Ps 18:16-20,26-29 (3. su helluntaista. psalmi)

"Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä"

Syvissä vesissä huudetaan: "Pelasta minut Jumala! Vesi on noussut kaulaani saakka. Olen vajonnut pohjattomaan liejuun, jalkani ei tavoita lujaa maata. Olen joutunut vetten syvyyksiin. Pyörre tempaa minut mukaansa." (Ps.69:2-3) Jälkeenpäin voi todeta: "Vuorten pohjiin minä painuin, vajosin syvyyksien maahan, sen salvat sulkeutuivat takanani ainiaaksi. Mutta sinä, Herra, minun jumalani, nostit minut elävänä ylös haudasta." (Joona 2:7)

"Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua väkevämmät. He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta minun tuekseni tuli Herra."

Kaikin tavoin käy ilmi, että viholliseni, olivatpa ne sitten lihaa ja verta, henkivaltoja tai vastoinkäymisiä, oman lihan heikkous tms. ovat minulle tyystin ylivoimaisia. Avuttomuus on totaalista.

"Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun."

Hän vei minut avaralle (latitudo, vrt. Ef. 3:18) "Olla mieltynyt" (chafaz) tulkitaan seuraavassa jakeessa kuninkaan oman moitteettomuuden valossa, mutta suuri linja on kuitenkin se, että Jumala rakastaa ketä rakastaa, minkään muun kuin oman rakkautensa motivoimana.

"Sinä Herra sytytät minun lamppuni, sinä Jumala tuot pimeyteeni valon."

Järkeni valo, Henkeni valo, rakkauteni ja uskoni on Jumalan tekoa. Ja silloin kun ne ovat pimeinä, Jumala tulee itse ja valaisee pimeäni. "Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa." (Fil. 2:13)

Matt. 13: 44-46 (2 su helluntaista. 2 vsk ev, v)

AARRE JA HELMI

John Dominic Crossan ajattelee, että vertaus oli alun perin tällaisessa muodossa:
Jumalan valtakunta on tällainen: Mies löysi aarteen jonkun toisen pellosta, peitti sen, myi kaiken ja osti sen pellon. (Mutta miten valtakunta on sellainen?)

Crossan kiinnittää huomion vertauksen eettiseen ristiriitaan. Jos löytäjä saa pitää, miksi hän osti pellon? Jos se kuuluu omistajalle, miksei siitä kerrottu hänelle? Tuomaan evankeliumi kertoo aarteesta niin, että ei sen koommin pellon omistaja kuin hänen poikansakaan tiedä pellossa olevasta aarteesta. Vasta kun poika myy pellon, ostaja löytää aarteen alkaessaan kyntää sitä (Tuom. ev. log. 109).

Helmi-vertaus korostaa toiminnan irrationaalisuutta: miten ihmeessä helmikauppiaan kannattaisi myydä pois kaikki (muut helmet) hankkiakseen yhden - vaikka kuinka arvokkaan? Crossan kysyy, onko tässä tarkoitus ylistää valtakuntaan tarttumisen rohkeutta vai osoittaa sen mahdottomuutta? Tuom ev. 8 kertoo aarre ja helmi-vertauksen hengessä kalastajasta, joka heittää muut kalat pois ja pitää vain suurimman.

Entä jos Jumala onkin se mies joka ostaa pellon ja helmen? Jos sinä oletkin se helmi, jonka vuoksi hän antaa kaiken ja tyhjentää itsensä! Silloin pellon epäselvät omistussuhteet tulevat ymmärrettäviksi. Saatana pitää sinua kuin omanaan, vaikka hänellä ei ole sellaista oikeutta.

Ef. 4:6 (Kolmin.p. 2.vsk. 2.lk)

 Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.

Olivier Messiaen kirjoitti teokseensa Trois petites liturgies sekä sävelet että sanat. Hän ilmaisi Jumalan kaikkialla läsnäolon (ubikviteetin) sanoilla:

Tout entier, en tous lieux,

Tout entier en chaque lieu,

Donnant l’être à chaque lieu,

A tout ce qui occupe un lieu.

Siis: kokonaan, kaikissa paikoissa. Kokonaan, joka paikassa, antaen olemassaolon joka paikalle ja kaikille joilla on paikka.

Jumalasta sanotaan, että hän on ὁ ἐπὶ πάντων "Hän on kaiken yläpuolella". Toisin sanoen riippumaton kenestäkään, siitä huolimatta hän on  διὰ πάντων  eli kaiken kautta, siis toimii kaiken välityksellä ja saa kaiken palvelemaan tarkoitusperiään. Hän on lopulta ἐν πᾶσιν, "kaikessa". Jumalan kohdatakseen ei tarvitse tulla kirkkoon tai hakeutua uskonnolliseen elämänpiiriin tai ajatella hengellisiä. Hän ympäröi meitä joka puolelta, on meitä lähempänä kuin olemme itse itseämme.

Jer 31:31-34 (Helluntai, 2.vsk 1.lk)

Tulee aika, sanoo Herra, jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa.

Näin sanoessaan Jeremia, jonka sanottavaksi Jumala antoi harvinaisen epämiellyttäviä viestejä, ilmaisee VT:n aikaan ainoana selvästi, että Herran liitto Israelin kanssa - VT:n kantava ajatus - on vanhentunut. Hepr 8:ssa, jossa kohta siteerataan kokonaisuudessaan, todetaankin: "Puhuessaan uudesta liitosta Jumala osoittaa, että ensimmäinen liitto on vanhentunut. Ja se mikä on vanhentunut ja aikansa elänyt, häviää pian." (8:13) Selitys seuraa:

Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta.

Siis juuri siitä on kysymys, mistä kaikki profeetat ja psalmistat puhuvat juuri Jumalan suurena pelastustekona. Jotain vielä suurempaa on tulossa, sellaista, jonka rinnalla exodus on vain esikuva. Uusi liitto on tarpeen, koska

Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra.

Heprealaiskirje seuraa LXX:aa sanoessaan: "He eivät pysyneet minun liitossani, ja siksi en minäkään välittänyt heistä" (8:9).  "Vaikka olin ottanut heidät omakseni" sopii Raamatun henkeen paremmin, vaikka inhimillinen kokemus saattaa puoltaa Hepr:n käännöstä.

Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.

Jumalan yhteydessä eläminen ei ole sisä- eikä ulkolukua, vaan sydämestä nousevaa elämää. "Tämä laki, jonka minä teille nyt annan, ei ole liian vaikea, lei etäinen eikä salattu...Se on aivan teidän lähellänne, teidän suussanne ja sydämessänne, valmiina noudatettavaksi." (Deut. 30:11,14) Paavali sanoo: "Olettehan te selvästi Kristuksen kirja, jonka kirjoittamisen hän uskoi meille. Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kirjoitustauluihin vaan ihmissydämiin." (2. Kor. 3:3) ja edelleen: "Kirjain tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi" (3:6) Jesajan kautta Jumala lupaa: "Ei väisty minun henkeni sinun yltäsi eikä katoa minun sanani, jonka olen suuhusi antanut, ei sinun suustasi, ei jälkeläistesi eikä jälkeläistesi jälkeläisten suusta." (Jes. 59:21)

Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan herra!' Sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra.

Pyhän Hengen aikaa, Jumalan valtakunnan täyteyttä, kuvaa siis se, että enää ei tarvita sananselittäjiä - teologit jäävät työttömiksi. Ei ole kysymys bonhoefferilaisesta "täysi-ikäisestä ihmiskunnasta" tai rahvaan teologisen tietämyksen kasvusta. Jumala itse opettaa. Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo: "Profeettojen kirjoituksissa sanotaan:' Heistä kaikista tulee Jumalan opetuslapsia'" (Joh. 6:45). Kohdan apparaatti viittaa Jes 54:13: "Herra itse on opettava sinun poikiasi." Edellisessä jakeessa Jeesus kuitenkin korostaa: "Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä." (6:44). Se on alusta loppuun Jumalan teko, ja sen alku ja perusta sanotaan ihan lopuksi:

Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.

Mikä on aihe, motiivi ja peruste tähän anteeksiantamukseen, joka rikkoo syyn ja seurauksen, rikoksen ja rangaistuksen ketjun? Samoja sankäänteitä käyttäen sanotaan Jes 43:25:
"Mutta minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkkä muistele sinun syntejäsi."

Sak. 14:7-9 (6. su pääsiäisestä, 3. vsk 1.lk)

Kerran tulee aika - milloin, sen Herra tietää - jolloin yö on kirkas kuin päivä eikä ilta enää pimene. Silloin virtaavat Jerusalemista elämää antavat vedet. Puolet niistä juoksee itäiseen mereen, puolet läntiseen mereen, kesät ja talvet, ehtymättä. Sinä päivänä Herra on oleva koko maanpiiriin kuningas. Hän on oleva yksi ja ainoa Jumala ja hänen nimensä ainoa, jota avuksi huudetaan.

Jumalan valtakunnassa ei aurinko laske, koska sen aurinkona on itse Jumala (Ilm 21:22, Jes. 60:19). "Elämää antavat vedet" on Pyhän Hengen kuva, ollaanhan kirkkovuodessa helluntain odotuksessa. Hesekiel 47 kuvaa temppelin perustuksista kumpuavaa virtaa. Sille ominaista on kasvaminen niin valtavaksi, ettei ihminen kykene sitä ylittämään. Se myös muuttaa suolaisen veden makeaksi ja saa elämän kukoistamaan kaikkialla. "Tuona päivänä vuoret tihkuvat rypäleitten mehua, kukkulat vuotavat maitoa ja kaikki Jumalan purojen uomat ovat tulvillaan vettä" (Joel 4:18). Ilmestyskirjan (22:1) mukaan se pulppuaa Karitsan valtaistuimesta. Pyhäkkö on todellisuudessa ihmisen sisin, koska Jeesus itse sanoo: "Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään kumpuavat elämän veden virrat, niin kuin kirjoituksisssa sanotaan" (Joh 7:38) Sakarjan mukaan virvoittava vesi kastelee koko maanpiirin ilman taukoa tai vaihtelua. Viimeisen jalkeen vertailutekstinä Jes. 2:11: "Ylpeät silmät nöyrtyvät, ylpeä varsi taipuu, sinä päivänä Herra yksin on ylhäinen."