Minä lähetän sanansaattajani raivaamaan edelläni tietä. Ja aivan äkkiä tulee temppeliinsä Valtias, jota te odotatte, ja liiton enkeli, jota te kaipaatte. Hän saapuu, sanoo Herra Sebaot.
Temppeli on sydämesi. Temppeli olet sinä. "Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette omista itseänne." (1. Kor. 6:19) Sekä "sydän" että "ruumis" ovat raamatullisessa kielenkäytössä koko ihmistä tarkoittavia ilmaisuja. Jumala yllättää häntä odottavan sielun saapumalla temppeliinsä, sinun sydämeesi. Hän on valmistanut sielua tähän, lähettänyt sanansaattajan (tai -saattajia) raivaamaan tietä. Ihminen tunnistaa nämä sanansaattajat yleensä vasta jälkeenpäin. Eivät ne ensi näkemältä näytä Jumalan sanansaattajilta. Pikemminkin kuoleman tai perkeleen sanansaattajilta. Vasta jälkeenpäin tajuamme että niiden avulla Jumala on valmistanut meitä, raivannut meissä tietä. Ja kuivuuden maahan joutuneelle, jolla on vain ikävä, hän lupaa: "Hän saapuu."
Kuka voi kestää sen päivän, jolloin hän tulee, kuka voi seistä horjumatta kun hän ilmestyy? Sillä hän on kuin ahjon henku, hän puhdistaa kuin vahvin lipeä.
Jumalan kohtaaminen ei merkitse rauhoittavaa tunnelmaa iltahartaudessa. Jumala on ihmiselle pimeä ja pelottava. Kuka voi sen kestää? Joidenkin ihmisten mielenterveys ei kestä Jumalan ajattelemista (tämä on eri asia kuin se, että ahdistava uskonnollinen yhteisö voi sairastuttaa ihmisen). Sittenkin on kysymys rakkaudesta. Tuo rakkaus ei voi sietää syntiä. Siksi se polttaa ja kuluttaa meistä synnin kuonaa, ja se tekee kipeää. "Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta." (1. Piet. 1:7). "Hopealle sulatin, kullalle uuni, ihmisten sydämet tutkii Herra." (Sananl. 17:3)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti