Siionin tähden minun on puhuttava, Jerusalemin takia en voi vaieta, ennen kuin oikeus nousee siellä kuin aurinko ja pelastus kuin leimuava soihtu, ennen kuin kansat näkevät sinun vanhurskautesi ja kuninkaat sinun kirkkautesi. Sinä saat uuden nimen, jonka Herra itse lausuu julki, ja sinä olet oleva kaunis kruunu Herran kädessä, kuninkaallinen seppele Jumalan huomassa.
Jumala ei voi vaieta, ts. jäädä toimettomaksi (verbi חָשָה, onomatopoeettinen juuri "hyssytellä") odottaessaan sitä, että vanhurskaus loistaa kuin kirkkaus (נֹגַהּ) japelastus kuin palava tulisoihtu, kuin kuluttava tuli.
Vanhurskaus ja häikäisevä jumalallinen loiste (kabod) on Jerusalemille lainatavaraa, kuten käy ilmi siitä, että Herra itse lausuu uuden nimen - Jerusalem ei anna sitä itselleen. Uusi nimi on Jumalan tapa erottaa ja mainita omansa nimeltä (sama verbi Esra 8:20).
Uusi nimi, jonka Jerusalem saa, esiintyy muuallakin Raamatussa. "Niinä päivinä Juuda saa avun, ja Jerusalem elää turvassa. Häntä kutsutaan tällä nimellä: 'Herra on meidän vanhurskautemme.'" (Jer. 33: 16) "Tästä lähtien on kaupungin nimenä oleva 'Herra on täällä,'" (Hes. 48:35) Näistä nimityksistä saa jo saarnanjuurta kummasti, ja jos sovelletaan ajatusta yksilöön, voi esiin nostaa Ilmestyskirjan sanat: "Sille, joka voittaa, minä annan kätkettyä mannaa ja valkoisen kiven, ja siihen nimeen on kirjoitettu uusi nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin sen nimen saaja." (Ilm. 2:17)
Jerusalemin kruunaus liittyy myös morsiusmystiikkaan. "Kunnon vaimo on miehensä kruunu" (Sananl. 12:4) "Huomassa" on kirjaimellisesti kämmenellä. Päivän virsi on siis "Jumalan kämmenellä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti