Professori Antti Eskola halusi ottaa oppia siitä, miten Jeesus rukoili tiukassa paikassa. Jeesus halusi rukoilla yksin, vaikka ottikin mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen. [minua puhuttelee se, että Jeesus pitää heidän läsnäoloaan tärkeänä, vaikka he eivät selvästikään ymmärrä yhtään, mistä on kysymys.]
Kun murhe alkaa ahdistaa, hän tekee liikuttavan tunnustuksen: "Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan." Eskolan mielestä on rohkaisevaa, että Jeesus tunnustaa tuskansa sekä itselleen, Jumalalle että läheisilleen.
"Abba, Isä, kaikki on sinulle mahdollista." Se tarkoittaa Eskolan mukaan sitä, että minulle voi tapahtua mitä hyvänsä, hyvää tai pahaa. Rukoukseen kuuluu paitsi ahdistuksen, myös täsmällisen toiveen esittäminen. Sen Jeesus tekee näin: "Ota tämä malja minulta pois." Kuin rukouksen painavana loppupisteenä ratkaisu jätetään ilman kaupankäyntiyrityksiä Jumalan käsiin: "Ei kuitenkaan minun tahtoni mukaan, vaan sinun." Hänen tahtoonsa on tyytyminen, oli se mikä tahansa.
Ehkä ihmiselle tuskaisessa avuttomuudessa voi tapahtua jotain samanlaista kuin Getsemanessa: taivaasta ilmestyy enkeli vahvistamaan häntä. "Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin." Enkelin apu ei poista tuskaa, niin kuin joku lääkärin kirjoittama ahdistuspilleri. Hyvän terapeutin tavoin enkeli vahvistaa rukoilijaa kärsimään psyykkisen tuskansa lävitse mahdollisimman voimallisesti.
Eskola kertoo E. Stanley Jonesin avanneen hänelle Getsemane-rukouksen viimeisen vaiheen: "Nouskaa, nyt me lähdemme." Rukous antaa aloitteellisuutta ja voimaa kohdata vaikeudet.
(Eskola: Vaikka en niin kuin kirkko opettaa, s.143-147)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti