Ps. 143:1-10 (Tuomiosunn. psalmi)

Septuagintan mukaan:
Herra, kuule rukoukseni, ota totuudessasi pyyntöni vastaan. Sinä vanhurskas, kuuntele minua!
Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään elävä ole syytön.
riippuen siitä, onko hepreassa r vai n, se voi olla "totuudessasi" tai "sanassasi."Rukouksen kuulemisen perusta ei ole rukoilijan totisuus eikä hurskaus, vaan Jumalan uskollisuus ja vanhurskaus. Yksikään ihminen ei ole vanhurskas Jumalan edessä, ei yksikään elävä (Job. 9:2) eivät edes enkelit.
Vihamieheni vainoaa henkeäni, hän alentaa elämäni maahan, hän panee minut istumaan pimeyteen niin kuin kauan sitten kuolleet. Henkeni on lopussa, sydämeni jähmettyy.
Saatana yrittää saada sinut luopumaan uskosta, se kertoo ettei ole olemassa mitään muuta kuin tämä sielun autius ja tyhjyys. Olla vainottu (persecutus) on sitä, ettei saa rauhaa, on nöyryytetty ja kaiken arvostuksen menettänyt niin omissa kuin muiden silmissä. Pimeyteen joutuminen on näköalojen puutetta ja sicut mortuos antiuos sitä että nyt se on loppu, kerta kaikkiaan.
Minä muistelen muinaisia päiviä ja mietin kaikkia tekojasi, minä ajattelen sinun kättesi töitä.
Vastalääkkeenä epäuskon hyökkäyksille on Jumalan pelastustekojen muisteleminen, jopa koko luomakunnan ihailu, sillä se kertoo Luojastaan.
Minä levitän käteni sinun puoleesi. Sieluni odottaa sinua kuin vedetön maa. Kuule minua pian, Herra. Henkeni jo sammuu. Älä kätke minulta kasvojasi, muutoin olen niiden kaltainen, jotka vaipuvat hautaan. Jo varhain armosi kuulukoon minulle, sillä sinä annat minulle toivon. Herra, opeta minulle tie, jota kuljen, sillä sinun puoleesi kohotan sieluni. Vapauta minut vihollisistani, Herra, sillä sinun luoksesi minä pakenen. Opeta minua täyttämään tahtosi, sillä sinä olet Jumalani. Sinun hyvä Henkesi johdattakoon minua tasaista maata.
Syy- ja seuraussuhde: Jumala opettaa minua täyttämään tahtonsa, koska hän ON minun Jumalani.

Mark. 13:33-37 (Valv. 2.vsk ev)

Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee.
Valvomisesta puhuvat kaikki evankelistat. Vain Markus puhuu palvelijoiden työnjaosta. Minä en tiedä, miksi minua lohduttaa ajatus siitä, että jokaisella kristityllä on oma tehtävänsä. Ovenvartijana on kukin vuorollaan. Asialla on merkitystä. Jos valvominen on vain individualistinen suoritus, se tarkoittaa: voi minua jos en jaksa valvoa. Epäilemättä tätäkin on syytä toisinaan korostaa. Omaa terveyttäni ja raittiuttani ei voi kukaan muu valvoa. Mutta kuuluminen Jumalan perheväkeen tarkoittaa sitä, että aina on joku, joka on hereillä. Minä saatan torkahtaa ja eksyä harhaan. Se ei ole kohtalokasta, kunhan pidän silmäni ja korvani auki ja olen valmis oppimaan myös toisilta. Aina on joku joka valvoo.
Hän tulee äkkiarvaamatta.
Erilaisen apokalyptisen kirjallisuuden tarkoitus on opettaa kristittyjä lukemaan ajan merkkejä. Raamatun profetiat toteutuvat - Jeesus tulee pian! Vaikka Ilmestyskirjan lukeminen herättää luonnollisesti inhimillistä uteliaisuutta tässä suhteessa, merkkien tarkkailussa kannattaa olla Uuden testamentin valossa suurpiirteinen. "Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista" (Matt. 25:44) Tämä ei tarkoita että maailma ei aavista, Jeesus sanoi sen opetuslapsilleen. Ylösnoussut Jeesus sanoi: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut." (Apt. 1:7)

Jer. 29:4–7 (24. su helluntaista, 2.vsk 1.lk)

Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo kaikille pakkosiirtolaisille, jotka hän on siirtänyt Jerusalemista Babyloniaan: Rakentakaa taloja ja asettukaa niihin asumaan! Istuttakaa puutarhoja ja nauttikaa niiden hedelmistä! Ottakaa itsellenne vaimot, syntyköön teille poikia ja tyttäriä! Ottakaa pojillennekin vaimot ja naittakaa tyttärenne, että he saisivat poikia ja tyttäriä. Lisääntykää, älkää vähentykö! Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.

Jos on olemassa vastakohta salaliittoteorioille, se on tämä. Salaliittoteoreetikko näkee pahoja juonia ympärillään: koronapandemia on maailmaa hallitsevan eliitin suunnitelma tappaa väestöä rokotusten avulla, ilmastonmuutos on huijausta ja lapsille syötetään gender-ideologiaa.

Jeremia sen sijaan kirjoittaa ihmisille, joilla olisi kaikki syy nähdä elämänsä synkkänä. Heidän pyhä kaupunkinsa on tuhottu, vääräuskoiset ovat vallanneet sen. Heidät on viety pakkosiirtolaisuuteen pakanamaille. Voivatko he edes harjoittaa uskontoaan siellä? Psalminkirjoittajakin sanoo: "Kuinka voisimme laulaa Herran lauluja vieraalla maalla?"(Ps. 137:4) Näytti siltä, että ainoa keino selvitä israelilaisena on ghettoutua, kieltäytyä kotiutumasta Babyloniaan. Onhan Babylon halki koko Raamatun nimi sille jumalattomalle maailmalle, josta Herran astioiden kantajia kehotetaan kiirehtimään pois (Jes.52:11, Ilm.18:4). Uskovilla ei ole siihen mitään osaa, eihän?

Jeremian viesti on tätä taustaa vasten ihan käsittämätön. Se on todellakin päinvastainen suhtautuminen ympäröivään todellisuuteen kuin salaliittoteorioiden hellimä. Nähkää ympärillänne mahdollisuuksia, tehkää vieras ja vihamielinen maa kodiksenne. Tehkää hyvää, vaikka teille on tehty pahaa. Rukoilkaa sen kaupungin - Babylonin(!) - puolesta, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.

Meidän on nähtävä kauneutta sielläkin, missä se kätkeytyy silmiltämme. Meidän on hyväntuulisuudessamme oltava todistajia toisesta maailmasta. Kristitylle jokainen paikka ja jokainen aika on oikea aika ja paikka palvella Jumalaa.

Luuk. 12:4-7 (24. su helluntaista, 2.vsk. ev)

 Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä.

 Eläinten oikeudet ovat tulleet julkiseen keskusteluun oikeastaan vasta 1990-luvulla. Pikkuhiljaa keskustelu on saapunut myös kirkkoon, jossa vuonna 2023 on viimein julkaistu artikkelikokoelma eläinteologiasta. Vuonna 2022 Montrealissa etiikan ja yhteiskuntafilosofian tutkijat julkaisivat julistuksen eläinten hyväksikäyttöä vastaan. Siinä sanottiin:

"Sikäli kuin eläinten hyväksikäyttöön kuuluu tarpeetonta väkivaltaa ja vahingoittamista, julistamme sen epäoikeudenmukaiseksi ja moraalisesti tuomittavaksi...Eläimet ovat tietoisia subjekteja, joilla on omat näkökulmansa ympäröivään maailmaan. Tämän seuraukasena niillä on myös intressejä, ja meidän käytöksemme vaikuttaa niiden hyvinvointiin ja voi olla niille hyödyksi tai vahingoksi...

Kaikki tämä vahingoittaminen voitaisiin välttää. Kenenkään ei selvästi tarvitse pukeutua nahkaan, käydä härkätaisteluissa tai rodeoissa tai esitellä lapsille eläintarhoihin suljettuja leijonia. Useimmat ihmiset voivat jo nyt elää ja pysyä terveinä ilman eläinperäistä ruokaa, ja tulevaisuudessa vegaanisen talouden kasvu helpottaa asioita entisestään...

Ihmisten ja muiden eläinten välillä on eroja, aivan kuten lajin sisällä on eroja yksilöiden kesken. Subjektin kyky säveltää sinfonioita, tehdä edistyneitä matemaattisia laskelmia tai ajatella itsensä kaukaiseen tulevaisuuteen eivät ihailtavuudestaan huolimatta vaikuta siihen, minkä verran hänen intressejään mielihyvän tuntemiseen ja kärsimyksen välttämiseen on syytä huomioida.

Koska eläinten hyväksikäyttö vahingoittaa eläimiä tarpeettomasti, se on perustavanlaatuisesti epäoikeudenmukaista. Siksi on tähdättävä teurastamoiden sulkemiseen, kalastuksen kieltämiseen ja kasvikunnan tuotteisiin perustuvan ruokajärjestelmän kehittämiseen." (Niin&Näin 1/2023)

Jos asiaan kaipaa "hengellisempää" näkökulmaa, sen tarjoaa kirjailija Eeva Kilpi:

"Jospa eläimet rukoilevat? Jospa niiden aivotoiminta mahdollistaa rukoilemisen, niin kuin meidän aivotoimintamme synnyttää Jumala-käsitteen. Hätää ja tuskaa ja pelkoa rukousten puhkeamiseksi niiden elämässä on yllin kyllin. Kärsimyshän rukouksen synnyttää."

"Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra." (Ps. 36:7)

1. Kor. 8:6 (Luomakunnan sunn. 2. lk)

 

Meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät.

 

Vuonna 2015 paavi Franciscus I julkaisi ensyklikan Laudato Si', jonka nimi on peräisin Franciscus Assisilaisen "Luotujen ylistyksestä." Paavi luonnostelee siinä ekologista teologiaa, joka sulkee piiriinsä koko ihmiskunnan ja luomakunnan, ja on avoin myös toisten uskontojen suuntaan.

 

Laudato Si' pyrkii näkemään ihmisen osana luomakunnan verkostoa, "universaalia perhettä", ja siten korjaamaan teologian perinteistä ihmiskeskeisyyttä. Ihminen on pyhiinvaelluksella muun universumin kanssa kohti Jumalan täyteyttä, ja kaiken keskinäisestä yhteen verkottumisesta seuraa "globaali solidaarisuus", jonka perusta on pyhän Kolminaisuuden mysteerissä.

 

Erityisen huomionarvoista on se, miten paavi näkee Jumalan mystisen läsnäolon kaikessa luodussa: Jumala jatkaa luomistyötään ollen "intiimisti läsnä kaikessa olevaisessa, ilman että hän loukkaisi luotujensa autonomiaa". Jumalan Hengen täyttämä universumi kuvastuu näin mahdollisuuksien maailmana, jossa voi aina syntyä jotain uutta. Miten erilainen kuva Jumalasta Luojana, kun vertaa perinteisen teologian malliin, jossa Jumala on pysyvyyden takuumies (ja nimenomaan mies)! Vaikka luonto ei ole itsessään jumalallinen, luonto on Jumalan ilmoituksen ja läsnäolon paikka. Siksi jokaisella olevaisella on meille välitettävänä viesti Jumalalta.

 

Tämän seurauksena materia ja empiirinen todellisuus eivät ole asioita, joita kristityn pitäisi paeta. Inkarnaatio merkitsee sitä, että Kristus on ottanut itseensä myös aineellisen maailman. Ylösnousseena hän läpäisee koko todellisuuden, niin että kedon kukat ja taivaan linnut ovat nyt täynnä hänen "säteilevää läsnäoloaan." Usko ei tarkastele maailmaa ulkoapäin, vaan sisältäpäin - tietoisena "Jumalasta kaikissa asioissa" ja siten myös niistä siteistä, jotka yhdistävät ihmisen muuhun Jumalan luomakuntaan.

 

Erityisellä tavalla tämä näkyy kirkon sakramentaalisessa elämässä, jossa "vesi, öljy, tuli ja värit otetaan mukaan kaikessa symbolisessa voimassaan ja liitetään ylistyksen aktiimme." Tämän ajatuksen taustalla vaikuttavia ajattelijoita ovat Pierre Teilhard de Chardin ja Leonardo Boff. Paavin mukaan universumi "avautuu Jumalassa, joka täyttää sen kauttaaltaan." Siksi puun lehdessä, vuoristopolussa, kastepisarasssa ja köyhän kasvoisssa voi nähdä mystisen merkityksen. Merkille pantavaa on, että tässä kohdassa paavi viittaa suufimystikko Ali Al-Khawasiin. Ensi kerran tämän tason paavillisessa asiakirjassa lainataan toisen uskonnon edustajan ajatuksia.

 

Eukaristia "yhdistää taivaan ja maan läpäisten koko luomakunnan kosmisen rakkauden aktina". Varsin eroottinen kuva ehtoollisesta minun mielestäni. Sen perustana on inkarnaatio, jossa Jumala on valinnut lähestyä meitä materian kautta. Kirkon liturgiasta seuraa näin motivaatio ja tehtävä toimia ympäristön suojelemiseksi. Laudato Si' edustaa sellaista spiritualiteettia, joka ei pakene maailmaa, vaan sitoutuu siihen - juuri siksi, että Jumala on siihen sitoutunut.

 

[lähde: Jyri Komulainen: "Jumala kaikesssa, kaikki Jumalassa". Uuden ekologisen spiritualiteetin jäljillä. -Veli-Matti Salminen & Niko Huttunen (toim):Spiritualiteetti 2020-luvun Suomesssa. Suomen ev.lut. kirkon tutkimusjulkaisuja 137. Vaasa 2022]