1. Kor. 8:6 (Luomakunnan sunn. 2. lk)

 

Meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät.

 

Vuonna 2015 paavi Franciscus I julkaisi ensyklikan Laudato Si', jonka nimi on peräisin Franciscus Assisilaisen "Luotujen ylistyksestä." Paavi luonnostelee siinä ekologista teologiaa, joka sulkee piiriinsä koko ihmiskunnan ja luomakunnan, ja on avoin myös toisten uskontojen suuntaan.

 

Laudato Si' pyrkii näkemään ihmisen osana luomakunnan verkostoa, "universaalia perhettä", ja siten korjaamaan teologian perinteistä ihmiskeskeisyyttä. Ihminen on pyhiinvaelluksella muun universumin kanssa kohti Jumalan täyteyttä, ja kaiken keskinäisestä yhteen verkottumisesta seuraa "globaali solidaarisuus", jonka perusta on pyhän Kolminaisuuden mysteerissä.

 

Erityisen huomionarvoista on se, miten paavi näkee Jumalan mystisen läsnäolon kaikessa luodussa: Jumala jatkaa luomistyötään ollen "intiimisti läsnä kaikessa olevaisessa, ilman että hän loukkaisi luotujensa autonomiaa". Jumalan Hengen täyttämä universumi kuvastuu näin mahdollisuuksien maailmana, jossa voi aina syntyä jotain uutta. Miten erilainen kuva Jumalasta Luojana, kun vertaa perinteisen teologian malliin, jossa Jumala on pysyvyyden takuumies (ja nimenomaan mies)! Vaikka luonto ei ole itsessään jumalallinen, luonto on Jumalan ilmoituksen ja läsnäolon paikka. Siksi jokaisella olevaisella on meille välitettävänä viesti Jumalalta.

 

Tämän seurauksena materia ja empiirinen todellisuus eivät ole asioita, joita kristityn pitäisi paeta. Inkarnaatio merkitsee sitä, että Kristus on ottanut itseensä myös aineellisen maailman. Ylösnousseena hän läpäisee koko todellisuuden, niin että kedon kukat ja taivaan linnut ovat nyt täynnä hänen "säteilevää läsnäoloaan." Usko ei tarkastele maailmaa ulkoapäin, vaan sisältäpäin - tietoisena "Jumalasta kaikissa asioissa" ja siten myös niistä siteistä, jotka yhdistävät ihmisen muuhun Jumalan luomakuntaan.

 

Erityisellä tavalla tämä näkyy kirkon sakramentaalisessa elämässä, jossa "vesi, öljy, tuli ja värit otetaan mukaan kaikessa symbolisessa voimassaan ja liitetään ylistyksen aktiimme." Tämän ajatuksen taustalla vaikuttavia ajattelijoita ovat Pierre Teilhard de Chardin ja Leonardo Boff. Paavin mukaan universumi "avautuu Jumalassa, joka täyttää sen kauttaaltaan." Siksi puun lehdessä, vuoristopolussa, kastepisarasssa ja köyhän kasvoisssa voi nähdä mystisen merkityksen. Merkille pantavaa on, että tässä kohdassa paavi viittaa suufimystikko Ali Al-Khawasiin. Ensi kerran tämän tason paavillisessa asiakirjassa lainataan toisen uskonnon edustajan ajatuksia.

 

Eukaristia "yhdistää taivaan ja maan läpäisten koko luomakunnan kosmisen rakkauden aktina". Varsin eroottinen kuva ehtoollisesta minun mielestäni. Sen perustana on inkarnaatio, jossa Jumala on valinnut lähestyä meitä materian kautta. Kirkon liturgiasta seuraa näin motivaatio ja tehtävä toimia ympäristön suojelemiseksi. Laudato Si' edustaa sellaista spiritualiteettia, joka ei pakene maailmaa, vaan sitoutuu siihen - juuri siksi, että Jumala on siihen sitoutunut.

 

[lähde: Jyri Komulainen: "Jumala kaikesssa, kaikki Jumalassa". Uuden ekologisen spiritualiteetin jäljillä. -Veli-Matti Salminen & Niko Huttunen (toim):Spiritualiteetti 2020-luvun Suomesssa. Suomen ev.lut. kirkon tutkimusjulkaisuja 137. Vaasa 2022] 

 

 

Ps 148 (Luomakunnan sunnuntai)

 Tämän psalmin voi leikkiä näin:

Ylistäkää Herraa, te jotka olette taivaassa. [ylistys]

Ylistäkää häntä korkeuksissa! [yhdellä kädellä heilutetaan ylös]

Ylistäkää häntä, te hänen enkelinsä, [käsillä lennetään]

ylistäkää häntä, kaikki taivaan joukot! [marssitaan]

Ylistäkää häntä, aurinko ja kuu, [tehdään käsillä pyöreä aurinko ja puolikuu]

ylistäkää häntä, kirkkaat tähdet! [käsillä tähdet tuikkimaan]

Ylistäkää häntä korkeimmat taivaat [pyyhitään kädellä taivasta]

ja taivaankantta kattavat vedet! [veden liplatusta käsillä edessä]

Ylistäkööt nämä kaikki Herran nimeä, [ylistys]

sillä hän on ne käskyllään luonut. [kädet ristiin rukoukseen]

Hän pani ne paikoilleen ainiaaksi, hän sääti niille järkkymättömät lait.

Ylistäkää Herraa, te jotka olette maan päällä, [liikutetaan käsiä edessä maaksi]

ylistäkää, syvyydet [kyykistys ja käsillä sukelletaan alas]

ja meren pedot! [irvistys]

Ylistäkää, tuli [käsillä liekkejä]

ja rakeet, [käsillä voimakkaasti ylös ja alas]

lumi [sormet heiluvat, käsivarrsilla ylös ja alas]

ja usva, [sormet nostetaan eteen ja heilutellaan niitä kuin usvaseinää]

ylistä, myrskytuuli, hänen käskyläisensä! [pyöritään ympäri]

Ylistäkää, vuoret ja kukkulat [kädet ylös ja yhteen vuoreksi]

hedelmäpuut ja setrit,

villipedot [irvistys ja murina]

ja karja, [tehdään käsillä sarvet otsalle]

maan matelijat [käsillä luikerrellaan kuin käärme]

ja taivaan linnut! [lennetään käsillä]

Ylistäkää Herraa, kuninkaat ja kansat, [käsillä kruunu päähän]

ruhtinaat ja kaikki maan mahtimiehet,

nuorukaiset ja neidot [osoitetaan itseensä]

vanhat [kävellään "kepin" kanssa kumarassa]

ja nuoret! [hypellään]

Ylistäkööt nämä kaikki Herran nimeä! [ylistys]

(alkuperäinen idea ; Pieni on Suurin-lehti 2022)

Ps. 19:2-7 [-11], Luomakunnan sunnuntai, psalmi

"Raamattu todistaa, että Jumala kertoo luomakunnassa kunniaansa, ei salaisuuksia: hänen näkymättömät piirteensä ovat selvästi nähtävissä. On kyseessä eräänlainen runouden laji, missä olemisen diskurssi on ilmoituksellista, loputtomana sarjana kauniita ilmauksia ja oikea vastaus tähän kieleen - vastaus, joka todella käsittää, tulkitsee ja vastaa luomakunnan totuutta - on doksologia", kirjoittaa eräs aikamme merkittävimmistä teologeista, amerikkalainen ortodoksi David Bentley Hart.

Psalmin jae 4 tuo ilmi sen, ettei tätä puhetta välttämättä kuulla kunnolla. Kuitenkin jae 5 väittää, että seitä ei voi välttää. Jopa kieltäessään tämän, ihmisen on muodostettava siitä järkevä lause. Sanoessaan "ei ole olemassa mitään perimmäistä tarkoitusta" on tarkoitettava sitä mitä sanoo ja pidettävä sitä vakavasti otettavana totuutena. Hart jatkaa:
"Jumalan puhe luomakunnasssa ei siksi kutsu spekulatiiviseen ponnisteluun hiljaisuuteen pääsemiseksi - puhtaan tiedon tai absoluuttisen sanomisen hiljaisuuteen - vaan doksologiaan, sanojen ylitsepursuamiseen, hymnodiaan, rukoukseen, ja sen jälkeen, tässä kiitollisuuden ja liturgian koulussa, spekulatiiviseen diskurssiin, joka on uskollista olemassaolon lahjaluonteelle ja sen lähteen transsendenssille, tai kontemplatiiviseen hiljaisuuteen, jonka salaisuus ei ole köyhyys vaan täyteys." (Beauty of the Infinite s. 292-298)

Pane merkille, että jakeet 8-11 kuvaavat Herran lakia pikemminkin esteettisin kuin eettisin termein.
"Herran määräykset ovat kirkkaat, ne avaavat silmäni näkemään." Jumalan sana avaa esteettisen kontemplaation. Herran säädokset ovat "kalliimmat" (desiderabilia) eli haluttavammat ja "makeammat" (dulciora) eli suloisemmat!

Kol. 1:12-20 (Luomakunnan sunnuntai, 1.vsk 2.lk)

Kiittäkää iloiten isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.

Minäkö pimeyden vallassa? Et olekaan! Koska "Jumala on myös antanut meille perintöosan, niin kuin hän oli suunnitellut ja ennalta määrännyt - hän joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti." (Ef. 1:11) Koska Poika on rakas, sinäkin olet, koska olet tässä esikoisessa! "...hänen, joka on meidän lunastuksemme ja syntiemme anteeksianto."

Hän on näkymättömän Jumalan kuva (εἰκὼν τοῦ θεοῦ τοῦ ἀοράτου), esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaassa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan  ja häntä varten.

Tässä on kuvan teologian perusta, joka lopulta kumoaa VT:n kuvakiellon, sillä Jumala itse on tehnyt itsestään kuvan! Tässä ovat myös Pseudo-Dionysiokselle niin rakkaat enkelihierarkiat. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa. synhistemi- verbillä on merkitys "pitää voimassa, olemassa (ks. 2.Piet. 3:5)

Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. hän on alku, hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.

Miksi Jeesuksen on oltava ensimmäinen? Sitä varten, että minä voisin kulkea hänen siivellään! "Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa." (Room. 8:29)