Luther tulkitsee Magnificatia seuraavasti:
Oi sinä autuas neitsyt ja Jumalan äiti, kuinka oletkaan ei-mitään, mitätön ja halveksittu, ja kuitenkin Jumala katsoi sinuun niin armollisesti ja runsaasti ja teki sinussa suuria tekoja. Sinä et ole yhdenkään niiden arvoinen, ja laajalle ja korkealle ulottuu Jumalan rikas, ylitsevuotava armo sinussa...
Sinun ei tarvitse ajatella, että hän ei kuuntelisi mielellään, kun häntä kutsutaan arvottomaksi sellaiseen armoon, sillä eihän hän varmastikaan valehdellut tunnustaessaan itse arvottomuutensa ja mitättömyytensä, johon Jumala ei katsonut hänen ansionsa tähden, vaan puhtaasta armosta.
Toisaalta sinun tulisi oppia pelkäämään kaikkea korkeaa, mitä ihmiset tavoittelevat, kun näet, että Jumala ei äidissäänkään löytänyt korkea-arvoisuutta eikä hän sitä tahtonutkaan.
Marian pitäminen korkeana ja ansiollisena peittää suuren lohdutuksen. Hän tahtoisi olla Jumalan armon kaikkein loistavin esimerkki saadakseen koko maailman luottamaan Jumalan armoon ja rakastamaan ja ylistämään sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti