perjantai 12. elokuuta 2022

Matt 25: 14-30 (10. su helluntaista, 2.vsk ev)

 Richard Rohr tulkitsee tämän vertauksen Luukkaan (19:11-27) tallentamassa muodossa. Siinä missä Matteuksen versio on usein muutettu kapitalismin kristilliseksi puolustukseksi, Luukkaan versio ei siihen taivu.

Siinä nimittäin "mies lähti kaukaiseen maahan saadakseen siellä nimityksen kuninkaaksi." Kuulijat tiesivät varsin hyvin kenestä oli kysymys: Arkelaoksesta, Herodeksen pojasta. Hän oli lähtenyt Roomaan kolmeksi vuodeksi tultuaan kuninkaaksi. Tuo mies kutsuu palvelijansa ja antaa heille jokaiselle sadan denaarin arvoisen kultarahan. Eli ennen Roomaan menoaan Arkelaos nimitti varakuninkaat, joiden hän oletti kantavan samat epäreilut verot kuten hän oli tehnyt. Edelleen maan asukkaiden valtuuskunnan todellakin kerrotaan vieneen Arkelaokselle Roomaan viestin: "Älä tule takaisin. Pysy siellä missä olet." Aivan kuten Jeesus kertoi tästä miehestä. 

Näin ymmärrettynä Jeesus ei puhunut minkäänlaisesta Jumalan tai Jumalan lahjojen torjunnasta, vaan maanläheisistä politiikan ja sorron kysymyksistä. Kun kuningas sitten palaa, hän palkitsee ne, jotka ovat pistäneet haisemaan, antaa heille hallittavaksi alueita heidän tuottamansa voiton mukaisesti. Jeesus sanoo Rohrin mukaan tässä opetuslapsilleen: "Jos pelaatte heidän kanssaan samoja pelejä, he palkitsevat teidät siitä hyvästä. Maailma pitää huolen omistaan."

Viimeiseksi kuninkaan eteen tuleva palvelija on tämän luennan mukaan tarinan sankari! "Herra, tässä on antamasi kultaraha. Olen säilyttänyt sitä liinaan käärittynä. Minä pelkäsin sinua, koska olet armoton mies. Sinä otat, mitä et ole talteen pannut." Tämä on se tuomio, jonka Jeesus haluaa antaa maailmalle! Kolmas mies on valmis kantamaan vakaumuksensa seuraukset. Häntä voisi kutsua kansalaistottelemattomaksi.

"Kuningas sanoi vieressään seisovalle miehelle: 'Ottakaa häneltä raha pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen kultarahaa.'" Jeesus antaa äänen myös niille, jotka kauhistelevat tätä maailman menoa: "Herra, hänellä on jo kymmenen kultarahaa! Miksi rikkaiden täytyy rikastua ja köyhien köyhtyä?" Tuo kuningas ei ole kuva Jumalasta, vaan päinvastoin tämän maailman ruhtinaista. Vertauksen väkivaltainen ja kostonhimoinen lopetuskin voisi jo antaa ymmärtää, että älä nyt Jumalaa tällaiseksi luule.

(Richard Rohr: Yksinkertaisuus. Irti päästämisen taito. Viisas Elämä 2014, 208-211)

Apt. 20:17-24 (10.sunn helluntaista 3.vsk 2.lk )

"Olen palvellut Herraa nöyrin mielin, kyyneleet silmissä, kaikissa koettelemuksissa."

Paavalin palvelutehtävällä on kolme perusominaisuutta. Ensimmäinen niistä on nöyryys. Paavali kokee olevansa evankeliumin orja, ei erityisasiantuntija. Nöyryys ei silti ole alistumista ihmisten mielipiteille, vaan Herralle. Paavalille oli erityisen tärkeää, ettei hän vaatinut itselleen mitään(2.Kor. 10:1,11:7). Kyyneleet - toinen ominaisuus- kertovat siitä huolenpidosta, jota hän tuntee ihmisiä kohtaan (Room. 9:2, 2.Kor. 2:4). Kolmas asia on kestävyys vastarinnasta huolimatta.

"En ole vaiennut mistään sellaisesta, mikä on teille hyödyksi, vaan olen julistanut sanaa ja opettanut teitä sekä julkisesti että kodeissanne."

Paavalin julistuksen sisältönä on ollut se,mistä on hyötyä kuulijoille, ei välttämättä se,mitä kuulijat haluaisivat kuulla. Opetus on tapahtunut sekä yhteisissä kokoontumisissa että yksityisesti.

"Sekä juutalaisia että kreikkalaisia olen todistuksellani taivuttanut kääntymään Jumalan puoleen ja uskomaan meidän Herraamme Jeesukseen."

Jotkut ovat tulkinneet tämän niin että juutalaisille on julistettu sanomaa uskosta Jeesukseen ja pakanoille parannuksen tekemistä . Molemmat tarvitsevat kuitenkin molempia, eikä toista ole ilman toista. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi, julisti Jeesus (Mark. 1:15).

lauantai 6. elokuuta 2022

5. Moos. 13:1-5 (9. su helluntaista, 1. vsk 1.lk)

 "Raamattu on annettu meille valoksi matkallemme tämän nykyisen elämän pimeydessä. Siksi Pietari sanoo: 'Te teette hyvin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun.' Ja psalminkirjoittaja sanoo: 'Sinun sanasi on minun jalkojeni lamppu ja valkeus minun poluillani.' Tiedämme kuitenkin, että jopa tämä lamppu on meille pimeä, ellei totuus valaise sitä meille meidän sielussamme. Siitä psalminkirjoittaja sanoo: 'Sillä sinä sytytät minun lamppuni, Herra. Jumala, valaise minun pimeyteni.' Mitä muuta palava lamppu on, ellei valoa? Luotu valo ei voi valaista meitä, ellei sitä valaise luomaton valo. Kaikkivaltias Jumala sekä loi nuo sanat että avasi ne meille meidän pelastukseksemme."

(Gregorius Suuri: Homiliae in Hiezechielem 1.7.17)

perjantai 29. heinäkuuta 2022

Kirkastussunnuntai, Leo Suuren saarna

Herra paljastaa kirkkautensa valitsemilleen todistajille. Hän valaisee sellaisella kirkkaudella sen ruumiillisen hahmon, jonka hänellä on yhdessä muiden ihmisten kanssa, että hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi kuin lumi.
Tällä kirkastumisellaan hän halusi ennen kaikkea valmistaa opetuslapsiaan ristin skandaalia varten, ja paljastaessaan heille koko kätketyn valtansa suuruuden, ehkäistä sitä, ettei hänen vapaaehtoinen alentumisensa hänen kärsimyksessään järkyttäisi heidän uskoaan.
Yhtä lailla hän ennakoi myös Kirkon toivon perustusta. Hän paljasti koko Kristuksen ruumiille, millainen muodonmuutos sitä odottaa: sen jäsenille luvataan osallisuus samaan kunniaan, joka on tullut sen pään osaksi.
Herra itse sanoi näin, kun hän puhui tulemisensa kirkkaudesta: "Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko" (Matt. 13:43) ja apostoli Paavali todistaa: "Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme" (Room. 8:18) ja edelleen: "Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa." (Kol.3:3-4) Vahvistaakseen apostoleitaan ja johdattaakseen heidät täydelliseen tietoon, tässä ihmeteossa opetettiin asia uudestaan.
Mooses ja Elia - tarkoittaen Lakia ja Profeettoja - ilmestyivät keskustelemaan Herran kanssa. Kun paikalla oli yhteensä viisi miestä, toteutui käsky: jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla.
Onko olemassa mitään vakaampaa ja paremmin perusteltua kuin tämä sana? Vanhan ja uuden testamentin pasuunat antavat yhteisen äänen, ja se mikä muinoin julistettiin on yhdenmukaista evankeliumin opetuksen kanssa.
Sekä uuden että vanhan liiton kirjoitukset vahvistavat toisensa. Se mikä on esitetty esikuvallisin merkein mysteerien verhon takana, paljastetaan julki sen läsnä olevassa kunniassa. Kuten Johannes kirjoittaa: "Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta." (Joh. 1:17) Hänessä ovat toteutuneet niin profeetalliset ennustukset kuin lain käskytkin, sillä hänen läsnäolonsa todistaa profetian todeksi ja hänen armonsa tekee käskyjen täyttämisen mahdolliseksi.
Vahvistakoon evankeliumin julistus jokaisen uskoa, älköönkä kukaan hävetkö Kristuksen ristiä, jonka kautta maailma on lunastettu!
Älköön kukaan pelätkö kärsiä vanhurskauden tähden, älköönkä epäilkö luvattua palkkiota, sillä vain työn kautta päästään lepoon ja vain kuoleman kautta elämään.
Koska Kristus on ottanut omakseen kaiken meidän kurjuutemme ja heikkoutemme, jos me pysymme hänen rakkaudessaan ja tunnustamme hänen nimeään, me voitamme sen mitä hän on voittanut ja saamme omaksemme sen mitä hän on luvannut. Niinpä, noudattaessamme hänen käskyjään tai kärsiessämme vastoinkäymisiä, meidän tulee kuulla jatkuvasti korvissamme Isän sanat: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt, kuulkaa häntä!"


Leo I Suuri: Saarna 51

maanantai 25. heinäkuuta 2022

2. Kor. 12:9 (Kirkastussunnuntai, vanha teksti)

 Karl Barth, 1900-luvun kenties merkittävin teologi, tunnettiin moniosaisesta teossarjastaan Kirchliche Dogmatik, jonka valmistumista jopa itse Jumalankin kerrottiin odottavan, jotta Hän saisi tietää, mitä Barth todella hänestä ajattelee. Barth saarnasi vuosina 1954-1964 vuosittain myös Baselin vankilassa. Vuonna 1962 hänen tekstinään olivat 2. Korinttilaiskirjeen sanat: "Minun armossani on sinulle kyllin."

"Minun armossani on sinulle kyllin."(2. Kor. 12:9) Tämä on lyhyt teksti - vain viisi sanaa - ja lyhin mistä olen koskaan saarnannut. Lyhyys on teille hyödyksi: te voitte muistaa sen paremmin. Sivumennen sanoen, joka kerta kun tulen tänne, haluan että - ei minun saarnani, vaan - teksti jota se seuraa painuisi mieleenne ja jäisi teihin. Tällä kertaa siis: "Minun armossani on sinulle kyllin." Tämän lauseen ihmeellinen maku on juuri sen lyhyydessä. Viisi sanaa riittää. Jotkut teistä ovat ehkä kuulleet, että viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana olen kirjoittanut monia kirjoja, jotkut niistä paksuja. Sanon suoraan ja mielihyvin, että nuo viisi sanaa sanovat enemmän ja paljon parempaa kuin kaikki ne paperipinot, joilla olen itseni ympäröinyt. Niissä on tarpeeksi, ja sitä ei voi sanoa minun kirjoistani, ei sinnepäinkään. Se hyvä mitä kirjoissani ehkä on, on että ne kaukaisesti viittaavat näihin viiteen sanaan. Ja sitten kun minun kirjani ovat jo vanhentuneet ja unohtuneet, ja kaikki maailman kirjat niiden kanssa, nämä viisi sanaa loistavat yhä ikuista täyteyttään: "Minun armossani on sinulle kyllin."

Matt 25: 14-30 (10. su helluntaista, 2.vsk ev)

 Richard Rohr tulkitsee tämän vertauksen Luukkaan (19:11-27) tallentamassa muodossa. Siinä missä Matteuksen versio on usein muutettu kapital...