torstai 28. maaliskuuta 2024

Ps. 22 (pitkäperj.psalmi)

Eeli, eeli, lama sabaktani [Matt.24:47]

Operationes in Psalmos - teoksessaan Luther sanoo, että Kristuksessa on tässä toistensa rinnalla suurin ilo ja suurin suru. Kristus huutaa olevansa Jumalan hylkäämä ja samalla kuitenkin sanoo Jumalaa  omaksi Jumalakseen! Luther pohtii, miten erilaista on Kristuksen huuto verrattuna meidän syntisten kapinaan Jumalaa kohtaan. Kuitenkaan "emme halua väittää, että Kristus olisi kärsinyt  sielussaan joitain muita tuskia ja vaivoja kuin ne kadotetut, kun he tuntevat kauhistuvansa tai pakenevansa Jumalaa."

Minä olen maan mato, en enää ihminen

Joskus tämä on tulkittu viittaukseksi Kristuksen jumaluuteen, mutta Lutherin mukaan se on pöhköä. Eihän tuo ole edes ihminen.

Kaikki ilkkuvat kun minut näkevät

Miksi tuo näky, josta profeetan mukaan kaikki käänsivät katseensa pois (Jes.53) voi julistaa kauneuden kontemplaatiota tässä maailmassa? "Jos Kristus on kaikkein puhtaimman ruumiinsa kosketuksella pyhittänyt kaikki vedet uudestisyntymisen kastetta varten, niin vielä paljoa varmemmin saamme uskoa, että hänen puhdas tahtonsa ja henkensä on pyhittänyt kaikki nämä kärsimysten ja ahdistusten väkevät vesiputoukset iankaikkiseen autuuteen päästäjiksi. Lyhyesti sanottuna : koko maailma on kristitylle pyhiä jäännöksiä täynnä oleva aarrekammio."

perjantai 22. maaliskuuta 2024

Ps. 43:5 (5. paastonajan sunn. psalmi)

Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.

Masentunut on hepr."alaspainunut, vajonnut", kreikaksi perilypos, sama sana jota Mk 6;26 käyttää Herodeksen mielipahasta Johannes Kastajan pään menosta. Levoton on hepr "meluisa", lat. conturbas.  Odota eli toivo (kr. elpison) saan kiittää "kasvojeni apua", Jumalaani.

Tämä jae toistuu kolmesti psalmissa 42-43, joka on oikeasti yhtä ja samaa psalmia. Siinä on toivon teologia. Psykologinen tosiasia on sielun autius, voimattomuus, alastaipuminen, joka ei tee siitä kuitenkaan hiljaista, vaan meluisan ja levottoman. Olosuhteita, ulkoisia tosiasioita, ei muuksi selitetä. Kahdesti toistuvat myös sanat: "miksi olet unohtanut minut, miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä, kärsiä vihollisen sortoa" (42:10, 43:2). Ei mitään hurskasta tyynnyttelyä. Koko pettymykseni saan Jumalalle vuodattaa, koko pienen sydämensä pimeyden. Toivo on kipinä, joka muistuttaa, että kerran vielä saan ylistää Jumalaa. Nyt en siihen pysty eikä minun tarvitse itseäni siihen pakottaa, mutta muistan ja muistutan itseäni, että vielä kerran..."Minä tahodon tulla sinun alttarisi eteen, sinun eteesi, Jumala, minun iloni. Siellä saan ylistää sinua lyyraa soittaen, Jumala, minun Jumalani!"
 
Johannes Brenz kirjoittaa toivosta Roomalaiskirjeen selityksessään 1538: "Huomaat että 'koetuksesta selviäminen antaa toivoa' (Rm. 5:4).  Mitä se toivo sitten on? Tavallisesti toivoa pidetään joutavanpäiväisenä asiana: 'Hoffen und harren macht viel Narren.' Mutta kristinuskossa toivo ei ole joutava vaan mitä varmin asia. Apostoli sanoo: 'toivo ei saata häpeään', sillä se ei perustu ihmisen ajatuksiin tai lupauksiin, vaan Jumalan lupauksiin. Ja ne lupaukset ovat varmempia kuin taivas ja maa. Siksi ei ole mahdollista, että toivo joutuisi häpeämään."

tiistai 12. maaliskuuta 2024

Maria Koraanissa (Marian ilmestyspäivä)

Johannes Damaskolainen, merkittävin kristitty teologi joka on saanut muslimeilta palkkaa, kehotti kristittyjä kysymään muslimeilta, mitä Koraani sanoo Mariasta, Jeesuksen äidistä.
Se onkin tutkimisen väärti. Kristitylle saattaa tulla yllätyksenä, että Koraani puhuu Mariasta enemmän kuin Uusi testamentti. Osittain asian selittää se, että Koraani viittaa yleensä Jeesukseen nimellä "Jeesus, Marian poika." Koraanin Maria-kertomukset välittävät epäilemättä kristillistä perimätietoa.
Koraani tuntee Marian vanhemmat nimellä Imran ja hänen vaimonsa. Imranin perheen suura (3. suura) kertoo Marian syntymästä. Imranin vaimo sanoi: "Herrani, minä vihin sinulle sen, mikä kohdussani kasvaa. Ota se vastaan minulta. Sinä olet Kuuleva, Tietävä." (Koraani 3:35). Tytölle annettiin nimeksi Maria ja hänen äitinsä anoi hänelle Jumalalta turvaa Saatanaa vastaan. Tyttö kasvoi temppelissä ja hänen kasvatuksestaan huolehti Sakarias. "Aina kun Sakarias tuli tytön luokse temppeliin, hän näki tytön saaneen ruokaa. Hän kysyi: 'Maria, mistä sinä saat tämän?' Maria vastasi: 'Se tulee Jumalalta. Jumala ruokkii tiliä pitämättä, ketä tahtoo.'" (3:37-38)
Enkelit kertovat Marialle, että Jumala on valinnut ja puhdistanut hänet kaikkien naisten joukosta. Huomaa, mitä arvonimiä Koraani antaa Jeesukselle: "Maria, Jumala lähettää sinulle ilosanoman Sanastaan, jonka nimi on Messias, Jeesus, Marian poika. Hän on kunnioitettu tässä ja tuonpuoleisessa elämässä ja hän pääsee Jumalan lähelle." (3:45) Maria tietysti ihmettelee - kuten Luukkaan evankeliumissakin - miten tämä on mahdollista, ja saa vastauksen: "Herrasi luo, mitä tahtoo. Kun Hän päättää asian, Hän sanoo sille: ' Ole!' ja se on." (3:47) Jeesuksesta sanotaan myös: "Messias, Jeesus, Marian poika, oli Jumalan lähettiläs ja Hänen Sanansa, jonka hän antoi Marialle, ja Henki hänen luotansa." (4:171) Jeesus on siis Koraanin mukaan Messias, Jumalan Sana ja Henki. Vain "Jumalan Poika" puuttuu. Sinänsä mielenkiintoista on se, että neitseestäsyntymisoppia pidetään kristillisessä teologiassa usein Jeesuksen jumaluuden todistuksena. Muslimit uskovat Jeesuksen syntyneen neitseestä, mutta eivät silti pidä häntä Jumalan Poikana!
Suurassa n:o 19, joka on Marialle omistettu, Maria vetäytyi synnyttämään kaukaiseen paikkaan. Synnytyspoltot saivat hänet toivomaan kuolemaa, mutta hänen oloaan helpotettiin, kun hänen jalkojensa juuresta puhkesi virta ja kasvoi taatelipuu, josta hän sai virvoitusta. Kun hän palasi kansansa luo lapsi sylissään, hänen sukulaisensa moittivat häntä. Silloin Jeesus-lapsi puhkesi ihmeellisesti puhumaan:
"Minä olen Jumalan palvelija...Hän on määrännyt minut rukoilemaan ja antamaan almuja niin kauan kuin elän ja olemaan kuuliainen äitiäni kohtaan." (19:30-32)

lauantai 9. maaliskuuta 2024

Joh.6:48-58 (4.paastonajan sunn.3.vsk ev)

Tämä raamatunkohta puhutti reformaatiossa nimen omaan Kristuksen inhimillisen ja jumalallisen luonnon suhteen näkökulmasta.
"Raamattu ei puhu yleisesti inhimillisesti luonnosta, kun se sanoo: "Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikista synneistä" (1.Joh.1:7). Johannes ei tarkoita ainoastaan kertakaikkista ristillä hankittua ansiota vaan puhuu tässä siitä, että meitä ei vanhurskauttamisessa puhdista pelkkä Kristuksen jumalallinen luonto vaan myös hänen verensä. Veri puhdistaa meidät kaikista synneistä todellisesti (per modum efficaciae). Joh 6:48-58 sanoo niin ikään elämää antavaksi ruuaksi Kristuksen lihaa. Efesoksen kirkolliskokous onkin siitä päätellyt, että Kristuksen lihalla on voima tehdä eläväksi. Meikäläisten teoksissa esitetään tästä opinkohdasta lukuisia ihania todisteita, jotka on poimittu vanhan oikeauskoisen kirkon perinteestä."(Yksimielisyyden Ohje VIII)

Mainitussa todisteiden luettelossa ääneen pääsee mm. Johannes Damaskolainen:"Ei omasta voimastaan vaan lihaan yhtyneen Sanan voimasta Herran liha saa aikaan jumalallisia tekoja, jolloin Sana tuo lihan välityksellä ilmi Sanalle ominaisen tavan vaikuttaa. Eihän hehkuva rautakaan polta siksi, että rauta luonnostaan polttaisi, vaan rauta on saanut tämän kyvyn yhdistymällä tuleen. Niinpä Herran ruumiskin on itsessään kuolevainen, mutta sillä on voima tehdä eläväksi, koska se on yhtynyt Sanan kanssa yhdeksi persoonaksi."

Kyrillos Jerusalemilainen kirjoittaa:"Kristuksen vaatteet jaettiin neljään osaan, vain ihokas jäi jakamatta. Sanoisin, että tämä sisältää viittauksen erääseen salaisuuteen. Kun näet maanpiirin neljä osaa ovat päässeet osallisiksi pelastuksesta, ne ovat keskenään jakaneet Sanan vaatteen, hänen lihansa, joka kuitenkin on samalla jäänyt jakamattomaksi. Samalla kun Ainosyntyinen antaa itse kullekin osuuden itsestään ja pyhittää kaikkien meidän sielumme ja ruumiimme lihallaan, hän on meissä jokaisessa jakamattomana ja kokonaisena, koska hän on kaikkialla yksi eikä millään tavoin jakautunut."

tiistai 5. maaliskuuta 2024

1. Joh. 5:18-20 (3. paastonajan sunn. 3.vsk 2.lk)

 Me tiedämme, etteivät Jumalasta syntyneet tee syntiä. 

Tämä ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä toistuva väite (vrt. 3:6, 9) on hämmentävä ja ristiriitainen. Sama Johannes kuitenkin kirjoittaa myös: "Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä."(1:8) ja lohduttaa sanoen: "jos sydämemme meitä jostakin syyttää, Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken." (3:20) Näyttää siltä, että Johannes puhuu uskovan ihmisen kahdesta puolesta, joista Paavali käyttää ilmaisuja "liha" ja "henki". Se meissä, joka on syntyisin Jumalasta, ei tee syntiä, ei pysty elämään siinä, ei iloitse siitä, tai kuten New International Version sanoo: does not continue to sin. Silti tunnemme synnin vallan itsessämme. Sen kieltäminen olisi tekopyhyyttä.

Hän, joka itse syntyi Jumalasta, pitää huolen, ettei Paha pääse koskemaan heihin. 

 Hyvänä paimenena Jeesus lupasi: Minun lampaani kuulevat minun ääneni, minä tunnen ne ja ne seuraavat minua. Kukaan ei ryöstä heitä minulta. Minä sain lampaat Isältäni. Hän on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi ryöstää mitään hänen kädestään. (Joh. 10:27-29). On makuasia, kirjoitetaanko paha isolla vai pienellä alkukirjaimella. Isolla kirjoitettuna se viittaa saatanaan, mutta häneen ei tarvitse uskoa tajutakseen, että pahuus jyllää tässä maailmassa, kuten teksti jatkuu:

Me tiedämme, että me olemme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.

Johannes käyttää sanaa "maailma" (κόσμος) kahdella tapaa. Ensimmäinen on tämä, jossa maailma on pahan valtakunta, joka vihaa Kristuksen omia, joka ei voi ottaa Jumalan Henkeä vastaan ja johon Jeesuksen opetuslapsetkaan eivät oikeasti kuulu. Toisaalta maailma on myös Jumalan oma maailma, johon hän tuli, vaikka se ei ottanutkaan häntä vastaan. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa. Sama kaksijakoisuus, mikä on uskovan sisällä, on myös maailmassa. Me emme oikeasti saisi vihata maailmaa, vaan opetella näkemään sen uudella tavalla, Jumalalle rakkaana. Eihän Jeesus sano, että Jumala vihaa maailmaa, vaikka maailma vihaakin Jumalaa. Sillä tavalla osoitamme, että me olemme Jumalasta. Maailma on eri asia Jumalan luomana kauniina ja ihmeellisenä luomuksena ja vääristyneenä arvomaailmana, jossa tavoitellaan rikkautta, valtaa ja mainetta.

 Tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärrystä. Sen avulla me tunnemme hänet, joka on todella olemassa. Näin mekin elämme ainoassa oikeassa todellisuudessa, Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Hän on todellinen Jumala ja ikuinen elämä.

Kristus on Todellinen (ἀληθινός), siis se mikä on todella olemassa. Maailma on harhaa. Se ei kristinuskossa tarkoita, etteikö se olisi oikeasti olemassa, mutta olemassaolon syvä todellisuus aukeaa vasta Jumalan yhteydessä. "Totuus" johannekselaisessa kielenkäytössä ei tarkoita pelkästään faktuaalisuutta, vaan myös autenttisuutta, Elämää isolla E:llä, joka ei ole vain olemassaoloa, vaan rakkauden ja kauneuden täydellisyyttä. Totuus on vaarallinen asia ihmisten käsissä. Pienikin totuuden palanen saa meidät lyömään sillä toisiamme. Siksi kristinuskossa Totuus on persoona, Jeesus Kristus, jota emme voi omistaa, vaan kaivata ja kumartaa.

(teksti UT2020-käännöksen mukaan)

Ps. 22 (pitkäperj.psalmi)

Eeli, eeli, lama sabaktani [Matt.24:47] Operationes in Psalmos - teoksessaan Luther sanoo, että Kristuksessa on tässä toistensa rinnalla s...