Ehtoollisen hyöty (kiirastorstai)

Pyhä ehtoollinen on sakramentti tai jumalallinen merkki, jossa Kristus todellisesti läsnä olevana ojentaa ja antaa leivässä ja viinissä ruumiinsa ja verensä ja vakuuttaa meille, että syntimme on annettu anteeksi ja meillä on pääsy ikuiseen elämään.

Näin sanoo ehtoollisesta Württembergin reformaattori Johannes Brenz (1499-1570) katekismuksessaan vuodelta 1535. Myöhemmässä katekismusselityksessään (1551) hän kertoo ehtoollisen hyödystä näin:

"Kaikissa ahdistuksissamme, niin ruumiillisissa kuin hengellisisissäkin, meidän on riennettävä ehtoollisen viettoon, jotta saisimme siinä uskon vahvistusta ja taivaallisen lohdutuksen. Sillä kun saat ehtoollisen vietosta uskonvarmuuden ja hengellisen lohdutuksen, mitä sinulta silloin puuttuu - vaikka sinulla olisikin maallista puutosta? Et sinä tietenkään tuo ehtoolliselta täyttä rahasäkkiä selässäsi kotiin, mutta sinulla on sydän täynnä Kristusta, Jumalan Poikaa, kaikkien hengellisten lahjojen aarretta. Sinä et saa sairauteesi ruumiillista, vaan taivaallista lääkettä, sinua ei aseteta maalliselle valtaistuimelle, vaan sinut kohotetaan taivaan valtakunnan valtaistuimelle. Sinä et pelasta ehtoollisella ruumiisi elämää tässä maailmassa vaan pelastat sielusi elämän ikuisessa maailmassa... Ehkä toivot, että voisit saada vahvan ja suuren uskon, jos Jumala lähettäisi sinulle enkelin taivaasta, tai jos hän herättäisi jonkun patriarkoista, profeetoista tai apostoleista kuolleista puhumaan kanssasi ja lupaamaan sinulle Jumalan nimessä että saat syntisi anteeksi ja tulet taivasten valtakunnan perilliseksi. Mutta ehtoollisessa Jumalan Poika Kristus tulee luoksesi, eikä vain puhu kanssasi, vaan ruokkii sinua ruumiillaan ja juottaa sinua verellään, jotta olisit varma siitä, että olet samaa lihaa ja verta hänen kanssaan ja siksi myös hänen kanssasperillisensä.  Jos et tästä puheesta saa varmuutta ja voimaa uskoosi, ei sinua auttaisi, vaikka taivaan enkeli tai joku profeetta, Jesaja tai Jeremia, nousisi kuolleista ja julistaisi sinulle evankeliumia."

Kiirastorstai

Kristittyjen yhteisen kokoontumisen keskipisteessä ei ole filosofinen esitelmä jumaluuden luonteesta, ei henkistynyt pyhän tekstin meditaatio eikä edes henkilökohtainen todistuspuheenvuoro siitä miten minä tulin uskoon.  Kristityt kokoontuvat aterialle, heidän kokoontumisensa syvällisin ja hengellisin kohta on se, jossa he syövät leipää ja juovat viiniä.  

Katekismus sanoo, että ehtoollisen leipä ja viini ovat Kristuksen todellinen ruumis ja veri. Vaikka emme voi ymmärtää tätä salaisuutta, voimme luottaa Vapahtajan omiin sanoihin, jotka on talletettu pyhään Raamattuun. Kuolemaansa edeltävänä yönä Jeesus jakoi siunaamansa leivän opetuslapsilleen ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini.” Samalla tavalla hän antoi myös viinin, joka hänen sanojensa mukaan on liiton veri, hänen oma verensä. Näille Jeesuksen sanoille uskollisina me vietämme ehtoollista hänen muistokseen.

Ehtoollisessa muistamme Jeesuksen ristinkuolemaa. Golgatan ristillä Jumalan ainoa Poika, Jumalan Karitsa, vuodatti verensä ja kuoli koko maailman puolesta. Kristuksen ruumiin ja veren sakramentissa ristillä uhrattu Kristus lahjoittaa itsensä meille.

Ehtoollisen lahja, syntien anteeksisaaminen, annetaan meille niissä sanoissa, jotka meille sakramentin saadessamme lausutaan: ”sinun puolestasi annettu”. Kun uskomme nämä sanat ja otamme vastaan leivän ja viinin, nautimme hengellisen aterian, joka uudistaa elämämme ja lisää meissä rakkautta lähimmäisiimme. Ehtoollinen yhdistää meidät Kristukseen ja toisiimme. Sitä vietetään yhdessä taivaan joukon ja kaikkien pyhien kanssa.

Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.” (Joh. 6:35)

Ehtoollista nauttimalla pysymme Kristuksessa ja hän pysyy meissä. Kristuksen ruumis, elämän leipä, ruokkii ja vahvistaa kasteessa alkanutta hengellistä elämää. Kristuksen veri, kuolemattomuuden lääke, parantaa meitä ja lahjoittaa meille iankaikkisen elämän. Ehtoollinen ennakoi taivaallista juhla-ateriaa, jolle Kristus kerran kokoaa kaikki omansa.

Jokainen ehtoollisen vastaanottaja saa Kristuksen sanan mukaisesti hänen ruumiinsa ja verensä. Ehtoollisen olemus perustuu Kristuksen työhön, ei ehtoollisen jakajaan tai vastaanottajaan. Oikean ehtoolliselle osallistumisen edellytys on usko, joka merkitsee Kristuksen sanaan luottamista. Voimme heikollakin uskolla turvautua siihen, että Kristuksen ruumis ja veri on annettu juuri meidän puolestamme.

”Tämä ruoka kuuluu nälkäiselle ja kaipaavalle ihmiselle. Sillä nälkäiseen sieluun se uppoaa mielellään, sellaiseen, joka alituisesti taistelee syntejään vastaan ja tahtoisi päästä niistä irti. Se, joka ei ole vielä tässä tilassa, pysyköön jonkin aikaa poissa tämän sakramentin osallisuudesta, sillä rämä ruoka ei ole kylläisiä ja täysiä sydämiä varten. Jos se sellaiseen tulee, niin se tulee sinne vahingoksi. Jos siis tunnemme tuollaista omantunnon ahdistusta ja neuvottoman sydämen arkuutta, niin me astumme tälle aterialle nöyryydessä ja kunnioittavin mielin emmekä hyökkää sinne oikopäätä ilman pelkoa ja nöyryyttä. Niinpä emme tunne itseämme kaikin ajoin kelvollisiksi: Tänään minulla on armo ja olen siis kelvollinen, mutta huomenna en. Voi käydä niin, etten puoleen vuoteen tunne kaipausta ja kelvollisuutta. Sen vuoksi ne ovat sakramenttiin parhaiten kelvollisia, joita kuolema ja perkele alituiseen ahdistavat. Niille se mieluimmin annetaan vahvistamaan heidän uskoaan, ettei mikään voi heitä vahingoittaa.” (Luther, WA 10 III, 52-53)

1. Kor. 10:16-17 (Kiirastorstai, 3.vsk. 2.lk)

Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen? Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä.

Malja on "siunauksen malja jonka siunaamme". Ei ehkä mitenkään tarpeeton tautologia. Siunaus on asia, joka otetaan vastaan ja annetaan eteenpäin. Ehtoollisenvieton verbit ovat kiinnostavia: eulogeo on "kiittää, ylistää" ja siinä mielessä siunata. klao on murtaa, jakaa. Ajatus kulkee Jeesuksen ruokkimisihmeisiin: kun ateria otetaan kiitoksella vastaan ja siunataan, se riittää kaikille ja ravitsee monet. Tässä painotus on kristittyjen yhteydessä. Mieleen tulee Didakhén ehtoollisrukous tai Irenaeuksen opetus rekapitulaatiosta:

Niin kuin yhteydessä Adamiin (Room. 5:18) tottelemattomuus on kaikkien ihmisten osa, yhteydessä Kristukseen "ihminen täydellistetään Jumalan kuvana ja kaltaisuutena." Tullessaan ihmiseksi Kristus rekapituloi (anakefalaiosis ks. Ef. 1:10) koko ihmissuvun, kulki lävitse kaikki ihmisen elämän vaiheet, pyhittäen niistä jokaisen. (J.N.D. Kelly: Early Christian Doctrines s. 173)