Augustinuksen mietteitä (hiljainen viikko)

Hiljaisen viikon musiikkielämys minulle on sveitsiläisen Frank Martinin oratorio "Golgotha". Se alkaa seuraavalla katkelmalta Augustinuksen "Tunnustuksista":

Mitenkä rakastitkaan meitä, hyvä Isä, joka et säästänyt ainoaa Poikaasikaan, vaan annoit hänet alttiiksi meidän syntisten edestä! (Room. 8:32) Miten rakastitkaan meitä, joiden puolesta Sinun Poikasi ei katsonut saaliiksensa olla Sinun kaltaisesi vaan nöyryytti itsensä hamaan ristin kuolemaan asti (Fil 2:6). Ja hänellä, ainoalla vapaalla kuolleitten joukossa, on valta antaa henkensä ja valta ottaa se jälleen (Joh. 10:18) Meidän puolestamme on hän Sinun edessäsi tullut voittajaksi ja uhriksi ja voittajaksi sen johdota, että hän on uhrannut itsensä. Meidän puolestamme hän on Sinun edessäsi pappi ja uhri, ja sen tähden pappi, että on uhri. Sinusta syntymällä ja meitä palvelemalla hän on meidät palvelijoista tehnyt lapsiksi Sinulle. Syystä on vahva toivoni hänessä, toivoni että sinä parannat kaikki minun sairauteni hänen kauttansa, joka istuu Sinun oikealla kädelläsi ja rukoilee Sinua puolestamme (Room 8:34). Muutoin vaipuisin epätoivoon. Sillä monet ja suuret ovat sairauteni, ne ovat monet ja suuret, mutta sinun lääkkeesi on niitäkin voimakkaampi. Me olisimme voineet luulla, ettei Sinun Sanallasi ole mitään yhteyttä ihmisten kanssa, ja langeta epätoivoon, jollei se olisi tullut lihaksi ja asunut meidän keskuudessamme.
(Confessiones X, 43)

Jes. 50: 4-10 (Palmusunn. 3.vsk.1.lk)

Herra, minun Jumalani, on antanut minulle taitavan kielen, niin että voin sanalla rohkaista uupunutta.


  לשון למוד on "oppineiden kieli" . Oppineisuuden ja älykkyyden olemassaolon tarkoitus on rohkaisu ja lohdutus. Jumala itse "virjoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa" (Jes. 40:29, sama "uupunutta" ilmaiseva sana)

Aamu aamulta hän herättää minut, herättää korvani kuulemaan oppilaan tavoin.

Jumala herättää minut kuulemaan kuin maisterismies (Vulg.). Se puolestaan tarkoittaa että:

Herra avasi minun korvani, ja minä tottelin, en väistänyt tehtävääni.

Käännökseen pitäisi sisältää kolme aspektia: 1) en ollut tottelematon, 2) en kääntynyt pois, 3) en kulje takaperin.

Minä tarjosin selkäni lyötäväksi ja poskieni parran revittäväksi, en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en sylkäisyiltä.

Tämä jae on piinaviikon profetia, ks. esim. Mark. 14:65.

Herra, minun Jumalani, auttaa minua, siksi en pelkää häväistystä. Olen kovettanut kasvoni piikiven kaltaisiksi. Minä tiedän, etten jää häpeääni.

Kasvojen kovettaminen ei tarkoita "kovikseksi" rupeamista, vaan hellittämätöntä päättäväisyyttä tehtävässään.

sillä hän on lähellä, hän [joka] osoittaa syyttömyyteni - kuka voisi minua syyttää! Asettukaamme siis käymään oikeutta. Tahtooko joku ajaa kannetta minua vastaan? Astukoon hän esiin! Herra, minun Jumalani, on minun auttajani. Kuka voisi osoittaa minut syylliseksi? Nuo kaikki häviävät kuin vaate, jonka koi syö.

"Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä." (Joh. 8:46)

Se teistä, joka pelkää Jumalaa, kuulkoon Herran palvelijan sanaa. Joka kulkee syvällä pimeydessä ilman valoa, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaan.

Lohdullisinta mitä tiedän. Juuri sille, joka on pimeydessä, kuuluu käsky ja lupaus luottaa Jumalaan. Ei vasta sitten kun on päässyt sieltä pois tai tietää miten sieltä päästään.

Joh. 12:24 (Palmusunnuntai, 1. vsk ev)

Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon

Joitakin ihmisiä askarruttaa ruumiin ylösnousemus. Koska opetukseni on sitä parempi, mitä enemmän se kohtaa salaiset kysymyksenne, on syytä käsitellä hieman ylösnousemususkoa. Monet ajattelevat, niin kuin minäkin olen joskus ajatellut, kun he näkevät miten ruumis ja sen luut muuttuvat haudassa tomuksi, etteivät liha ja luut voi palata takaisin tomusta.

He järkeilevät mielessään näin: ”Milloin ihminen herää tomusta eloon? Milloin tuhkasta syntyy elämä?”

Vastaan lyhyesti, että Jumalan on helpompi palauttaa se, mikä on ollut, kuin luoda sitä, mitä ei ole ollut. Onko se ihme, että hän joka kerran loi kaiken tyhjästä, palauttaa ihmisen tomusta? Taivaan ja maan luominen siitä mikä ei ole mitään, on ihmeellisempää kuin ihmisen herättäminen maasta. Mutta kun katsomme tuhkaa ja tuskailemme, ettei se voi palata ruumiiksi, silloin yritämme mahduttaa järkeemme Jumalan valtaa ja toimintaa. Ihmiset ajattelevat mielessään näin, koska Jumalan jokapäiväiset ihmeet eivät tunnu enää miltään. 

Katso nyt, miten pieneen siemeneen kätkeytyy koko tuleva suuri puu. Mieti nyt mielessäsi mitä tahansa suurta puuta. Ajatelkaa, mistä se sai alkunsa, niin että se kasvoi täyteen mittaansa? Ymmärrätte epäilemättä, että sen alku oli pienenpieni siemen. Miettikää, missä tuossa pienessä siemenessä on puun voima, sen kaarnan karkeus, sen maku ja haju, hedelmien runsaus ja lehtien vihreys? Kun
tunnustelet siementä, ei se ole voimakas. Mistä sitten puun kestävyys on peräisin? Siemen ei ole karkea. Mistä tulee kuoren karkeus? Ei se maistu millekään – mistä hedelmien maku? Se on hajuton. Mistä on peräisin tuoksu, josta tunnemme sen hedelmät? Siinä ei ole mitään vihreää. Mistä siis tulee lehtien vihreä? Kaikki tämä on siemeneen kätkettynä, mutta ne eivät tule siitä heti ilmi. Siemenestä kasvaa juuri, juuresta verso ja versosta vihdoin hedelmä. Hedelmä puolestaan tuottaa siemenen. Voi siis sanoa,
että siemenessä piilee siemen. 

Jos Jumala saa aikaan rungon, hedelmät ja lehdet – koko suuren puun – pienestä siemenestä, ja tämä tapahtuu päivittäin, miksei hän voisi tehdä tomusta luita, hermoja, lihaa ja hiuksia? Jos ihminen epäilee ylösnousemusta ja etsii selitystä sille, häneltä kannattaa kysyä, miten ne asiat ovat mahdollisia, joita tapahtuu koko ajan, vaikka järki ei voi niitä selittää. Kun näemme, että emme voi käsittää sellaisia
asioita, jotka hyvin näemme, meidän tulee uskoa se, minkä kuulemme, luottaen Jumalan lupauksiin. 

(Gregorius Suuri: Evankeliumisaarna 26.12.)

Fil.2:7 (Palmusunn. 1.vsk. 2.lk)

Hän tyhjensi itsensä (vanha käännös)

"Kristus riippui ristillä itsensä alentaneena ja tyhjentäneenä, hän, joka majesteetillaan pimentää taivaan, saa maan järkkymään, temppelin esiripun repeämään ja kalliot halkeamaan. Alennustilassaan hän näki nälkää ja janoa, vaikka hän majesteetissaan ruokki - ei vain viittätuhatta erämaassa, vaan - lampaat ja härät, kaikki kedon eläimet, taivaan linnut ja merten kalat.  Alentaessaan itsensä hän kohtasi kuoleman, vaikka hän majesteetissaan antaa kaikille elämän. Hän tuli tyhjentäessään itsensä vihollistensa kiinniottamaksi, vaikka majesteettinsa voimalla hän ei ainoastaan parantanut Malkuksen korvaa, vaan palautti kaikille sairaille (niille joiden elämä ei vielä ollut tullut loppuunsa) elämän kaikkialla. Hän kuoli ristillä nöyryyttämisensä mukaisesti. Ja kuitenkin hän ylläpitää majesteetissaan kaikkien elävien elämän. Hän makasi kuolleena haudassa, kun hän tyhjensi itsensä, vaikka hän majesteetissaan hallitsee elävänä taivasta ja maata."
(Johannes Brenz: De maiestate Domini nostri. Frankfurt 1562.)

Fil. 2:5-11 (Palmusunn. 2.lk)

Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli

Siis: suhtautukaa keskinäisissä suhteissanne toisiinne sillä asenteella, joka nähtiin Kristuksessa.

Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen.

ἐν μορφᾗ θεοῡ on tulkittu a) kreikkalaisen filosofian valossa tarkoittavan samaa kuin φύσις tai οὐσία b) tarkoittamaan suurin piirtein samaa kuin δόξα c) samaan tapaan kuin εἰκων (vrt. Hepr 1:3), jolloin ollaan Adam-Kristus -vertailussa d) olemassaolon tapana.
On huomattava, että kreikassa μορφᾗ tarkoitti "sitä, minkä voi aistein havaita". Joka tapauksessa kyseessä on syvää yhteyttä Jumalaan - tai jumalauutta - tarkoittava ilmaisu.

vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi, Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa.

ἐκενωσεν on "tyhjentyä" (tästä tulee tämän perikoopin nimitys Kenosis-hymni). Hänet havaittiin σχημαltaan ihmiseksi.

Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.

Runollisuus näkyy kreikaksi: μέχρι θανάτου, θανάτου δε σταυρου. Tämä Kenosis-hymnin alkuosa on perusteluna sen loppuosalle, jossa kuvataan Kristuksen korottaminen kaikkien nimien yläpuolelle.

Matt. 21:12-17 (Palmusunn. 3.vsk evankeliumi)

Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos.

πωλοῦντας on sävyltään "vaihtokauppa" ja  ἀγοράζοντας enempi "bisnes"- henkinen. Evankeliumin julistus on "myymistä" silloin, kun painopiste on siinä, että mietitään, mikä uppoaisi kuulijoihin tai mille olisi nyt tilausta. Usko on "ostamista" silloin kun siltä odotetaan ennen kaikkea ratkaisua elämän ongelmiin.

Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi:'On kirjoitettu: Minun huoneeni on oleva rukouksen huone. Mutta te teette siitä rosvojen luolan.'

Kaikki temppelissä tehtävä kauppa tähtäsi siihen, että jumalanpalvelus toimitettaisiin oikein, mutta rahanvaihtajissa on sittenkin kysymys rahasta, vaikka se puetaankin "hurskaaseen" muotoon. Kyyhkynen kuvaa Pyhää Henkeä, mistä Gregorius Suuri sai aiheen verrata kyyhkyskauppiaita noita Simoniin. Rukous ei ole kaupankäyntiä.

Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät.

Osoittaakseen asian Jeesus otti vastaan ihmisiä, joilla 2. Sam 5:8 perusteella ei ole asiaa temppeliin. Heidät hän paransi sitten kaikki

Hepr. 7:27 (Palmusunn. 3.vsk 2.lk)

Hän on antanut kertakaikkisen uhrin uhratessaan itsensä.

Ἑφάπαξ. Uhri-ajatus ja sovitusoppi. Ne ovat John Spongin ja muiden mielestä vastenmielinen kehäpäätelmä, joka kertoo verenhimoisesta Jumalasta. Heprealaiskirje kertoo, että uhrien tie on nyt kuljettu loppuun. Kainin ja Abelin uhrista se alkoi. Veljesmurha kertoi senkin, ettei uskonnosta seuraa mitään hyvää. Tai että se on alku kateudelle ja vihalle. Uhri-ajatus on keskeisellä paikalla Toorassa ja monissa muissakin uskonnoissa. Se elää myös kansallisvaltioiden historiakäsityksessä (vaikka kaatuneiden muistopäivänä).
"Kertakaikkinen uhri." Jospa se tarkoittaakin, että Jumala sanoo Kristuksessa: lopettakaa tuo uhraaminen. Tämä saa luvan riittää. Ja tuota kertakaikkista uhria me muistamme viikosta toiseen - ehtoollisessa - ettemme lähtisi uudestaan uhrien tielle. Pääsiäisen lähestyessä ymmärrän, että Spongin ja kumppaneiden ajatuksissa on perää. On mielenkiintoista elää kristittynä tässä ajassa. Uskon että Jumala on suurempi kuin oppimme hänestä.