Jes. 62:1-3 (2. su loppiaisesta, 3.vsk 1.lk)

Siionin tähden minun on puhuttava, Jerusalemin takia en voi vaieta, ennen kuin oikeus nousee siellä kuin aurinko ja pelastus kuin leimuava soihtu, ennen kuin kansat näkevät sinun vanhurskautesi ja kuninkaat sinun kirkkautesi. Sinä saat uuden nimen, jonka Herra itse lausuu julki, ja sinä olet oleva kaunis kruunu Herran kädessä, kuninkaallinen seppele Jumalan huomassa.

Jumala ei voi vaieta, ts. jäädä toimettomaksi (verbi  חָשָה, onomatopoeettinen juuri "hyssytellä") odottaessaan sitä, että vanhurskaus loistaa kuin kirkkaus (נֹגַהּ) japelastus kuin palava tulisoihtu, kuin kuluttava tuli.

Vanhurskaus ja häikäisevä jumalallinen loiste (kabod) on Jerusalemille lainatavaraa, kuten käy ilmi siitä, että Herra itse lausuu uuden nimen - Jerusalem ei anna sitä itselleen. Uusi nimi on Jumalan tapa erottaa ja mainita omansa nimeltä (sama verbi Esra 8:20).

Uusi nimi, jonka Jerusalem saa, esiintyy muuallakin Raamatussa. "Niinä päivinä Juuda saa avun, ja Jerusalem elää turvassa. Häntä kutsutaan tällä nimellä: 'Herra on meidän vanhurskautemme.'" (Jer. 33: 16) "Tästä lähtien on kaupungin nimenä oleva 'Herra on täällä,'" (Hes. 48:35) Näistä nimityksistä saa jo saarnanjuurta kummasti, ja jos sovelletaan ajatusta yksilöön, voi esiin nostaa Ilmestyskirjan sanat: "Sille, joka voittaa, minä annan kätkettyä mannaa ja valkoisen kiven, ja siihen nimeen on kirjoitettu uusi nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin sen nimen saaja." (Ilm. 2:17)

Jerusalemin kruunaus liittyy myös morsiusmystiikkaan. "Kunnon vaimo on miehensä kruunu" (Sananl. 12:4) "Huomassa" on kirjaimellisesti kämmenellä. Päivän virsi on siis "Jumalan kämmenellä."

2. Moos. 17:1-6 (2. sunn loppiaisesta 2 vsk 1. lk

Exodus on kristillisen mystiikan perinteessä tärkeä kirja. Erämaassa tullaan kuivaan paikkaan. "Anna meille vettä", pyytävät ihmiset Moosekselta. Nykyaikaisten johtamisen psykologian oppikirjojen pohjalta voisi kysyä, minkä tähden Mooses tulkitsee heti jakeessa 2 kysymyksen syytökseksi. Toisaalta tähän mennessä tapahtuneet ihmeet voisivat antaa israelilaisille jonkinlaisen vinkin, että kyllä tästä selvitään.Punainen meri oli jakaantunut, mannaa oli tullut taivaasta. Mutta oppi ei ottanut mennäkseen perille. Jestas: taas maristaan että piti tulla tänne erämaahan kuolemaan. Enkö minä tee koskaan niin? Kuinka monin tavoin Jumala on minua siunannut, varjellut ja johdattanut? Ja toistuvasti mietin miksi minä teen tätä työtä, mitä järkeä tässä on. Mooses, Jumalan valittu, ei ole sen kummempi. Hän hätääntyy ja pelkää että joutuu vallankumouksen syövereihin. Näyttäisipä Jumala tavan, jolla hän voisi säilyttää auktoriteettinsa!
Jumala tekee hänestä pellen. "Ota käteesi se sauva, jolla löit Niilin vettä." Tottahan israelilaiset sen tempun muistivat.Tällä kertaa ei muutettaisi vettä vereksi, jos vain sattuisi vettä löytymään. Toisen kerran sauva oli halkaissut meren vedet. Erämaassa ei näyttänyt olevan mitään edellytyksiä toistaa sitäkään temppua.Mooses heittäytyi Jumalan pelleksi, ja se kannatti: kalliosta vuoti vettä kansan juotavaksi.
Paavali kirjoittaa tapauksesta: "Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus." (1.Kor.10:4)
Paikka sai nimen, jolla muistutettiin siitä, että erämaassa mieleen hiipii epäilys Jumalan olemassaolosta ja kaiken mielekkyydestä. Pimeässä Jumala ravitsee meitä poissaolonsa lähteellä.

Sir. 39:16–27, 32–35 (2. su loppiaisesta, apokryfi)

Minkä Herra on tehnyt, on kaikki perin hyvää.
Kaikki, mitä hän käskee, tapahtuu ajallaan.
Ei ole mieltä kysyä: "Mikä tämäkin on, ja mitä varten?"
Kaikki selittyy aikanaan. 

"Hyvä" on καλον, "kaunis", tai niin kuin vanha käännös sanoi, "ihana". Jumalan tekoja ei tässä tarkastella niiden sen perusteella, miten oikeudenmukaisilta tai reiluilta ne kussakin tilanteessa tuntuvat, vaan niiden syvemmän merkityksen valossa - merkityksen, joka monissa tapauksissa jää meille selittämättömäksi.

Mitä hän tahtoo, se hänen käskystään toteutuu,
hänen pelastustyölleen ei kukaan voi panna rajoja. 

Jumala tekee mitä huvittaa. Eudokia on käännetty esim. jouluevankeliumissa aiemmin "mielisuosioksi". Maailman luominen tuottaa Jumalalle mielihyvää. Samoin ihmisten pelastaminen, jolle tässä varoitetaan asettamasta rajoja. Helpostihan se rajojen vetäminen käy: rajoitetaan pelastus tiettyyn uskontoon, tunnustukseen, kirkkoon tai herätysliikkeeseen. Niin ei kuitenkaan pidä tehdä.

Hänen katseensa yltää yli aikojen alun ja lopun,
eikä mikään ole hänelle käsittämätöntä. 

Maailmankaikkeuden mittasuhteet, sen valovuodet ja vuosimiljardit, ovat meille käsittämättömiä, mutta eivät Jumalalle. Heprealainen Sirakin kirja kääntää katseemme makrokosmoksesta mikrokosmokseen, kun se sanoo: "Mikään ei ole hänelle liian pientä ja vähäarvoista, eikä mikään vaikeaa ja käsittämätöntä." Sekin on tarpeellinen muistutus. Älä väheksy pientä ja huomaamatonta.

Elämän lahjat, ruoka ja juoma, ovat siunaukseksi hyville ihmisille, mutta kääntyvät pahaksi synnintekijöille. Perikooppi jättää pois jakeet 28-31, joissa puhutaan rakeista, nälästä ja rutosta, joiden tarkoitus on olla jumalattomille rangaistuksena. Meidän on vaikea nykyään hyväksyä tällaista ajatusta. Mutta kuitenkin ajatus, jonka Sirak toistaa tässä jaksossa kolme kertaa, kuuluu:

Minkä Herra on tehnyt, on kaikki hyvää.
Ajallaan hän antaa kaiken tarvittavan.
Ei ole mieltä sanoa: "Tämä on huonompi kuin tuo."
Kaikki osoittautuu ajallaan hyödylliseksi.

Pieni ihminen (ja sellaisia me olemme kaikki) ei voi ymmärtää kaikkea sitä, mikä meitä kohtaa. Totta puhuen, kuka tahansa pystyy kertomaan tapahtumia, jotka asettavat puheen rakastavasta Taivaan Isästä epäilyksenalaiseksi, tarinoita, joita kuullessaan saarnamies pitää turpansa kiinni, jos hänellä on lainkaan häpyä. Elämä on kokemuksemme mukaan sekava vyyhti sinne tänne sinkoilevia langanpätkiä. Luojansa silmissä se on kuitenkin kaunis taideteos, täynnä syvää merkitystä.

Mark. 1:15 (2. su loppiaisesta, 3. vsk ev)

 Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Uskokaa ilosanoma ja muuttakaa elämänne suunta! (UT2020)

Lyhyeen jakeeseen mahtuu vähintään neljä ilmaisua, jotka täytyy selittää ymmärtääkseen Uutta testamenttia. 

 

1. Aika on täyttynyt! Kaikki odotukset, jotka löytyvät Mooseksen ja profeettojen kirjoituksissa, yhtä lailla kuin muissa uskonnoissa ja filosofien opetuksissa, ovat saaneet täyttymyksen. "Kun aikaoli täyttynyt, Jumala lähetti tänne poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi, lunastaakseen lain alaisina elävät valaiksi, että pääsisimme lapsen asemaan." (Gal. 4:4-5)

 

2. Jumalan valtakunta. Tästä Jeesus puhui vertauksissaan. Nämä ovat Jeesuksen ensimmäiset sanat Markuksen evankeliumissa, ja eräänlainen ohjelmanjulistus. Ensimmäinen asia, jota Jumalan valtakunnasta Mark:ssa kerrotaan on, että se ilmaistaan vertauksin. Se on kuin siemen, joka kylvetään neljään erilaiseen maaperään (4:1-9). Se kasvaa itsestään (4:26-29), kuin pienenpieni sinapinsiemen (4:30-32). Jeesus sanoi, että kuulijat tulisivat elinaikanaan näkemään sen tulemisen voimassaan (9:1), opetti että Jumalan valtakunta kuuluu niille, jotka ovat lasten kaltaisia (10:14) ja sanoi: "Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan."(10:23). Kun hän ratsasti Jerusalemiin, väkijoukko huusi, että valtakunta tulee nyt. (11:10) Lainopettajalle, joka kiitti häntä hyvästä vastauksesta, hän sanoi: "Et ole kaukana Jumalan valtakunnasta."(12:34) Se, että hänet ristiinnaulittiin "juutalaisten kuninkaana", osoittaa, että hänet ymmärrettiin väärin.(15:9)

 

3. Metanoia. Sana käännetään vanhastaan "tehkää parannus", UT2020 "muuttakaa elämänne suunta". myös "opetelkaa ajattelemaan uudella tavalla" tai "kääntykää" ovat ihan hyviä aspekteja tähän. 

4. Evankeliumi. Sana esiintyy Markuksen evankeliumissa haasteena ja vakavana kutsuna, ei suinkaan minään kivana ilosanomana.

"Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava." (8:35)

"...kuka ikinä minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan...hän saa satakertaisesti."(10:29-30)

"Teidät viedään oikeuteen ja teitä piestään synagogissa. Maaherrojen ja kuninkaiden eteen te joudutte minun nimeni tähden, todistukseksi heille. Mutta sitä ennen on evankeliumi julistettava kaikille kansoille." (13:9-10)

2. Kun. 4:1-7 (2. su loppiaisesta, 1.vsk 1.lk)

Profeetanoppilaan lesken elämäntilanne oli ahdistava. Taloudellinen katastrofi, jossa pelkää lähimpiensä joutuvan kärsimään: velkoja uhkaa viedä molemmat pojat orjiksi. Pettymys Jumalaan on lähellä, koska perheenpää oli ollut Jumalan palvelija, joka oli omistanut elämänsä uskonnolle. Näinkö Jumalan palveleminen palkitaan? Miten tällaisessa elämäntilanteessa olevaa voi auttaa?

Elia kysyi: "Mitä minä voisin tehdä hyväksesi?" Siinä ensimmäinen terapeuttinen viisaus. Kysymys, jota auttamisen halussamme ja selviytymisen hädässämme emme usein tule edes kysyneeksi. Lähimmäisen hätä on liian usein väline käydä omia pelkojamme läpi, mahdollisuus velloa ihanassa tuskan tunteessa. Elisa ei surkutellut lesken osaa, eikä hän lähtenyt selittelemään tapahtunutta Jumalan puolesta. "Jumala, miksi?" on ihmisen kysymys, mutta Raamatussa ei välttämättä kiitellä niitä, jotka yrittävät siihen vastata. Lue vaikka Jobin kirja, jos et usko. "Mitä voisin tehdä hyväksesi" ottaa toisen huomioon vakavasti. Usein vaikeassa tilanteessa voi auttaa vaikka että teet lumityöt tai viet roskat. Ei sen monimutkaisempaa. Kun sokea mies tuotiin Jeesuksen eteen, hän kysyi tältä: "Mitä haluat minun tekevän sinulle?" (Luuk. 18:41) Luulisi asian olevan päivänselvää, mutta on silti tärkeää kysyä.

Edelleen Elisa jatkoi: "Sano minulle, mitä sinulla on talossasi."  Tämä on voimavarakeskeistä auttamista. Ei keskitytä siihen, mitä ihminen on menettänyt, vaan siihen, mitä ihmisellä vielä on. Saattaa tuntua siltä, ettei ole mitään. Totta puhuen, pullo öljyä komeron perällä on yhtä kuin ei mitään, jos velkoja uhkaa viedä pojat orjiksi. Opetus on se, että Jumala ei vaadi meiltä sitä mitä meillä ei ole. Saamme antaa hänen käyttöönsä sen, mitä meillä on, ja hän siunaa sen. Viisi leipää ja kaksi kalaa. Tai pullo öljyä komeron perällä.

Öljyn tulo lakkasi, kun ei ollut enää yhtään tyhjää astiaa. Allegoria: Öljy on Pyhän Hengen vertauskuva. Pyhä Henki vuodatetaan sydämeen, joka on tyhjä. Eikö puoliksi tyhjä riittäisi? En tiedä, mutta näyttää siltä, että niin kauan kuin olet täynnä oppineisuuttasi, elämänkokemustasi, ammattitaitoasi, suvaitsevaisuuttasi ja positiivisuuttasi, saat pärjätä niillä. Jumala vuodattaa Pyhän Hengen öljyn vain tyhjiin astioihin.

Joh. 2:1-11 (2 sunn loppiaisesta, 1. vsk evankeliumi

Kaanaan häät
jae 1: "kolmantena päivänä" voidaan laskea edellisestä tapahtumasta eli Natanaelin kutsumisesta tai sitten se voi tarkoittaa nykyisen käännöksen mukaan tiistaita. Jopa viittaus ylösnousemukseen on mahdollinen. Häät tapahtumapaikkana on merkittävä sinänsä: essealaiset eivät olisi häihin menneet, mutta Jeesus juhlii perinpohjaisesti avioliittoa. Myös Luther otti tästä yksityiskohdasta kaiken irti kritisoidessaan niitä, joiden mielestä uskonnollinen luostarikilvoittelu on parempaa kuin arkinen perhe-elämä.
jae 3: Marian indikatiivissa annettu käsky pojalleen, vai rukouksen protoyyppi: tuon puutteeni Jeesuksen tietoon.
jae 4: Jeesuksen vastaus äidilleen ti emoi kai soi, gynai ei ole niin tyly kuin miltä se vaikuttaa, mutta viestii kuitenkin muuttunutta suhdetta heidän välillään.
jae 8: Erään kommentaarin mukaan perikooppi havainnollistaa uuden ja vanhan liiton eroa: kiviset säilytysastiat säilytetään reunojaan myöten eli VT:n laista ei jää mitään täyttämättä. "Ottakaa ja viekää" tarkoittaa: ottakaa lisää vettä kaivosta (lähteestä). Antlesate tarkoittaa nimenomaan "ammentaa", mitä ei voi kiposta tehdä. Elävä vesi muuttuu näin viiniksi
jakeet 9-11: Saarnivaaran legendaarinen tulkinta, jonka mukaan Jeesuksen tekemässä viinissä ei ole alkoholia, koska hän ei tee syntiä, on typerä ja kontekstiin sopimaton.Samoin myös se, että Jeesus tarjoaisi vettä tosi viininä (Aadamin viini) on teennäinen.

Mark. 1:15 (2. sunn. loppiaisesta, 3. vsk evankeliumi)

Elämä on juhla-ateria. On surullista, että useimmat ihmiset nääntyvät nälkään. Sattuipa kerran niin, että joukko haaksirikkoisia ajelehti lautalla Brasilian rannikon edustalla nääntymäisillään janoon. He eivät aavistaneet lainkaan ajelehtivansa makeassa vedessä. Joki virtasi mereen sellaisella voimalla, että se ulottui monen kilometrin päähän rannikosta. Näin ollen haaksirikkoutumispaikalla oli makeaa vettä. Mutta ihmisillä ei ollut siitä aavistustakaan.
Samalla tavalla meitä ympäröi ilo, onnellisuus ja rakkaus. Useimmilla ihmisillä ei ole tästä aavistustakaan. heidät on hypnotisoitu. He nukkuvat. Kuvitelkaa taikuria, joka hypnotisoi ihmisen näkemään sellaista mitä ei ole ja olemaan näkemättä sitä mitä on. Siitä on kysymys. "Tehkää parannus ja ottakaa vastaan evankeliumi" Tehkää parannus! Herätkää! Älkää itkekö syntienne tähden. Miksi itkeä syntejä, jotka teimme unissamme? Älkää itkekö tekoja, jotka teitte hypnoosissa. Miksi haluatte samaistua sellaiseen ihmiseen?
Metanoeite. Katsokaa asioita uudella tavalla! Sillä 'valtakunta on sisäisesti teissä'. Harvat kristityt ottavat tämän todesta. Ensimmäiseksi on herättävä, kohdattava se tosiasia, että ette halua tulla herätetyksi. Mieluummin säilyttäisitte kaikki ne asiat, jotka teidät on hypnotisoitu pitämään itsellenne kallisarvoisina. Toiseksi: ymmärtäkää. Ymmärtäkää, että päässänne on kenties virheellisiä käsityksiä ja että nuo käsitykset tekevät elämästänne sen nykyisen sotkun ja pitävät teidät unessa. Ne ovat ajatuksia rakkaudesta, onnesta, vapaudesta jne. Ei ole helppoa kuunnella, miten nuo rakkaat ajatukset kyseenalaistetaan.
(Anthony De Mello: Havahtuminen)

Joh 4:13-14 (2. sunn. loppiaisesta, 2 .vsk evankeliumi)

"Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä."

Sivuutan Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamisen moninkeraisen sopimattomuuden, keskustelun oikeasta rukouksesta ja naisen kääntymyksen ja keskityn sanoihin πηγὴ ὕδατος ἁλλομένου εἰς ζωὴν αἰώνιον. Verbi ἅλλομαι on perusmerkityksessään "hyppiä" (kuten parantunut rampa Apt.3:8). Tässä pulppuaa lähde, jonka ylöspäin suuntautuvan liikkeen pani merkille mm. Origenes. Eri verbiä käytetään Joh 7:38, jossa myös puhutaan sisimmästä kumpuavista elävän veden virroista, "niin kuin kirjoituksissa sanotaan." alaviite on Jes. 58:11, mutta muita mahdollisia "kirjoituksia" ovat Jes. 43:19, Hes 47:1-12, Joel 4:18 ja Sak. 14:8, miksei myös Sir 24:21, jossa sanotaan tavalllan päinvastoin, että janoamme häntä yhä lisää.
Origenes sanoi, että maallinen viisaus voi tyydyttää, mutta herättää vain lisää kysymyksiä. Joku kirkkoisistä liitti elävän veden kasteeseen, joka sammuttaa helvetin ja avaa taivaan.
Jumalan Sana on elävää vettä, jota hän antaa minulle. Tuosta sanasta tulee lähde. Sana ei siis varastoidu sydämeeni vaan kumpuaa sieltä. Tarkka käännös: "Veden lähde, joka kumpuaa ikuiseen elämään."

Room. 12:15 (2. sunn loppiaisesta, 1. vsk 2.lk)

"Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa"
Se, että apostoli antoi kristityille ohjen tällaiseen emotionaaliseen häilyvyyteen, on filosofianhistoriallisesti merkittävää. Cicero ei olisi voinut antaa tällaista ohjetta, sillä hänen mukaansa
onnellisia ovat ne, joita mikään ei pelota, joita murheet eivät kalva, eivät himot kiihdytä, eivät tyhjät hillittömät riemut eivätkä joutavat nautinnot veltostuta. (Keskusteluja Tusculumissa 5,16)
Tyhjännaurajat mekin ymmärrämme, mutta olemme sentään oppineet, että läheisen kuolemaa on ymmärrettävää surra. Ciceron mielestä ei pitäisi. Perustelu on looginen: kuolema ei kosketa lainkaan meitä, uskommepa kuoleman jälkeiseen elämään tai emme. Miksi tämän murehtiminen omalla - tai läheiseni - kohdalla olisi oikein, jos se ei ole sitä yleisesti ottaen.Ciceron filosofiaan pohjautuva sielunhoito olisi sitä, että osoitettaisiin, että pahaa ei ole todellisesti olemassa, keskusteltaisiin ihmisen osasta yleisesti tässä maailmassa ja neuvottaisiin olemaan antautumatta tunteen valtaan.
Filosofiassa tunteet ovat sielullisia häiriötekijöitä, jotka estävät järkeä toimimasta oikein. Kristillinen käsitys näyttää olevan täysin toisenlainen. Voisiko sanoa, että juuri tunne on viisauden lähde? Joka tapauksessa Paavali antaa ohjeen sellaiseen empatiaan, jota ei antiikin filosofiassa tunnettu.

Ps 105:2-5,39-42 (2. sunn loppiaisesta, psalmi)

Laetetur cor quaerentium Dominum. Iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa. Että edes etsit,on jo voitto, vaikka et toivomaasi saisikaan. Niin opetti Augustinus De Trinitate- teoksessaan, että se joka haluaa oikeita asioita, on jo autuas, vaikkei haluamaansa saavuttaisi. Niin myös Kant opetti, että hyvä tahto on kuninkaallinen asia, vaikka se jostain kohtalon oikusta jäisi vaille täyttymystään. Usko on Jumalan työ minussa, vaikkei se olisikaan kuin ikävä jomotus mielen perukoilla.
Herra levitti pilven heidän verhokseen ja pani tulen valaisemaan yötä. Pilvi ja tuli ovat 2. Ms.13:n mukaan molemmat merkkinä, jonka mukaan voi kulkea sekä yöllä että päivällä. Tässä niille annetaan eri tehtävät: pilvi suojaa, se kätkee viholliselta, se peittää armottomalta paahteelta. Tulipatsas taas valaisee yön pimeydessä. Tätä on Jumala...
...ja ravitsi heidät taivaan leivällä. Kristitty voi tietysti ajatella mannaa erämaassa, Jussi Björlingiä laulamassa Panis angelicus tai sitten Kristusta: "Totisesti, totisesti: ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää antaa teille minun Isäni. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän." (Joh. 6:32-33)