1. Kor. 10:16-17 (Kiirastorstai, 3.vsk. 2.lk)

Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen? Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä.

Malja on "siunauksen malja jonka siunaamme". Ei ehkä mitenkään tarpeeton tautologia. Siunaus on asia, joka otetaan vastaan ja annetaan eteenpäin. Ehtoollisenvieton verbit ovat kiinnostavia: eulogeo on "kiittää, ylistää" ja siinä mielessä siunata. klao on murtaa, jakaa. Ajatus kulkee Jeesuksen ruokkimisihmeisiin: kun ateria otetaan kiitoksella vastaan ja siunataan, se riittää kaikille ja ravitsee monet. Tässä painotus on kristittyjen yhteydessä. Mieleen tulee Didakhén ehtoollisrukous tai Irenaeuksen opetus rekapitulaatiosta:

Niin kuin yhteydessä Adamiin (Room. 5:18) tottelemattomuus on kaikkien ihmisten osa, yhteydessä Kristukseen "ihminen täydellistetään Jumalan kuvana ja kaltaisuutena." Tullessaan ihmiseksi Kristus rekapituloi (anakefalaiosis ks. Ef. 1:10) koko ihmissuvun, kulki lävitse kaikki ihmisen elämän vaiheet, pyhittäen niistä jokaisen. (J.N.D. Kelly: Early Christian Doctrines s. 173)