"Raamattu todistaa, että Jumala kertoo luomakunnassa kunniaansa, ei salaisuuksia: hänen näkymättömät piirteensä ovat selvästi nähtävissä. On kyseessä eräänlainen runouden laji, missä olemisen diskurssi on ilmoituksellista, loputtomana sarjana kauniita ilmauksia ja oikea vastaus tähän kieleen - vastaus, joka todella käsittää, tulkitsee ja vastaa luomakunnan totuutta - on doksologia", kirjoittaa eräs aikamme merkittävimmistä teologeista, amerikkalainen ortodoksi David Bentley Hart.
Psalmin jae 4 tuo ilmi sen, ettei tätä puhetta välttämättä kuulla kunnolla. Kuitenkin jae 5 väittää, että seitä ei voi välttää. Jopa kieltäessään tämän, ihmisen on muodostettava siitä järkevä lause. Sanoessaan "ei ole olemassa mitään perimmäistä tarkoitusta" on tarkoitettava sitä mitä sanoo ja pidettävä sitä vakavasti otettavana totuutena. Hart jatkaa:
"Jumalan puhe luomakunnasssa ei siksi kutsu spekulatiiviseen ponnisteluun hiljaisuuteen pääsemiseksi - puhtaan tiedon tai absoluuttisen sanomisen hiljaisuuteen - vaan doksologiaan, sanojen ylitsepursuamiseen, hymnodiaan, rukoukseen, ja sen jälkeen, tässä kiitollisuuden ja liturgian koulussa, spekulatiiviseen diskurssiin, joka on uskollista olemassaolon lahjaluonteelle ja sen lähteen transsendenssille, tai kontemplatiiviseen hiljaisuuteen, jonka salaisuus ei ole köyhyys vaan täyteys." (Beauty of the Infinite s. 292-298)
Pane merkille, että jakeet 8-11 kuvaavat Herran lakia pikemminkin esteettisin kuin eettisin termein.
"Herran määräykset ovat kirkkaat, ne avaavat silmäni näkemään." Jumalan sana avaa esteettisen kontemplaation. Herran säädokset ovat "kalliimmat" (desiderabilia) eli haluttavammat ja "makeammat" (dulciora) eli suloisemmat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti