Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kynttilänpäivä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kynttilänpäivä. Näytä kaikki tekstit

perjantai 2. helmikuuta 2024

Joh. 12:35-36 (Kynttilänp. v)

"Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia."

Voipi olla, että näiden sanojen sisältämä velvoite on enemmän esteettinen kuin moraalinen. Ilman kauneuden käsitystä kristillisyys on vaarassa muuttua ilottomaksi moralismiksi. Kauneus ei ole kuitenkaan ollut arvollisessaan asemassa länsimaisessa teologiassa. Kynttilänpäivänä kauneuden maineenpalautukseen olisi syytä. Niinkin vakava ja moraalinen teologi kuin Jürgen Moltmann kirjoittaa:
"Onko Jumala kaunis? Käsite, joka Raamatun kielenkäytössä täydentää Jumalan hallintavaltaa on Jumalan kunnia. Se on Jumalan kirkkauden, kauneuden, ystävällisyyden ja ihanuuden ilmituloa. Vastaavat termit ihmisen puolelta ovat hämmästys, ylistys ja palvonta: toisin sanoen vapaus joka ilmaisee itsensä kiitollisuutena, nautintona ja mielihyvänä kauneuden läsnäolossa. Toinen vastaava termi on rakkaus, joka ei ilmene vain eettisenä lähimmäisenrakkautena vaan myös esteettisenä leikkinä Jumalan edessä."
Hengellisen kirjallisuuden klassikko Ignatius Loyola kertoo, miten Jumalan tunteminen kääntää ihmisen mielen maailmaan, ei pois maailmasta:
"Koska näet täydelliset harjoittavat alituista sisäistä katselua ja koska heidän ymmärryksensä on valaistu he paljon enemmän tarkkaavat, mietiskelevät ja katselevat kuinka Jumala, meidän Herramme, on jokaisessa luodussa oman olemuksensa, läsnäolonsa ja valtansa puolesta." (Hengellisiä harjoituskia 39)
Kirjailija Mika Waltari, joka käsitteli uskonnon kysymyksiä läpi koko tuotantonsa, kuvaa eräässä haastattelussa valon kokemusta matkallaan Roomassa vuonna 1959:
"Siihen liittyi hyvin voimakas kirkkauden ja valon aistimus, joka ei johtunut ainoastaan säteilevästä auringon paisteesta syksyisessä Roomassa. Juuri tämä kaikkien ongelmien selviäminen sillä tavoin ettei ylipäänsä ollut mitään ongelmia, vaan tajusin jotakin siitä, että kaikki mitä tapahtuu oli niin käsittämättömän, niin yliluonnollisen järjen - ehkä järki on väärä sana - jonkin voittamattoman...saavuttamattoman...ainoan mitä voisi sanoa täydelliseksi...tulosta, jossa yksi ainoa mitättöminkin asia saattaa johtaa syyketjunsa suorastaan vuosituhansien takaa. Ehkä jotakin tällaista Jeesus tarkoitti sanoessaan, ettei varpunenkaan putoa oksalta meidän taivaallisen isämme tietämättä."

lauantai 4. helmikuuta 2023

1. Tim. 6:13-16 (Kynttilänpäivä, 2. vsk 2. lk)

Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen on kunnia ja ikuinen valta. Aamen.

Tähän tekstiin sopii mystiikan teologian klassikko:


Se, joka on kaiken syy on kaiken yläpuolella. Se ei ole ei-oleva, ei-elävä, puheeton tai järjetön. Se ei ole ruumis, eikä sillä ole muotoa tai hahmoa, laatua, määrää tai painoa. Se ei ole jossakin paikassa, sitä ei voi nähdä tai koskettaa. Sitä ei voi havaita, eikä se ole havaittavissa. Siinä ei ole epäjärjestystä tai rauhattomuutta, sitä ei häiritse mikään maallinen intohimo. Se ei ole voimaton, eikä se ole altis aistihavaintojen virheille. Siinä ei ole valon vajausta, ei muutosta tai rappeutumista, jakaantumista tai vaihtelua. Se ei liioin ole mikään havaittavista, eikä sillä ole näistä mitään.


Kun nousemme korkeammalle, sanomme: se ei ole sielu eikä mieli. Sillä ei ole mielikuvituta, mielipidettä, järkeä eikä ymmärrystä. Se ei myöskään ole puhetta tai ymmärrystä. Siitä ei voi puhua eikä sitä voi ymmärtää. Se ei ole luku tai järjestys, ei suuruus eikä pienuus, ei samanarvoisuus tai eriarvoisuus, ei samanlaisuus tai erilaisuus. Se ei seiso, se ei ole liikkeessä eikä levossa. Sillä ei ole voimaa, eikä se ole voima, eikä liioin valo. Se ei elä, eikä se ole elämä. Se ei ole olemus, iankaikkisuus tai aika. Ymmärrys ei saa siitä otetta; se ei ole tieto tai totuus. Se ei ole herrautta eikä viisautta. Se ei ole yksi tai ykseys, ei jumaluus tai hyvyys. Se ei myöskään ole henki, siinä mielessä kun me hengen ymmärrämme. se ei ole isyyttä eikä poikuutta eikä mitään, mitä me tai kukaan oleva voisi tuntea. Se ei kuulu niihin jotka eivät ole eikä liioin niihin jotka ovat. Ne, jotka ovat, eivät tunne sitä sellaisena kuin se n, eikä se tunne olevia sellaisina, kuin ne ovat. Siitä ei voi puhua: sille ei ole nimeä eikä siitä ole tietoa. Se ei ole pimeys eikä valo, ei erehdys eikä totuus. Siitä ei voi väittää mitään, eikä kieltää mitään. me kiellämme tai myönnämme asioita, jotka ovat siitä seuraavia, emme sitä itseään, sillä se on kaiken myöntämisen yläpuolella, koska se on kaiken täydellinen ja ainut syy, ja se on kaiken kieltämisen yläpuolella, koska se on yksinkertaisesti kaikesta vapaa ja kaiken yläpuolella.
(Pseudo-Dionysios Areiopagita: Mystinen teologia 4-5)

sunnuntai 6. helmikuuta 2022

Lk 2:22-23 (Kynttilänpäivä, evankeliumi)

NUNC DIMITTIS
"Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi."

Millainen on Jumalalle omistetun elämän hyvä päätös? Mihin tulokseen haluaisin itse tulla, kun kerran - toivoakseni - eläkerovastina katselen taakse jäänyttä taivaltani? Voinko sanoa, että olen tuonut Kristuksen luokse monia sieluja? Että olen lohduttanut ahdistettuja sydämiä Jumalan sanalla? Että olen rakentanut Kristuksen seurakuntaa, kehittänyt kirkon työmuotoja, ollut merkittävä teologi?
Luullakseni nämä asiat kadottavat merkityksensä - niidenkin kohdalla, joilla niitä olisi mainittavasti. Eikö ainoa merkittävä asia ole se, että olen nähnyt Herran pelastuksen? Sen saan nähdä myös tuolla puolen. "Nyt voin kuolla rauhassa", sanoi vanha Jaakob (1. Ms. 46:30) Miten hyvä ja rauhallinen tapa suhtautua siihen, että aika päättyy!
"Herra" on muuten despote, "isäntä". Simeon oli palvellut Jumalaa niin kauan, että hän saattoi käyttää tuollaista tuttavallista puhuttelua.
"jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille."
Pakanat saavat valon (fos), joka johdattaa ne pois pimeydestä. Israel (uskonnollinen ihminen), ei ole pimeydessä, mutta hänen valonsa muuttuu kirkkaudeksi (doxa). Lopulta "kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi." (Rm. 3:22-24)

tiistai 2. helmikuuta 2021

Kynttilänpäivän estetiikka

Kynttilänpäivän tekstit ovat täynnä kontemplaatiota ja valon estetiikkaa. Päivän psalmi kehottaa: "Lähetää, kulkekaa Siionin ympäri, laskekaa sen tornit. Katsokaa sen muureja, tutkikaa sen palatseja." (Ps. 48:13-14) Jesaja puolestaan lupaa, että maan ääretkin näkevät pelastuksen, jonka meidän Jumalamme on tuonut (Jes. 52:10). Toisessa korinttilaiskirjeessä kerrotetaan Herran kirkkauden katselemisesta, joka muuttaa meidät saman eikonin kaltaiseksi.

Simeon ylistää, että hän on saanut nähdä Jumalan pelastuksen, "valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille." Simeonilla oli todella silmät nähdä, sillä oikeasti hän näki silmiensä edessä vain pienen poikalapsen. Siksipä 2. vuosikerran tekstit muistuttavat, että Herran ilmestyminen on myös Herran kätkeytymistä. 2. Moos. 33:ssa Jumala ei anna Mooseksen nähdä kasvojaan ja 1. Tim. 6 muistuttaa, että Jumalan asuinpaikka on lux inaccessibilis.

3. vuosikerta puolestaan paljastaa, miten sietämätön on Jumalan kirkkaus: "hän on kuin ahjon hehku", sanoo Malakia, ja Johannes muistuttaa: "jos sanomme elävämme hänen yhteydessään, mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme, emmekä seuraa totuutta."

Kyky esteettiseen kontemplaatioon on kristitylle luonteenomaista, opettaa herätyskristillisyyden profeetta Oswald Chambers:
"Luomakunta on pyhälle sakramentaalinen. Jos olemme Jumalan lapsia, niin meillä on suunnaton aarre luomakunnassa. Jokaisessa tuulenpuuskasssa, vuoden jokaisessa päivässä ja yössä, kaikissa taivaan ilmiöissä, maan kaikessa kukoistuksessa ja lakaistumisessa Jumala todella kohtaa meitä, jos vain yksinkertaisestai käytämme kuihtuneita mielikuviamme sen käsittämiseksi...Mielikuvien luominen on Jumalan pyhilleen antama voima, jotta he voisivat lähteä ulos itsestään katselemaan kaikkea sellaista, mitä eivät koskaan aikaisemmin ole havainneet."
Katso päivän rukoukset.

perjantai 31. tammikuuta 2020

2. Moos. 33:18-23 (Kynttilänpäivä, 2 vsk 1.lk)

"Mooses sanoi: 'Anna minun nähdä kasvosi.'
Tätä ennen Mooses oli pyytänyt Jumalaa ilmoittamaan suunnitelmansa (j.13) ja lupaamaan että hän kulkee israelilaisten kanssa (j.15). Jumala oli kiusoitellut Moosesta sanomalla, että pitäisikö Mooseksen saada olla jouten ja Jumalan hoitaa hommat (j.14). Yhtä kaikki, Jumala lupasi tehdä sen mitä Mooses pyytää. Mooses rohkeni pyytää nähdä Jumalan kirkkauden, LXX:n mukaan Jumalan itsensä (seauton). Jae 11 antaa ymmärtää, että Jumala puhui Moosekselle niin kuin mies miehelle. Mooses halusi nähdä enemmän.
"Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi ja lausun sinun edessäsi nimen 'Jahve'. Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon."
Jumala näyttää niin paljon kuin voi (eikä sen voimisen rajat ole hänessä vaan Mooseksessa - ja meissä). Hän näyttää  "ihanuutensa". Hyvyys on hänen tapansa ilmoittaa itsensä. Nimi Jahve selitettiin 3:14:ssa "minä olen se joka olen". Nyt tulee tarkennus "minä annan anteeksi kenelle tahdon" Huomattakoon, että tässä ei mainita vastakohtaa (jätän antamatta anteeksi kenelle tahdon). Tosin 34:7 mainitsee tämänkin, mutta valjusti. Anteeksiantaminen on jumalallista.
"Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon."
Täydellinen tieto Jumalasta ei ole mahdollista. Ehkä siksi että vähäinenkin tieto tekee meistä julmia toisiamme kohtaan. Pyhyyttä emme kestä (Jes 6:5) Jumala suojelee Moosesta kirkkaudeltaan. "Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi. Hän ei väisty viereltäsi" (Ps. 121:5)
"Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä."

Gregorios Nyssalainen tulkitsee tämän kohdan niin, että Jumalan näkeminen merkitsee yhä vain kasvavaa kaipausta. Ks. Pauli Annala: Antiikin teologinen perintö. Gaudeamus 1993, 127.

perjantai 1. helmikuuta 2019

1. Joh. 1:5-7 (Kyntt.p. 3.vsk 2.lk)

Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää.

Tämä on Raamatun - sekä VT:n että UT:n - itsestäänselvä perusvakaumus, josta täytyy kuitenkin pitää kiinni vastoin kaikkea dualismia tai filosofian Jumala kuvaa. Filosofiassahan Jumala on "hyvän ja pahan tuolla puolen". Mutta Raamatun Jumala on puolueellinen, hän on hyvän puolella pahaa vastaan. Hänessä ei ole ei niin minkäänlaista pimeyttä, voisi lauseen suomentaa huonolle suomelle. Minussa on pimeyttä, sinussa on ja maailmassa. Älä luule että Jumalassa on.

Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään, mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta.

On eri asia, mitä ihmisellä on (ekhomen) tai mitä luulee omistavansa ja eri asia, mitä ihminen elämässään toteuttaa (peripatomen). Ihminen voi olla jonkun vakaumuksen kannattaja, mutta käyttää aikansa ja näkee vaivaa kuitenkin jonkun muun vuoksi. Tuo muu on silloin hänen todellinen identiteettinsä. "Sen, joka sanoo pysyvänsä hänessä, tulee myös elää samalla tavalla kuin hänkin eli" (2:6). Sananmukaisesti "emmekä tee totuutta". Totuus ei ole mielipide - vaan elämäntapakysymys.

Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Epäluottamus on kaikkein suurin este ihmisen väliselle yhteydelle. Siksi valossa vaeltaminen merkitsee sitä, että ihmisten kesken löytyy koinonia, yhteys. "Valossa vaeltaminen" ei merkitse virheetöntä elämää, vaan sitä, että virheet ja synnit tunnustetaan ja tuodaan julki.

maanantai 29. tammikuuta 2018

Ps.48:10-15 (kyntt.p.psalmi )

Jumala, me kerromme temppelissä sinun armollisista teoistasi

דמה on "kuvitella, verrata" ja חסד "rakkaus". Kristilliselle meditaatiolle on ominaista mielikuvituksen rikkaus ja kyvyttömyys asettaa Jumalan rakkaudelle mitään rajaa.

Jumala, maan ääriin saakka kiiriköön sinun nimesi, kaikukoon ylistyksesi! Sinun kätesi on hyvyyttä täynnä

Niin kuin nimesi, niin on myös sinun ylistyksesi maan ääriin asti. Sinun oikea kätesi on täynnä vanhurskautta. (Vanha käännös )

Iloitkoon Siionin vuori, riemuitkoot Juudan kaupungit, sillä sinun tuomiosi ovat oikeat.

"Juudan tyttäret". מֽשפָת on "oikeus, tuomio, päätös ".

Lähtekää, kulkekaa Siionin ympäri, laskekaa sen tornit. Katsokaa sen muureja, tutkikaa sen palatseja.

Julistakaa sen torneista (LXX). Katsokaa on "pankaa sydämenne", minkä voi ymmärtää myös kontemploida.

Niin että voitte kertoa tuleville polville: Suuri on Jumala! Hän on Jumalamme ajasta aikaan. Hän johdattaa meitä ainiaan.

Ainiaan on "kuolemaan asti. " dux noster in morte, siis jopa kuolemassa.


sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Mal. 3:1-2 (Kynttilänpäivä, 3.vsk 1. lk)

Minä lähetän sanansaattajani raivaamaan edelläni tietä. Ja aivan äkkiä tulee temppeliinsä Valtias, jota te odotatte, ja liiton enkeli, jota te kaipaatte. Hän saapuu, sanoo Herra Sebaot.
Temppeli on sydämesi. Temppeli olet sinä. "Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette omista itseänne." (1. Kor. 6:19) Sekä "sydän" että "ruumis" ovat raamatullisessa kielenkäytössä koko ihmistä tarkoittavia ilmaisuja. Jumala yllättää häntä odottavan sielun saapumalla temppeliinsä, sinun sydämeesi. Hän on valmistanut sielua tähän, lähettänyt sanansaattajan (tai -saattajia) raivaamaan tietä. Ihminen tunnistaa nämä sanansaattajat yleensä vasta jälkeenpäin. Eivät ne ensi näkemältä näytä Jumalan sanansaattajilta. Pikemminkin kuoleman tai perkeleen sanansaattajilta. Vasta jälkeenpäin tajuamme että niiden avulla Jumala on valmistanut meitä, raivannut meissä tietä. Ja kuivuuden maahan joutuneelle, jolla on vain ikävä, hän lupaa: "Hän saapuu."
Kuka voi kestää sen päivän, jolloin hän tulee, kuka voi seistä horjumatta kun hän ilmestyy? Sillä hän on kuin ahjon henku, hän puhdistaa kuin vahvin lipeä.
Jumalan kohtaaminen ei merkitse rauhoittavaa tunnelmaa iltahartaudessa. Jumala on ihmiselle pimeä ja pelottava. Kuka voi sen kestää? Joidenkin ihmisten mielenterveys ei kestä Jumalan ajattelemista (tämä on eri asia kuin se, että ahdistava uskonnollinen yhteisö voi sairastuttaa ihmisen). Sittenkin on kysymys rakkaudesta. Tuo rakkaus ei voi sietää syntiä. Siksi se polttaa ja kuluttaa meistä synnin kuonaa, ja se tekee kipeää. "Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta." (1. Piet. 1:7). "Hopealle sulatin, kullalle uuni, ihmisten sydämet tutkii Herra." (Sananl. 17:3)

torstai 2. helmikuuta 2017

2. Kor. 3:18 (Kynttilänpäivä, 1.vsk 2. lk)

ἡμεῖς δὲ πάντες ἀνακεκαλυμμένῳ προσώπῳ τὴν δόξαν κυρίου κατοπτριζόμενοι τὴν αὐτὴν εἰκόνα μεταμορφούμεθα ἀπὸ δόξης εἰς δόξαν καθάπερ ἀπὸ κυρίου πνεύματος.

Me, jotka katselemme avoimin kasvoin (verbi anakalypto esiintyy vain tässä ja jakeessa 14), siis ei sokeutuneilla, vaan sellaisilla jotka ovat valmiina ottamaan Herran kirkkauden vastaan.
Ainoan kerran UT:ssa on verbi katoptrizo, jonka pohjana on katoptron, "peili". "Katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta" on hyvä käännös. Englanniksi tarjotaan sanoja behold, reflect ja contemplate. Jumalan näkeminen on myös itsensä näkemistä.
Eikon on käännetty "kaltaisuus". Peilin kuva on varsinaisesti se, mihin viitataan. Sana on synoptikoilla vain tarkoittamassa keisarin kuvaa rahassa (Mt. 22:20 par) ja Ilmestyskirjassa Petoa ja sen kuvaa tarkoittavana (Ilm. 13:14-15, 14:9) Kolossalais- ja Heprealaiskirjeessä se viittaa Kristukseen, joka on "näkymättömän Jumalan kuva" (Kol. 1:15).
Lähinnä tätä kohtaa on Rm 8:29: "Ne, jotka hän edeltä käsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi. Jotkut käännökset selittävät sanoja "kirkkaudesta kirkkauteen" asteittaisiksi: vähä vähältä muutumme hänen kaltaisikseen, yhä kirkkaammiksi. Ei tuo ajatus ole vailla ansioita. Kuitenkin näkisin peili-vertauksen välittömämmin: se on kiinni kyvystä nähdä. Herra, joka on Henki, sen tekee.

Ps. 43:5 (5. paastonajan sunn. psalmi)

Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. Masentunut on h...