Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: - Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen.
Jumala joka asuu korkeudessa ja pyhyydessä, tarkoittaa Septuagintan mukaan, että ”Jumala lepää pyhissään.” Ajatus on kristillisen spiritualiteetin kannalta merkittävä. Ihminen on ainut kohta koko maailmankaikkeudessa, jossa Jumala ”lepää”, opettaa mm. Pseudo-Makarios. Voisiko tämä opettaa levollisuutta myös levottomalle ihmiselle, varsinkin kun jae 21 muistuttaa, että ”jumalattomilla ei ole rauhaa”? Jumalalla on kaikki aika maailmassa.
Murtuneet: sama heprean sana daka, jolla on merkitys ”murskattu”, ”se joka on palasina”, mainitaan psalmissa 34: ”Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.” Miten lohduttava ajatus sille, jonka sisäinen maailma on palasina, jonka olemassaoloa kuvaa parhaiten sana ”hajalla”.
Nöyrät: šafal tarkoittaa alhaista, alas painettua, halpana pidettyä. Se ei näytä viittaavan niinkään nöyryyteen hurskaan ihmisen asenteena, vaan pikemminkin nöyryytykseen, jota elämä tarjoaa. Miten lohduttava ajatus sille, joka tuntee olevansa kaikista vihonviimeinen. Tässä on myös sana sorretuille. Raamatun Jumala ei ole puolueeton, vaan aina heikoimpien puolella.
Minä virvoitan murtuneiden hengen: ὀλιγοψύχοις διδοὺς μακροθυμίαν (LXX), ”annan arkamielisille kärsivällisyyttä”, ehkä myös: teen epävarmoista kestäviä.
Herätän eloon nöyrien sydämen: διδοὺς ζωὴν τοῖς συντετριμμένοις τὴν καρδίαν, ”annan elämän niille, joiden sydän on palasina.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti