torstai 10. maaliskuuta 2022

2. Aik. 20:1-9 (2. paastonajan sunn. 1.vsk. 1.lk)

 Ahdistuksemme keskeltä me rukoilemme sinua, ja sinä kuulet ja autat meitä.

Kevättalvella 2022 Raamatun sotaisiin kertomuksiin, kuten tähän, on tullut uusi sävy. Sen sijaan, että ne tuntuisivat viesteiltä ihmiskunnan alkukantaisesta muinaisuudesta, rukous ylivoimaisen vihollisen hyökkäyksen edessä tuntuu pelottavan relevantilta. Hätä saa ihmisen rukoilemaan.
 
Mutta mitä rukous on? Pyhä Antonios opetti, että parhaiten rukoilee se, joka ei tiedä rukoilevansa. Oliko hän tosissaan? Luulen että oli. On syytä kuitenkin tietää, että tuon opetuksen taustalla on rukoukselle pyhitetty elämä. Vietettyään vuosikausia rukouksessa, raamatunluvussa ja hiljaisuudessa, Antonios ylisti rukousta, joka ei ole lainkaan tietoista itsestään. Ulkoa opetellut, ääneen toistetut ja polvillaan itketyt rukoukset ovat tarpeen sitä varten, että lopulta ihmisessä syntyisi sanaton, itsestään tiedoton rukous.
 
Asian voi rinnastaa siihen, että kun koko elämänsä tieteelle pyhittänyt tohtori Faust sanoo: "Nyt tiedän, etten tiedä mitään", sen merkitys on aivan eri kuin silloin, kun sen sanoo 17-vuotias lukiolainen ensimmäisen filosofiankurssinsa jälkeen.
 
"Parhaiten rukoilee se joka ei tiedä rukoilevansa". Onko asia mahdollista ymmärtää niin, että myös ihminen, joka ei ole koskaan tietoisesti rukoillut, saattaa kuitenkin rukoilla - ja vieläpä esimerkillisellä tavalla? Voivatko viimeiset tulla ensimmäiseksi tälläkin tapaa? Toinen kristillisen spiritualiteetin klassikko, "Vaeltajan kertomukset", opettaa näin: jokaisen ihmisen sisimmässä on rukous, josta hän ei ole tietoinen. Et voi koskaan tietää, kenen rukous kannattelee sinua.

Karl Rahner puhuu "tuntemattoman pyhimyksen" jokapäiväisestä rukouksesta. Tuntematon pyhimys on sellainen, jolla ei ole mitään selvää todistusta työnsä tuloksellisuudesta, mutta joka huokailee toivoessaan herättävänsä edes jossakin ihmisessä uskon, toivon tai rakkauden kipinän. Esimerkiksi Rahner mainitsee vankilapapin, jota arvostetaan enemmän hänen tuomiensa tupakoiden kuin hänen sanomansa vuoksi. Sekin on rukousta, ylistystä Jumalalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilm. 20:11-21:1 (Tuomiosunn. 3.vsk 2.lk)

Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Jumalan kirkkaus valaisee Viimeisen Tuomion. Mielikuva siitä on usein kuin...