselleen osuutensa kollektiiviseen syyllisyyteen jokaisesta uhrista maan päällä, kenenkään ei enää tarvitse etsiä lisää Juudaksia muista.
Globalisoikaamme markkinoiden lisäksi myös syyllisyys, anteeksianto ja vastuu. Silloin tarvitsemme toisiltamme vain anteeksiantoa ja apua, kantaaksemme yhteistä vastuuta kaikesta ja kaikista, koko maailmassa.
Kenenkään ei tarvitse tuijottaa itseään sokeaksi yhteen Juudakseen, eikä hävetä itseään kuoliaaksi pienen maailmansa ainoana Juudaksena.
Olemme kaikki riippuvaisia toistemme anteeksiannosta. Sitä opettaa hän, joka antoi Juudaksellekin anteeksi. Jokaisena pääsiäisenä mietin, kuka on tänä vuonna elämäni Juudas, jolle Jeesus haastaa minua antamaan anteeksi. 😬
P.S. Edelleen unelmoin, että joku seurakunta rohkenisi järjestää piinaviikolla Juudasmessun.

maanantai 3. huhtikuuta 2023

Augustinuksen mietteitä (hiljainen viikko)

Hiljaisen viikon musiikkielämys minulle on sveitsiläisen Frank Martinin oratorio "Golgotha". Se alkaa seuraavalla katkelmalta Augustinuksen "Tunnustuksista":

Mitenkä rakastitkaan meitä, hyvä Isä, joka et säästänyt ainoaa Poikaasikaan, vaan annoit hänet alttiiksi meidän syntisten edestä! (Room. 8:32) Miten rakastitkaan meitä, joiden puolesta Sinun Poikasi ei katsonut saaliiksensa olla Sinun kaltaisesi vaan nöyryytti itsensä hamaan ristin kuolemaan asti (Fil 2:6). Ja hänellä, ainoalla vapaalla kuolleitten joukossa, on valta antaa henkensä ja valta ottaa se jälleen (Joh. 10:18) Meidän puolestamme on hän Sinun edessäsi tullut voittajaksi ja uhriksi ja voittajaksi sen johdota, että hän on uhrannut itsensä. Meidän puolestamme hän on Sinun edessäsi pappi ja uhri, ja sen tähden pappi, että on uhri. Sinusta syntymällä ja meitä palvelemalla hän on meidät palvelijoista tehnyt lapsiksi Sinulle. Syystä on vahva toivoni hänessä, toivoni että sinä parannat kaikki minun sairauteni hänen kauttansa, joka istuu Sinun oikealla kädelläsi ja rukoilee Sinua puolestamme (Room 8:34). Muutoin vaipuisin epätoivoon. Sillä monet ja suuret ovat sairauteni, ne ovat monet ja suuret, mutta sinun lääkkeesi on niitäkin voimakkaampi. Me olisimme voineet luulla, ettei Sinun Sanallasi ole mitään yhteyttä ihmisten kanssa, ja langeta epätoivoon, jollei se olisi tullut lihaksi ja asunut meidän keskuudessamme.
(Confessiones X, 43)

maanantai 29. maaliskuuta 2021

Jeesuksen rukous Getsemanessa (Hvma)

 Professori Antti Eskola halusi ottaa oppia siitä, miten Jeesus rukoili tiukassa paikassa. Jeesus halusi rukoilla yksin, vaikka ottikin mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen. [minua puhuttelee se, että Jeesus pitää heidän läsnäoloaan tärkeänä, vaikka he eivät selvästikään ymmärrä yhtään, mistä on kysymys.] 

Kun murhe alkaa ahdistaa, hän tekee liikuttavan tunnustuksen: "Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan." Eskolan mielestä on rohkaisevaa, että Jeesus tunnustaa tuskansa sekä itselleen, Jumalalle että läheisilleen.

"Abba, Isä, kaikki on sinulle mahdollista." Se tarkoittaa Eskolan mukaan sitä, että minulle voi tapahtua mitä hyvänsä, hyvää tai pahaa. Rukoukseen kuuluu paitsi ahdistuksen, myös täsmällisen toiveen esittäminen. Sen Jeesus tekee näin: "Ota tämä malja minulta pois." Kuin rukouksen painavana loppupisteenä ratkaisu jätetään ilman kaupankäyntiyrityksiä Jumalan käsiin: "Ei kuitenkaan minun tahtoni mukaan, vaan sinun." Hänen tahtoonsa on tyytyminen, oli se mikä tahansa.

Ehkä ihmiselle tuskaisessa avuttomuudessa voi tapahtua jotain samanlaista kuin Getsemanessa: taivaasta ilmestyy enkeli vahvistamaan häntä. "Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin." Enkelin apu ei poista tuskaa, niin kuin joku lääkärin kirjoittama ahdistuspilleri. Hyvän terapeutin tavoin enkeli vahvistaa rukoilijaa kärsimään psyykkisen tuskansa lävitse mahdollisimman voimallisesti.

Eskola kertoo E. Stanley Jonesin avanneen hänelle Getsemane-rukouksen viimeisen vaiheen: "Nouskaa, nyt me lähdemme." Rukous antaa aloitteellisuutta ja voimaa kohdata vaikeudet.

(Eskola: Vaikka en niin kuin kirkko opettaa, s.143-147)

keskiviikko 24. maaliskuuta 2021

Stabat Mater (hiljainen viikko)

Stabat Mater


Hiljaisen viikon ja kärsimysajan teksti on ristin juurella itkevää Jumalan Äitiä kuvaava "Stabat Mater", jonka on säveliksi pukenut mm. Pergolesi, Dvorak ja Poulenc (suomalaisista Kuula). Tekstistä löytyy Wikipediasta A. Oksasen mitallinen käännös. Olen kääntänyt sen seuraavassa vapaasti:

"Äiti seisoi murheissaan, kyynelehtien ristin juurella,
kun poika roikkui kärsien sillä.

Siinä hän seisoi hievahtamatta.Hän joka ei voinut lähteä pakoon,
itki koko sydämellään.Simeonin ennustuksen mukaan
miekka lävisti nyt äidin sydämen; sydämen, jonka ilo oli ainiaaksi viety;sydämen, joka oli tuskasta särkynyt, hädästä mieletön.

Miten hän huokaili ja voihki murheissaan, tuo siunattu Neitsyt, siunattu äiti, ainosyntyisen Pojan äiti!

Voi tuota hiljaista, tauotonta tuskaa, jota uskollinen äiti tunsi, kun ei voinut kääntää katsettaan näkemästä synnyttämänsä lapsen kärsimystä.

Kuinka kukaan ihminen voisi olla itkemättä, kun näkee Kristuksen äidin täynnä hätää? Kuka ei kärsisi yhdessä hänen kanssaan ja kokisi yhteistä tuskaa ajatellessaan Pojan kärsimystä ja kuolemaa?

Kaiken kansan syntien tähden raadeltuna, hän näkee Jeesuksen kokevan tuskia,  kärsivän ja kuolevan. 

Hän näkee oman suloisen lapsensa kuolevan lohduttomana, hyljättynä. Hän kuulee hänen henkäisevän viimeisen kerran.

Oi äiti, rakkauden lähde, anna minun tuntea kärsimyksiesi osallisuutta, että surisin niin kuin sinä.

Auta, että minun sydämeni palaisi rakkaudesta Kristukseen, Jumalaani, ja että tyytyisin yksin häneen.

Pyhä Äiti, paina syvälle sydämeeni ristiinnaulitun Poikasi haavat; hänen, joka on haavoitettu ja kärsinyt minun puolestani ihmeellisellä tavalla.Salli minun jakaa hänen kärsimyksensä.

Anna minun todella itkeä kanssasi, täysin yhdistyä ristiinnaulitun kärsimyksiin, niin kauan kuin vielä täällä elän. 

En toivo mitään muuta, kuin että saisin seistä sinun kanssasi ristin juurella ja pitää sinulle seuraa. Sinä kaikista kunnioitetuin Neitsyt, olisitko niin ystävällinen, että antaisit minun ottaa osaa kärsimyksiisi?

Tee minusta Kristuksen kuoleman kantaja, hänen kärsimyksiensä kumppani ja osallinen hänen haavoihinsa. Anna näiden haavojen satuttaa minua. Tahdon juopua tästä rististä rakkaudesta Poikaasi.

Koko sieluni, joka on syttynyt ja palaa rakkaudesta, kääntyy puoleesi, etten joutuisi hylätyksi tuomion päivänä. Anna ristin olla minun vartijani, Kristuksen kuoleman suojanani ja pelastukseni yksin armon varassa.

Kun tämä ruumiini kerran kuolee, suo, että sieluni saisi siirtyä paratiisin kirkkauteen. Amen."

Joh. 10:11 (2. su pääsiäisestä, 1. vsk ev)

  "Minä olen hyvä paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta." Me tiedämme, että Jeesus Kristus, hyvä paimenemme, to...