Maria Koraanissa (Marian ilmestyspäivä)

Johannes Damaskolainen, merkittävin kristitty teologi joka on saanut muslimeilta palkkaa, kehotti kristittyjä kysymään muslimeilta, mitä Koraani sanoo Mariasta, Jeesuksen äidistä.
Se onkin tutkimisen väärti. Kristitylle saattaa tulla yllätyksenä, että Koraani puhuu Mariasta enemmän kuin Uusi testamentti. Osittain asian selittää se, että Koraani viittaa yleensä Jeesukseen nimellä "Jeesus, Marian poika." Koraanin Maria-kertomukset välittävät epäilemättä kristillistä perimätietoa.
Koraani tuntee Marian vanhemmat nimellä Imran ja hänen vaimonsa. Imranin perheen suura (3. suura) kertoo Marian syntymästä. Imranin vaimo sanoi: "Herrani, minä vihin sinulle sen, mikä kohdussani kasvaa. Ota se vastaan minulta. Sinä olet Kuuleva, Tietävä." (Koraani 3:35). Tytölle annettiin nimeksi Maria ja hänen äitinsä anoi hänelle Jumalalta turvaa Saatanaa vastaan. Tyttö kasvoi temppelissä ja hänen kasvatuksestaan huolehti Sakarias. "Aina kun Sakarias tuli tytön luokse temppeliin, hän näki tytön saaneen ruokaa. Hän kysyi: 'Maria, mistä sinä saat tämän?' Maria vastasi: 'Se tulee Jumalalta. Jumala ruokkii tiliä pitämättä, ketä tahtoo.'" (3:37-38)
Enkelit kertovat Marialle, että Jumala on valinnut ja puhdistanut hänet kaikkien naisten joukosta. Huomaa, mitä arvonimiä Koraani antaa Jeesukselle: "Maria, Jumala lähettää sinulle ilosanoman Sanastaan, jonka nimi on Messias, Jeesus, Marian poika. Hän on kunnioitettu tässä ja tuonpuoleisessa elämässä ja hän pääsee Jumalan lähelle." (3:45) Maria tietysti ihmettelee - kuten Luukkaan evankeliumissakin - miten tämä on mahdollista, ja saa vastauksen: "Herrasi luo, mitä tahtoo. Kun Hän päättää asian, Hän sanoo sille: ' Ole!' ja se on." (3:47) Jeesuksesta sanotaan myös: "Messias, Jeesus, Marian poika, oli Jumalan lähettiläs ja Hänen Sanansa, jonka hän antoi Marialle, ja Henki hänen luotansa." (4:171) Jeesus on siis Koraanin mukaan Messias, Jumalan Sana ja Henki. Vain "Jumalan Poika" puuttuu. Sinänsä mielenkiintoista on se, että neitseestäsyntymisoppia pidetään kristillisessä teologiassa usein Jeesuksen jumaluuden todistuksena. Muslimit uskovat Jeesuksen syntyneen neitseestä, mutta eivät silti pidä häntä Jumalan Poikana!
Suurassa n:o 19, joka on Marialle omistettu, Maria vetäytyi synnyttämään kaukaiseen paikkaan. Synnytyspoltot saivat hänet toivomaan kuolemaa, mutta hänen oloaan helpotettiin, kun hänen jalkojensa juuresta puhkesi virta ja kasvoi taatelipuu, josta hän sai virvoitusta. Kun hän palasi kansansa luo lapsi sylissään, hänen sukulaisensa moittivat häntä. Silloin Jeesus-lapsi puhkesi ihmeellisesti puhumaan:
"Minä olen Jumalan palvelija...Hän on määrännyt minut rukoilemaan ja antamaan almuja niin kauan kuin elän ja olemaan kuuliainen äitiäni kohtaan." (19:30-32)

Luuk. 1:28 (Marianp. 1.vsk ev)

Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!

Marian kunnioittaminen liittyy erityisesti rukoukseen: kiittäen ylistämiseen ja esirukouksen pyytämiseen. Reformaatio ei torjunut näitä asioita. Martti Luther ja muut uskonpuhdistajat arvostelivat laajaksi paisunutta pyhimyskulttia ja sen myötä myös Marian palvontaa. Erityisen kritiikin kohteena oli ajatus, että pyhimykset olisivat elämänsä aikana hankkineet hengellisiä ansioita, joita voitaisiin sitten jakaa muiden kilvoittelijoiden hyväksi pelastuksen asiassa.

Meiltä luterilaisilta on jäänyt havaitsematta, että pelastus Kristuksessa ei olisi ollut mahdollista ilman hänen äitiään, Mariaa. Tästä havainnosta Marian kunnioittaminen on kasvanut.

Marian ja edellä kulkeneiden pyhien jäätyä pois uskon kokonaisuudesta on samalla ohentunut kokemus kristityn elämästä meitä ympäröivän rukoilevan seurakunnan keskellä. Olemme kuin yksinäisiä lapsia, joita puuttuu perheen ja suvun elämälle antama tuki. Ehtoollisen johdantorukouksen (prefaatio) viittaus yhteiseen ylistykseen "enkelien ja kaikkien pyhien kanssa" on ainoita kohtia liturgiassamme, jossa yhteys pyhiin ilmaistaan. Esirukouksen pyytäminen Neitsyt Marialta ja muilta edeltä kulkeneilta pyhiltä antaa rohkeutta kulkea yhteistä tietä perille Jumalan luo.

Enkelin tervehdyksestä Marialle - yhdistettynä Elisabetin tervehdykseen (Luuk.1:42) - tuli yksi kristikunnan tunnetuimmista rukouksista, Ave Maria:

"Terve Maria, armoitettu. Herra olkoon sinun kanssasi. Siunattu sinä vaimojen joukossa ja siunattu sinun kohtusi hedelmä, Jeesus. Pyhä Maria, Jumalan äiti, rukoile meidän syntisten puolesta nyt ja kuolemamme hetkellä."

Viimeistä lausetta lukuun ottamatta Ave Maria säilyi myös luterilaisissa rukouskirjoissa 1500-luvulla. Se luettiin myös saarnan alussa Isä meidän- rukouksen jälkeen. Rukouksen viimeinen lause ei kuitenkaan ole luterilaisen teologian vastainen, sillä siinä Mariaa lähestytään esirukoilijana, minkä roolin Tunnustuskirjatkin hänelle hyväksyvät.

(Timo Komulainen: Marian vuosi. 2011)

Ps. 113:1-8 (Marianpäivä, psalmi)

Hän nostaa köyhän tomusta, hän kohottaa kurjan loasta.

Tämä kertoo ihmisen tilasta ja siitä, millainen on Jumala ja mitä hän tekee. Ihmistä kuvataan kahdella ilmaisulla: "köyhä tomussa" ja " kurja loassa." Edellinen tarkoittaa kuolevaisuutta, jälkimmäinen syntisyyttä. Edellinen kertoo, miten häviävän pieniä, mitättömiä ja helposti särkyviä me olemme. Jälkimmäinen kertoo siitä saastaisuudesta, pimeydestä ja sekasotkusta mitä sisällämme vallitsee - hurskaankin kuoren alla. Masentava kuva ihmisestä, sanot ehkä. Vastaisin, että totuudenmukainen. ja loppujen lopuksi armollinen, sillä tässä ei sanota että tällaisia me ihmisraukat olemme, voi voi. Lauseen subjekti on Jumala. Koko lauseen tarkoitus on kertoa, millainen Jumala on. Hän nostaa köyhän tomusta, hän kohottaa kurjan loasta. Kristus tuli kutsumaan vain syntisiä. Se on hänen luontonsa. "Loka" tässä jakeessa on todella skeidaa, englanniksi dunghill eli tunkio ja latinaksi stercus eli lanta. Elämä voi siis todella olla paskaa. Voi olla, että olet uponnut siihen kaulaasi myöten. Tästä paskasta Jumala omansa etsii ja nostaa. Eikä hän nyrpistä nenäänsä. Paska ei meitä häneltä kätke, hurskautemme pikemminkin. Mikä onkin lopulta sama asia. Eli tervetuloa, parempikin väki. Tai kuten Hieronymus tulkitsi joulun sanomaa: "Hän ei ole syntynyt kullan ja rikkauksien keskellä, vaan keskellä paskaa, tallissa jossa syntimme haisi paskaakin pahemmalta. Hän on syntynyt lantakasassa korottaakseen ne jotka siellä syntyvät. 'Paskasta hän nostaa köyhän.'"

Hän istuu valtaistuimellaan korkeuksissa, mutta näkee alas maan syvyyksiin.

Humilia respicit in caelo et in terrra = hän katsoo nöyriä niin taivaassa kuin maassa. Uskoakseni tämä latinankielinen versio on tehnyt tästä aikanaan Marianpäivän psalmin, koska Mariassa esikuvallista olil hänen nöyryytensä. Katso mihin katsot. Se on tärkeämpi ohje kuin katso mihin astut.

Marianpäivä

Maria – Jumalan äiti, naisen malli, esirukoilija

1. Maria on Jumalan äiti.

”Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Mariassa ei siinnyt eikä hänestä syntynyt pelkkää ihmistä, vaan Jumalan todellinen Poika. On siis oikein sanoa häntä Jumalan äidiksi, koska se hän todella on.” Näin sanotaan meidän Evankelis-Luterilaisen kirkkomme Tunnustuskirjoissa. Jostain syystä nimitys ”Jumalan äiti” ei ole kotiutunut meidän luterilaisten kielenkäyttöön, vaikka se on osa kaikille kristityille yhteistä uskoa. Jos uskot Jeesukseen, tunnustat Marian Jumalan äidiksi.
Marianpäivä tarjoaisi mahdollisuuden pohtia ja ihmetellä sitä, miten Jumala tuli ihmiseksi. Siihen tämä päivä liittyy. Jos Maria ei olisi sanonut: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanot”, miten meidän pelastuksemme olisi käynyt? Jos asiaa oikein ajattelee, koko maailman kohtalo on tuon teini-ikäisen tytön vastauksen varassa. Aika huikeaa! Hyvin vaatimattomissa oloissa Galilean Nasaretin kaupungissa ratkaistaan maailmanhistoriaa. Luterilainen teologi ja Lutherin työtoveri Johannes Brenz sanoi, että Kristuksen korottaminen yli kaikkien valtojen ja voimien ei tapahtunut vasta helatorstaina, kun hän astui taivaaseen. Se ei tapahtunut vasta pääsiäisenä, kun hän nousi kuolleista. Se tapahtui Marianpäivänä, kun Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanot.” Silloin ihmisyys yhdistyi jumaluuteen, eikä korkeampaa korotusta voi ajatella. Mariaa on syytä kunnioittaa, laulamme virren 937 ensimmäisen säkeistön:

2. Marianpäivä on naistenpäivä

Maria tarjoaa kirkolle myös naisen mallin. En tiedä, onko viisasta puhua mistään miehen tai naisen mallista enää nykyaikana. Nykyajan kiistattomia saavutuksia on se, että olemme oppineet, että on lukemattomia tapoja olla mies tai nainen. Olemme jopa oppineet, että on ihmisiä, jotka eivät koe olevansa sen paremmin miehiä kuin naisiakaan. Joku saattaa jopa kuvitella, ettei suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitse enää puhua naisen asemasta. Olemmehan tutkitusti tasa-arvon mallimaa. Siitä huolimatta sukupuolten tasa-arvoon on vielä matkaa. Vanhat asenteet ovat tiukassa. Erityisen sitkeästi ne vaikuttavat kirkossa. Siksi Maria naisen esikuvana on pohtimisen arvoinen.
Perinteinen kuva Mariasta on nöyrä ja hiljainen. Sanat ”minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanot” ilmaisevat alistumista Jumalan tahtoon, oman tahdon ja omien suunnitelmien luovuttamista ehdottomasti korkeimman haltuun. Onko todella niin? Ajatellaan ensin sitä, että Maria vastasi enkeli Gabrielin puhutteluun ihan itsenään, vapaasti, omasta puolestaan. Tuon ajan yhteiskunta ei tuntenut vapaata naista, eikä varsinkaan naista, jolla olisi vapaus päättää ryhtyä äidiksi tuosta vain, ilman miestä, kysymättä vanhemmiltaan tai tulevalta aviomieheltään (jolla olisi meidänkin mielestämme ollut kohtuullinen oikeus tietää asiasta). Hänen täytyi tietää, millaisen riskin hän ottaa. Ihmisten silmissä hän on kelvoton nainen. Matteuksen evankeliumi kertoo, että Joosef ajatteli kaikessa hiljaisuudessa hylätä hänet ja olisi niin tehnytkin, jollei enkeli olisi puhutellut häntä unessa. Maria altistui tulemaan yhteisönsä hylkäämäksi, kenties jopa kivitettäväksi. Marian nöyryys ei ole rohkeuden puutetta. Tietysti voi kysyä, mistä hän sai tällaisen rohkeuden? Varmasti siitä, että hän todella uskoi, että se oli itse Jumala, joka häntä puhutteli enkelin kautta.
Tämän tapahtuman jälkeen Luukkaan evankeliumi kertoo, että Maria muina naisina matkusti Juudean vuoriseudulle sukulaistaan Elisabetia tapaamaan. Siinä oli kaksi erikoisessa elämäntilanteessa olevaa naista: teiniäiti ja riskisynnyttäjä (anteeksi anakronismi). Mitä sanoo keski-ikäinen nainen teinitytölle, joka odottaa lasta, vaikka ei ole edes naimisissa? Mitä sanoisi tänä päivänä? Elisabet sanoi: ”Siunattu ole sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni?” Rohkeat naiset hakeutuvat toistensa seuraan saamaan vertaistukea. Miehet jotenkin loistavat poissaolollaan tästä kohtauksesta. Ainoat mieshenkilöt ovat sikiövaiheessa oleva Johannes Kastaja, joka äitinsä kohdusta tervehtii sikiövaiheessa olevaa Jeesusta.

Kun astuu Hattulan Pyhän Ristin kirkon kirkkosaliin, ovensuussa näkee Marian kuvan, jossa Marian rintaan kohdistuu seitsemän miekkaa. Kuva tunnetaan nimellä Mater dolorosa, ”tuskien äiti” tai Marian seitsemän murhetta. Kuva muistuttaa siitä, ettei Marian äitiys ollut pelkkää onnea. Oikeastaan voi ajatella, ettei hänelle äitiydestä tainnut olla iloa lainkaan. Nuo seitsemän murhetta ovat: Simeonin ennustus ”sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä”, pako Egyptiin, kadonneen 12-vuotiaan Jeesuksen etsintä Jerusalemissa, äidin ja pojan kohtaaminen Via Dolorosalla, Jeesuksen ristiinnaulitseminen, Jeesuksen ruumiin lävistäminen ja ottaminen alas ristiltä ja Jeesuksen hautaaminen. Tämä perinteinen lista ei edes mainitse sitä, miten Jeesus kieltäytyi tapaamasta äitiään ja perheenjäseniään kerran, kun nämä tulivat häntä tapaamaan. Tuskien äiti Maria on lohduttanut lukemattomia äitejä heidän tuskassaan.
Irja Askola kuvaa runossaan äitiä, joka joutuu häpeämään lastaan, joka on erilainen kuin muut, luonteeltaan vaikea ja syrjäytyy lopulta yhteiskunnasta:
”Yksi äiti tuli tutuksi / auttoi tuskan keskellä / Myös Maria, Jeesuksen äiti, / sai hävetä poikaansa / hänhän oli niin erilainen / poikkeavasti käyttäytyvä / Maria kesti pitkän oikeudenkäynnin, / piinallisen tuomion odotuksen / oli lopulta läsnä kun / tuomio toteutettiin.
varmaan nyökyttelivät ja / kuiskuttelivat tietävinä naapurit / silloinkin / näkihän sen Jeesuksesta / jo lapsesta alkaen / eikö tuntenut Maria itsensä / kaiken tämän keskellä / epäonnistuneeksi, yksinäiseksi / sukunsa hylkäämäksi / eikö tuntenut elämänsä valuneen / hukkaan.
Kirkko, papit, Jumala / kaikki niin kaukana / epäonnistuneen / äidin maailmasta. / Vain Mariaa jaksan ajatella.”

3. Marian Poika ja naiset

Kun Marianpäivä on kirkkovuoden Naistenpäivä, lienee paikallaan jokunen sana Marian Pojasta, Jeesuksesta ja hänen suhtautumisestaan naisiin. Se oli ennakkoluulotonta. Jos äiti on Maria ja isä on Jumala niin kuinka muuten voisi ollakaan.
Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, kuinka Jeesus keskustelee Sykarin kaivolla samarialaisen naisen kanssa siitä, missä pitäisi rukoilla. Jeesus käymässä opillisia vuoropuheluja naisen kanssa, yhteiskunnassa jossa oppineen miehen oli sopivampaa heittää kirja tuleen kuin antaa se naisen luettavaksi.
Jeesus keskusteli naisten kanssa yhteiskunnassa, jossa maineestaan huolehtiva mies ei julkisesti puhutellut naisia kodin ulkopuolella. Kohtaus fariseus Simonin kodissa oli suorastaan kiusallinen. Nainen, jolla oli epämääräinen maine, tuli Jeesuksen lähelle, koski häneen eikä Jeesus ollut moksiskaan. Miehisen kaksinaismoraalin Jeesus haastoi eleettömästi. Kun aviorikoksesta tavattu nainen tuotiin hänen eteensä ja muistutettiin, että tuollaiset pitää kivittää, Jeesus sanoi: joka teistä on synnitön, se heittäköön ensimmäisen kiven.
Betaniassa Martan ja Marian talossa (tässäkään ei miehiä mainita ollenkaan) Maria asettuu Jeesuksen jalkojen juureen kuulemaan tämän opetusta. Opettajan jalkojen juureen asettuminen oli luvallista vain miehelle, joka saattoi sitten myöhemmin tulla itse opettajaksi. Tämä on hyvä muistaa kirkossa, jossa edelleen on ryhmiä, joiden mielestä naisen toimiminen kristillisen kirkon pappina on epäraamatullista. Kun Kristuksen saapumisesta maailmaan keskusteli kaksi naista, Maria ja Elisabet, niin myös ensimmäiset ylösnousemuksen todistajat olivat naisia. Miesopetuslapset saapuivat haudalle vasta sitten, kun naiset olivat heille asiasta kertoneet. Tätä on syytä silloin tällöin muistuttaa.
Irja Askolan sanoin: ”Alkulehdilläänkään Raamattu ei tunne / alistuvaa, epäitsenäistä naista / muutoinhan luomiskertomus kuuluisi näin: / Ja Eeva sanoi: anteeksi, hyvä käärme, en osaa vastata teille / mutta käykää kysymässä Aatamilta, / hän tietää / puutarhassamme vastaukset / esittämäänne teologiseen / ongelmaan.”

4. Maria – taivaallinen esirukoilija

Kristityt kautta maailman ovat turvautuneet Marian esirukouksiin. Enkelin tervehdyksestä Marialle - yhdistettynä Elisabetin tervehdykseen - tuli yksi kristikunnan tunnetuimmista rukouksista, Ave Maria:
"Terve Maria, armoitettu. Herra olkoon sinun kanssasi. Siunattu sinä vaimojen joukossa ja siunattu sinun kohtusi hedelmä, Jeesus. Pyhä Maria, Jumalan äiti, rukoile meidän syntisten puolesta nyt ja kuolemamme hetkellä."
Viimeistä lausetta lukuun ottamatta Ave Maria säilyi myös luterilaisissa rukouskirjoissa 1500-luvulla. Se luettiin myös saarnan alussa Isä meidän- rukouksen jälkeen. Rukouksen viimeinen lause ei kuitenkaan ole luterilaisen teologian vastainen, sillä siinä Mariaa lähestytään esirukoilijana, minkä roolin Tunnustuskirjatkin hänelle hyväksyvät. Jumalan äiti on varmasti Jumalan luona. Niin kuin ajattelemme omista poisnukkuneista rakkaistamme, voimme ajatella, että hän rukoilee meidän puolestamme.

Marianpäivä

Maria ,ainainen Neitsyt 

Lateraanikonsiilin vahvistaman dogmin mukaan Maria on neitsyt ennen Kristuksen sikiämistä, pysyy neitsyenä synnytyksessä ja syntymän jälkeen - toisin sanoen on ainainen neitsyt (semper Virgo). Luther ei kiistänyt tätä oppia. Vaikka se sotii sitä vastaan, mitä nykyään tiedämme ihmisen fysiologiasta, on syytä pysähtyä miettimään ajatusta. Ihmisen lisääntymisestä puhuttaessa on vanhastaan turvauduttu kukkiin ja mehiläisiin. Niin nytkin.

Luther  ottaa kuvan luonnosta ja vertaa Kristuksen syntymää mehiläiseen ja hunajaan. Kuten mehiläinen imee hunajan kukasta taitavasti kasvia vahingoittamatta, samoin Pyhä Henki vetää Kristuksen neitsyen kohdusta tätä vahingoittamatta. Täten Kristuksella on lihan luonnollinen substanssi, joskin synnitön, kuten hunajalla on kukan turmeltumaton substanssi . Pyhä Henki toimii mehiläisen tavoin kätilönä. Synnytys ei ole luonnollisen inhimillinen, vaan Jumala itse toimittaa sen. Maria pysyy hedelmöityksessä koskemattomana ja vahingoittumattomana, siis neitsyenä. Kaikki tämä saa aikaan sen, että Kristus syntyy synnittömänä, Isän substanssin saaneena ja tuskatta Mariaa vahingoittamatta. (Anja Ghiselli: Sanan kantaja. Martti Lutherin käsitys Neitsyt Mariasta, s. 169-170)

Minua perinteisissä Maria-dogmeissa häiritsee ajatus siitä, että Jumalan Poika syntyi kivutta. Se ei ole älytön väite: toisin kuin ihmisen syntymä yleensä, Jumalan Pojan syntymä tuottaa pelkkää iloa. Mutta silti ajattelen, että tuskin Ristin Mies säästi edes äitiään synnytyskivulta. Raamattu ei kerro Marian kivusta, mutta Koraani kertoo [ks. Blogipäivitys aiheesta tällä sivulla]

Luuk 1:46-55 (Marianp. 3.vsk ev)

Luther tulkitsee Magnificatia seuraavasti:
Oi sinä autuas neitsyt ja Jumalan äiti, kuinka oletkaan ei-mitään, mitätön ja halveksittu, ja kuitenkin Jumala katsoi sinuun niin armollisesti ja runsaasti ja teki sinussa suuria tekoja. Sinä et ole yhdenkään niiden arvoinen,  ja laajalle ja korkealle ulottuu Jumalan rikas, ylitsevuotava armo sinussa...
Sinun ei tarvitse ajatella, että hän ei kuuntelisi mielellään,  kun häntä kutsutaan arvottomaksi sellaiseen armoon, sillä eihän hän varmastikaan valehdellut tunnustaessaan itse arvottomuutensa ja mitättömyytensä, johon Jumala ei katsonut hänen ansionsa tähden, vaan puhtaasta armosta.
Toisaalta sinun tulisi oppia pelkäämään kaikkea korkeaa, mitä ihmiset tavoittelevat, kun näet, että Jumala ei äidissäänkään löytänyt korkea-arvoisuutta eikä hän sitä tahtonutkaan.
Marian pitäminen korkeana ja ansiollisena peittää suuren lohdutuksen. Hän tahtoisi olla Jumalan armon kaikkein loistavin esimerkki saadakseen koko maailman luottamaan Jumalan armoon ja rakastamaan ja ylistämään sitä.

Room. 8:1-4 (Marianpäivä, 3.vsk 2.lk)

Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.

Oletko sinä Kristuksessa? Mistä sen voi tietää?  "Yhden ihmisen teon seurauksena oli kadotustuomio, mutta Jumalan armosta kaikkien rikkomusten seuraukseksi tulikin vapauttava tuomio" (5.16) Jeesus sanoi, että se, joka kuulee ja uskoo hänen sanansa, ei joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään (Joh. 5:24). Se on Jumalan teko, sillä

Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton.

Tämä on Paavalin oivallus, että "jos olisi annettu laki, joka pystyy tekemään eläväksi, silloin vanhurskaus todella perustuisi lain noudattamiseen. Pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan sitä varten, että se, mikä on luvattu, annettaisiin niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen" (Gal. 3:21-22)

Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin.

en homoiomati sarkos hamartias on kuin homeopaattinen hoitomuoto, synnin tähden tuomitsi synnin lihassa on perinpohjaista työtä, jonka voi ottaa todesta vain se, johon osuvat seuraavat sanatt:

jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus.

Kristuksen piti tulla joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi (Hepr 2:17), ja tässä merkityksessä on myös totta se, että yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä (1.Joh. 5:18)