"Näin sanoo Herra: -Älköön viisas kerskuko viisaudellaan, älköön väkevä voimillaan, älköön rikas rikkaudellaan. Joka haluaa kerskua, kerskukoon sillä, että tuntee minut ja tietää, mitä minä tahdon. Sillä minä olen Herra, minun tekoni maan päällä ovat uskollisuuden, oikeuden ja vanhurskauden tekoja. Niitä minä tahdon myös teiltä, sanoo Herra."
Jos ihminen kuvittelee olevansa jotain, pinnallisinta lajia on kuvitella olevansa jotakin sillä perusteella että omistaa jotain. Se voidaan ottaa ihmiseltä pois käden käänteessä. Jos ihminen kuvittelee olevansa jotain siksi että hänellä on tietty yhteiskunnallinen asema tai vaikutusvaltaisia tuttavia, se on vain hitusen parempaa, mutta haihtuvaa. Ihminen voi ajatella turvautuvansa viisauteen. Viisaan ei tarvitse olla vahva eikä rikas. Hän selviytyy tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta viisauskin on rajallista ja epäluotettavaa.
Ihmisen tulisi kerskata siitä, että hän tuntee Jumalan. Se ei ole sama kuin iloita omasta uskovaisuudestaan. Siinä painopiste on nimittäin vain siinä, mitä ihminen on itsessään. Että tietää Jumalan tahdon, ei tarkoita taitoa ennustaa tulevia tapahtumia. Jumala nimittäin ilmoittaa itse mitä hän tekee ja tahtoo juuri tässä: uskollisuutta (hesed, rakkaus, laupeus) oikeutta (mishpat, tuomio) ja vanhurskautta (tsedaqa). "Tahdon" on chafets, mikä tarkoittaa mieltyä, iloita.
Eli neljä virkettä: Älä kersku katoavasta ja turhasta. Jos kerskuttaa, kersku Jumalasta. Jumala tekee laupeutta, oikeutta ja vanhurskautta. Tee sinä samoin niin olet Jumalalle mieleen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti