Daniel Nylund on julkaissut blogissaan tästä tekstistä loistavan kommentaarin, joten jaan linkin siihen tässä: ...hylkäävän uskonnon » TeoBlogi
lauantai 31. tammikuuta 2026
Ps. 18:2-7 (Septuagesimas. psalmi)
Minä rakastan sinua, Herra, sinä olet minun voimani.
Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani.
Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan.
Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan.
Operationes in Psalmos -selitysteoksessaan (1519) Luther kiinnittää huomiota siihen, että tässä Psalmissa lähdetään liikkeelle ylistyksestä. Vasta sen jälkeen tulee avunhuuto.
"Sen tähden tämä psalmi aloittaa niin monella ylistyssanalla Jumalasta ja lähtee liikkeelle Jumalan rakastamisesta. Tämä jae luettelee, kuinka paljon rukoilija riemuitsee Jumalasta ja panee toivonsa Häneen, ikään kuin sanoakseen: On aloitettava rakastaen ja ylistäen ja sitten huudettava avuksi. Yrittäköön nyt jokainen tätä, ja laulakoon pahalla mielellä ollessaan Jumalan ylistystä, ja hän on heti tunteva olonsa kevenevän. Tunnustan, että olen itse murheissani keventänyt näin sydäntäni."
Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni, tuhon pyörteet minua kauhistivat.
Tuonelan paulat kietoivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.
Tuho on Belial, siis saatana eli perkele. Tuonela käännetään myös helvetiksi. Ei siis mitään leikkiä. Tilanne on täysin mahdoton. Kutsua tilannetta "haasteelliseksi" olisi ihmisen ja Jumalan pilkkaa. Oikea sana on "epätoivoinen." Pelkkää pimeyttä joka puolella, ylä- ja alapuolella, ulkona ja sisällä. Tässä tilannearvio. Luther jatkaa: "Tässä on sielu todella niin piiritettynä ja kiedottuna, ettei se kykene näkemään muuta kuin olevansa ikuisesti kirottu. Jos se voisi nähdä edes hiuksenhienon ulospääsytien, se ei tuntisi olevansa niin hukassa eikä kokisi sen paremmin kuolemaa kuin helvettiä, vaan voisi iloita täydellisellä luottamuksella ja ilolla."
Silloin minä huusin hädässäni Herraa,kutsuin avuksi Jumalaani.Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.
Edellä kuvatussa tilanteessa ei ole mitenkään helppoa huutaa Jumalaa avuksi. Luther sanoo, että ilman Pyhää Henkeä se on täysin mahdotonta. Ihminen ei voi kuvitella, että Jumalalla, joka on antanut hänen joutua helvetin syövereihin, olisi mitään asiaa hänelle - tai että ihmisellä olisi mitään oikeutta kääntyä Jumalan puoleen. Luther ajatteli jälkimmäistä, nykyihminen edellistä. Se on kuitenkin ainoa toivo. Kaiken lisäksi on luotettava, että Jumala todella kuulee.
Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani.
Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan.
Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan.
Operationes in Psalmos -selitysteoksessaan (1519) Luther kiinnittää huomiota siihen, että tässä Psalmissa lähdetään liikkeelle ylistyksestä. Vasta sen jälkeen tulee avunhuuto.
"Sen tähden tämä psalmi aloittaa niin monella ylistyssanalla Jumalasta ja lähtee liikkeelle Jumalan rakastamisesta. Tämä jae luettelee, kuinka paljon rukoilija riemuitsee Jumalasta ja panee toivonsa Häneen, ikään kuin sanoakseen: On aloitettava rakastaen ja ylistäen ja sitten huudettava avuksi. Yrittäköön nyt jokainen tätä, ja laulakoon pahalla mielellä ollessaan Jumalan ylistystä, ja hän on heti tunteva olonsa kevenevän. Tunnustan, että olen itse murheissani keventänyt näin sydäntäni."
Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni, tuhon pyörteet minua kauhistivat.
Tuonelan paulat kietoivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.
Tuho on Belial, siis saatana eli perkele. Tuonela käännetään myös helvetiksi. Ei siis mitään leikkiä. Tilanne on täysin mahdoton. Kutsua tilannetta "haasteelliseksi" olisi ihmisen ja Jumalan pilkkaa. Oikea sana on "epätoivoinen." Pelkkää pimeyttä joka puolella, ylä- ja alapuolella, ulkona ja sisällä. Tässä tilannearvio. Luther jatkaa: "Tässä on sielu todella niin piiritettynä ja kiedottuna, ettei se kykene näkemään muuta kuin olevansa ikuisesti kirottu. Jos se voisi nähdä edes hiuksenhienon ulospääsytien, se ei tuntisi olevansa niin hukassa eikä kokisi sen paremmin kuolemaa kuin helvettiä, vaan voisi iloita täydellisellä luottamuksella ja ilolla."
Silloin minä huusin hädässäni Herraa,kutsuin avuksi Jumalaani.Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.
Edellä kuvatussa tilanteessa ei ole mitenkään helppoa huutaa Jumalaa avuksi. Luther sanoo, että ilman Pyhää Henkeä se on täysin mahdotonta. Ihminen ei voi kuvitella, että Jumalalla, joka on antanut hänen joutua helvetin syövereihin, olisi mitään asiaa hänelle - tai että ihmisellä olisi mitään oikeutta kääntyä Jumalan puoleen. Luther ajatteli jälkimmäistä, nykyihminen edellistä. Se on kuitenkin ainoa toivo. Kaiken lisäksi on luotettava, että Jumala todella kuulee.
torstai 29. tammikuuta 2026
Joh. 4:42 (3. su loppiaisesta, 2. vsk ev)
Henkilökohtainen Vapahtaja vai koko maailman pelastaja?
Kaupungin asukkaat sanoivat samarialaiselle naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”
Vain tässä ja 1. Joh 4:14 sanotaan, että Jeesus on maailman pelastaja (σωτηρ του κοσμου). Se on jotain suurempaa kuin se, että hän on sinun "henkilökohtainen Vapahtajasi." Johanneksen käyttämä ilmaisu viittaa siihen, että hän ei ole vain uskovien pelastaja (vaikka henkilökohtainen usko on etuoikeutettu näkökulma tähän pelastukseen). Vaikka maailma on Johanneksen evankeliumin mukaan pimeyden vallassa, Jeesus ei tullut pelastamaan vain valittua joukkoa, vaan hän tuli siksi, että Jumala on rakastanut tätä maailmaa niin paljon että antoi ainoan Poikansa. Jumalan rakkaus ei kohdistunut vain henkistyneeseen maailmaan, niin kuin kaikkien aikojen gnostikot opettavat, eikä hän tullut kutsumaan vain ennalta valittuja, niin kuin reformoidut opettavat. Hän tuli omaan maailmaansa, vaikka hänen omansa eivät osanneetkaan ottaa häntä vastaan.
"Oletko ottanut vastaan Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajanasi", kysytään tietyissä herätyskristillisissä piireissä. Ilmaisu "henkilökohtainen Vapahtaja" on sinänsä ihan viehättävä. Onhan usko syvästi henkilökohtainen asia. Mutta silloin kun Jeesuksen vastaanottaminen henkilökohtaisena Vapahtajana on se piste, jonka avulla vedetään uskovien ja uskottomien välinen raja, ollaan vaarallisilla vesillä. Ilmaisu, jota Raamattu ei edes tunne, tulee uskon perustaksi.
keskiviikko 7. tammikuuta 2026
Jes 61:1-3 (1. sunn loppiaisesta 2.vsk. 1.lk)
Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista,
Hyvä sanoma ilmoitetaan köyhille. Anaw käännetään eri tavoin: "hän muistaa kaikkia sorrettuja."(Ps. 9:13), Riennä avuksi, Herra...Alä unohda avuttomia."(Ps.10:12). "Hän on nöyrien tuki ja turva" (Ps. 147:6) "Maan hiljaiset kuulevat sen ja iloitsevat." (Ps. 34:3). Toistuvasti Jumala lupaa olla erityisen lähellä niitä, joiden mieli on murtunut: "Herra on lähellä niitä joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli" (Ps.34:19). "Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala." (Ps. 51:19).
Mitä eroa on vangittujen vapauttamisella ja kahleiden kirpoamisella? Voisi ehkä sanoa, että vankila on ulkoinen ja kahleet sisäisiä. Septuaginta puhuu myös sokeista, jotka saavat näkönsä (samoin Lk 4:18)
julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan.
Riemuvuosi oli joka viideskymmenes vuosi. Silloin "jokainen maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa palata sukunsa luo" (3. Ms. 25:10). Se on vertauskuva Herran riemuvuodesta, jolloin toteutuu Jeesuksen sana: " "Totisesti: kuka ikinä Jumalan valtakunnan tähden on luopunut kodistaan, vaimostaan tai veljistään, vanhemmistaan tai lapsistaan, hän saa jo tässä ajassa moninkertaisesti takaisin, ja tulevassa maailmassa ikuisen elämän."(Lk. 18:29,30)
Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia,
antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa.
Murheinen henki on keheh sanoin kuin liekki Jes 42:3,jolle kuuluu myös lupaus: "Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta." Uskomme on Jumalan työtä, siksi tämä on kasteen sunnuntain teksti.
Hyvä sanoma ilmoitetaan köyhille. Anaw käännetään eri tavoin: "hän muistaa kaikkia sorrettuja."(Ps. 9:13), Riennä avuksi, Herra...Alä unohda avuttomia."(Ps.10:12). "Hän on nöyrien tuki ja turva" (Ps. 147:6) "Maan hiljaiset kuulevat sen ja iloitsevat." (Ps. 34:3). Toistuvasti Jumala lupaa olla erityisen lähellä niitä, joiden mieli on murtunut: "Herra on lähellä niitä joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli" (Ps.34:19). "Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala." (Ps. 51:19).
Mitä eroa on vangittujen vapauttamisella ja kahleiden kirpoamisella? Voisi ehkä sanoa, että vankila on ulkoinen ja kahleet sisäisiä. Septuaginta puhuu myös sokeista, jotka saavat näkönsä (samoin Lk 4:18)
julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan.
Riemuvuosi oli joka viideskymmenes vuosi. Silloin "jokainen maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa palata sukunsa luo" (3. Ms. 25:10). Se on vertauskuva Herran riemuvuodesta, jolloin toteutuu Jeesuksen sana: " "Totisesti: kuka ikinä Jumalan valtakunnan tähden on luopunut kodistaan, vaimostaan tai veljistään, vanhemmistaan tai lapsistaan, hän saa jo tässä ajassa moninkertaisesti takaisin, ja tulevassa maailmassa ikuisen elämän."(Lk. 18:29,30)
Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia,
antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa.
Murheinen henki on keheh sanoin kuin liekki Jes 42:3,jolle kuuluu myös lupaus: "Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta." Uskomme on Jumalan työtä, siksi tämä on kasteen sunnuntain teksti.
torstai 1. tammikuuta 2026
Psalmi 8 (Uvp. psalmi)
Herra, meidän Jumalamme, kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä. Se julistaa sinun taivaallista kirkkauttasi.
Jumalan nimen kunnia on itse asiassa "ihmeellinen kautta koko maailman ja se on taivaita korkeampi." Paljon on salattuja, näitä suurempiakin asioita kovin vähän olemme nähneet hänen teoistaan, sanoo Siirak 43:32.
Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi. Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan, ne vaimentavat vihamiehen ja kostoa janoavan.
Tähän jakeeseen viittasi Jeesus Mattt. 21:16, kuun ylipapit ja lainopettajat kuulivat lasten huutavan temppelissä "Hoosianna, Daavidin Poika", ja olivat siitä äpsingillä. Lapset viittaavat myös tähän: "Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen mikä on voimakasta...Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä." (1. Kor 1:27-29). Yäyä lapsenomaisuutta vastaan epäusko on voimaton.
Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen - mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.
Vastaavat kohdat: "Mikä on ihminen? Mihin hänestä on ? Mitä painaa hänen hyvyytensä tai pahuutensa?...Kuin hiekanjyvä, kuin vesipisara meressä ovat vuotemme vähäiset yhden ikuisuuden päivän rinnalla. Siksi Herra on kärsivällinen ja vuodattaa hyvyyttään ihmisille...Ihmisen myötätunto ulottuu lähimmäiseen, mutta Herran laupeus kaikkeen, mikä elää. Hän nuhtelee, kasvattaa ja opettaa, paimenen lailla hän johtaa laumansa kotiin." (Sir. 18:8,10,11,13) "Mikä on ihminen, kun pidät häntä noin tärkeänä ja alati valvot häntä...Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois, etkö edes siksi aikaa että saisin rauhassa nielaista sylkeni" (Job 7:17.19) Suuren Jumalan kanssa kahden. Sellaista on kristillinen teismi.
Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella. Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, asetit kaiken hänen valtansa alle.
Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Tuon kuvan alkuperäisen kirkkauden ennalleen saattajasta Hepr 2:6-8 kertoo LXX:n mukaisesti "Lyhyeksi aikaa sinä asetit hänet enkeleitä alemmaksi, mutta sitten seppelöit hänet kirkkaudella ja kunnialla." Tämä pyhittäjä ei häpeä kutsua pyhitettäviä veljikseen (Hepr 2:11) ja Jumalan alkuperäinen luomistahto - theosis - toteutuu: "...ja pääsisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta" (2. Piet. 1:4)
Jumalan nimen kunnia on itse asiassa "ihmeellinen kautta koko maailman ja se on taivaita korkeampi." Paljon on salattuja, näitä suurempiakin asioita kovin vähän olemme nähneet hänen teoistaan, sanoo Siirak 43:32.
Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi. Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan, ne vaimentavat vihamiehen ja kostoa janoavan.
Tähän jakeeseen viittasi Jeesus Mattt. 21:16, kuun ylipapit ja lainopettajat kuulivat lasten huutavan temppelissä "Hoosianna, Daavidin Poika", ja olivat siitä äpsingillä. Lapset viittaavat myös tähän: "Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen mikä on voimakasta...Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä." (1. Kor 1:27-29). Yäyä lapsenomaisuutta vastaan epäusko on voimaton.
Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen - mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.
Vastaavat kohdat: "Mikä on ihminen? Mihin hänestä on ? Mitä painaa hänen hyvyytensä tai pahuutensa?...Kuin hiekanjyvä, kuin vesipisara meressä ovat vuotemme vähäiset yhden ikuisuuden päivän rinnalla. Siksi Herra on kärsivällinen ja vuodattaa hyvyyttään ihmisille...Ihmisen myötätunto ulottuu lähimmäiseen, mutta Herran laupeus kaikkeen, mikä elää. Hän nuhtelee, kasvattaa ja opettaa, paimenen lailla hän johtaa laumansa kotiin." (Sir. 18:8,10,11,13) "Mikä on ihminen, kun pidät häntä noin tärkeänä ja alati valvot häntä...Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois, etkö edes siksi aikaa että saisin rauhassa nielaista sylkeni" (Job 7:17.19) Suuren Jumalan kanssa kahden. Sellaista on kristillinen teismi.
Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella. Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, asetit kaiken hänen valtansa alle.
Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Tuon kuvan alkuperäisen kirkkauden ennalleen saattajasta Hepr 2:6-8 kertoo LXX:n mukaisesti "Lyhyeksi aikaa sinä asetit hänet enkeleitä alemmaksi, mutta sitten seppelöit hänet kirkkaudella ja kunnialla." Tämä pyhittäjä ei häpeä kutsua pyhitettäviä veljikseen (Hepr 2:11) ja Jumalan alkuperäinen luomistahto - theosis - toteutuu: "...ja pääsisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta" (2. Piet. 1:4)
Tilaa:
Kommentit (Atom)