Matt. 13:31-33 (Seksagesimas. 3. vsk ev)

 Olisipa minulla uskoa edes sinapinsiemenen verran. Karl Barth lohduttaa:

Usko ei ole mielipide, joka on vaihdettavissa toiseen. Usko on perimmäinen suhde. Se ei tietenkään sulje pois uskon heittelehtimistä. Mutta suhteessa kohteeseensa usko on lopullista. Joka kerran uskoo, uskoo kertakaikkiaan. Älä pelkää: pidä tätäkin kutsuna. Tottakai voit hämmentyä ja epäillä, mutta sillä, joka uskoo kerran on ikään kuin character indelebilis. Hän voi lohduttautua sillä, että hänen uskoaan pidetään yllä. Kaikkia niitä, jotka joutuvat taistelemaan epäuskonsa kanssa, tulee neuvoa siihen, ettei heidän pidä ottaa epäuskoaan kovin vakavasti. Vain usko pitää ottaa vakavasti. Jos meillä on uskoa sinapinsiemenenkään verran, se riittää siihen, että paholainen on menettänyt pelinsä.

(Dogmatics in Outline, s. 12-13)

Matt. 13:31-33 (Seksagesimasunnuntai, 3 vsk evankeliumi)

Synoptista vertailua: Mt ja Mk kertovat saman tyyppisen vertaussikermän Jumalan valtakunnasta. Edellä on kylväjävertaus ja jäljessä tulee toteamus että Jeesus puhuu vertauksin. Lk sen sijaan sijoittaa vertauksen parantamisihmeen jälkeen matkalla kohti Jerusalemia. Mk ei kerro hapatteesta eikä Lk väitä että sinapinsiemen olisi pienin kaikista siemenistä [ehkä lääkärin koulutuksensa vuoksi]. Tuomaan evankeliumi mainitse että siemen putoaa "muokattuun maahan" (logion 20). Mt ja Lk sanvat, että taivaan linnut pesivät puun oksille, Mk:n mukaan sen varjossa. Tuom. ev. sanoo että puu tarjoaa suojan taivaan linnuille.
Pois pohdinta siitä onko sinapinsiemen todella kaikista siemenistä pienin ja kasvaako siitä suurin puutarhan kasvi. Joka tapauksessa vertaus kertoo, että Jumalan valtakunnan työ voi olla mitättömän tuntuita, mutta kun Jumala antaa kasvun, ei sitä estä mikään. (vrt. Jes. 55:10-11).
Kuva puusta, jonka oksilla linnut ja muut saavat suojan on VT:ssa käytetty muistuma Elämän Puusta (kriittisesti Hes 31:6 ja Dan 4:9) "Niiden äärellä asuvat taivaan linnut, ja visertävät lehvissä vesien partaalla" (Ps. 104:12). Sinapinsiemen oli Jeesuksen lemppari: opetuslapsiltaankin hän vaati uskoa edes sinapinsiemenen verran (Mt. 17:20)
Hapate: Tässäkin on paino sillä että oli pieni määrä hapatetta, joka sekoitettiin suureen määrään jauhoja (ilman mittoja Tuom. ev. 96) ja se hapatti koko taikinan. Paavali käyttää vertausta suhteessa pahuuteen (1.Kor 5:6) mutta Jeesus sanoo että Jumala tekee työtään hapatteen tavoin. Epäilemättä vertausten tähtäyspiste on Jumalan valtakunnan työntekijöissä. Tämä työ tuntuu niin olemattomalta, turhalta ja täysin epäonnistuneelta. Jumala kuitenkin valvoo sanaansa ja toteuttaa sen. Älä kysele, vaan mene ja julista Jumalan valtakuntaa.
Voi ajatella niinkin, että sinapinsiemen liittyy raamatuntulkintaan. Jotkut asiat ovat UT:ssa nupuillaan, idullaan, kuin siemenen tasolla. Jumalan tarkoitus on, että ne kasvavat ja kehittyvät. Uskollisuutta Raamatulle ei ole jääminen Raamatun ajan tasolle, vaan sen vaaliminen ja ruokkiminen, minkä Jumala on meille uskonut kasvatettavaksi. Esimerkiksi: Kristuksessa ei ole miestä eikä naista, ei juutalaista eikä kreikkalaista. Paavalin kuulijoille oli tärkeää kuulla, vettä vaikka tällaiset erot olivat todellisia, ne eivät ole "Kristuksessa" voimassa. On luonnollista ja suotavaa, että jossakin vaiheessa kristityt havahtuvat huomaamaan - niin kuin on tapahtunut - että jos tällaisilla eroilla ei ole Kristuksessa mitään merkitystä, miksi me pidämme niitä keskuudessamme voimassa?

Jes.55:11 (sexagesimasunn. 1.vsk 1.lk )

Jumalan sana ei tyhjänä palaja 

Mitä jos tulkitsisi tämän määrätietoisen läntisen kristillisyyden vastaisesti zen- tai mindfulness - henkisesti.
Kun Thoreau sanoo :"Oli aamu, ja katso, nyt on ilta, enkä ole saanut aikaiseksi mitään muistamisen arvoista ", tuo lausahdus on kuin punainen vaate eteenpäin suuntautuneille, kunnianhimoisille ihmisille. Mutta kuka voi sanoa, että Thoreaun tuona ovenpielessä viettämänään aamuna tekemät oivallukset ovat vähemmän arvoisia kuin jonkun toisen ihmisen koko elämänsä aikana tekemät oivallukset, jos hän viettää tuon elämänsä kiireen keskellä eikä suo juuri lainkaan aikaa hiljaisuudelle tai nykyhetken arvostamiselle.
Tai ajattele vanhaa zenmestaria, joka sanoi :"Hohhoijaa, neljäkymmentä vuotta olen myynyt vettä joen varrella, eivätkä ponnisteluni ole tuottaneet minkäänlaista tulosta. " Jos ainut tapa saada aikaan mitään arvokasta on se, että ponnistus syntyy ei-tekemisen tilasta ja ettet huolehdi siitä, onko tekemisestäsi jotain hyötyä vai ei.
(Lähde : Jon Kabat-Zinn: Olet jo perillä )

Luuk. 8:4-15 (seksagesimasunn. 1.vsk ev)

Kylväjän kylvämät siemenet putoavat joskus polulle, josta linnut nokkivat ne suuhunsa. Toisinaan ne putoavat kivien joukkoon eivätkä pääse kasvamaan. Jotkut tukehtuvat rikkakasvien joukkoon. Mutta osa tippuu hyvään maahan ja tuottaa satoa, joku enemmän ja joku vähemmän.

Vertauksen pääosassa ei ole kylväjä eikä siemen, vaan maaperä. Sanan kylväjä, opettaja tai kuka tahansa, joka haluaa olla rakentamassa parempaa maailmaa, ei voi tietää, milloin hänen työllään on todellista vaikutusta. Aina voi tietenkin murehtia sitä, miten suurin osa työstä menee hukkaan. Ehkä enemmän on kuitenkin syytä ihmetellä, miksi joku ottaa sanan vastaan? Sen sijaan, että surisi sitä, miksi niin harvat uskovat, pitäisi hämmästellä, miksi kukaan uskoo!

Kun ajattelee itseään ja miettii, onko minun sydämeni hyvä maa, ahdistuu helposti. Onneksi Kleemensin kirjeessä korinttolaisille (n. vuodelta 100) kylväjävertaus on tradeerattu vielä lohdullisemmassa muodossa:
"Kylväjä lähtee liikkeelle ja sirottelee maahan joka siemenen. Kuivina ja elottomina ne putoavat maahan ja häviävät. Mutta sitten Valtiaan suurenmoinen huolenpito saattaa ne nousemaan tuosta häviämistilasta, vieläpä saaden yhdestä syntymään useampia ja tuottamaan satoa." (1. Kleem. 24)

Jumala voi herättää kuolleesta tilasta, kuivettuneen, ohdakkeiden tukahduttaman, tien viereen unohdetun.

Ps. 44:4 (Seksagesimasunnuntain psalmi)

        He eivät vallanneet maata omalla miekallaan, ei heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon, vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi, sillä sinä rakastit heitä.

Jean Calvin sai psalmikommentaarissaan aiheen tästä puhua teologisestä mieliaiheestaan, ennaltamääräämisestä:
"Sillä sinä rakastit heitä." Profeetta ei oleta jotain arvollisuutta Abrahamissa tai ansioita hänen jälkeläisissään, jonka perusteella Jumala sitten olisi toiminut heitä kohtaan niin suosiollisesti. Kaiken tämän hän lukee pelkästään Jumalan rakkauden ansioksi. Hänen sanansa näyttävät olevan sukua Mooseksen sanoille, kun tämä sanoi, ettei Jumala valinnut teitä siksi että olisitte muita kansoja lukuisammat tai etevämmät (5. Moos. 7:7). Vaikka tässä puhutaan erityisesti Kaanaanmaasta, profeetta ilmaisee yleisen periaatteen, jonka perusteella Jumala kutsui juuri tämän kansan laumakseen ja perillisikseen. Tämä on Kirkon alkuperä, Jumalan vapaa armo, ja kaikki hyvä mitä kirkossa ikinä onkin, on lähtöisin samasta lähteestä. Syytä siihen, että me olemme kirkossa ja että meitä ravitsee ja ylläpitää Jumalan käsi, ei pidä etsiä muualta kuin Jumalasta. Tässä ei ole kysymys siitä Jumalan yleisestä hyvyydestä, joka koskee koko ihmiskuntaa, vaan puhutaan nimenomaan siitä erosta mikä on valitun kansan ja muiden välillä. Tämän erottelun syyksi osoitetaan tässä pelkästään Jumalan mielihyvä (bon plaisir de Dieu). 

1. Kor. 1:20-25 (seksagesimasunnuntai, 3.vsk 2.lk)

Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi? 
Viisaat ovat näkijöitä, profeettoja, filosofeja. Oppineet ovat lukeneistoa, intelligentsiaa ja älyniekat ehkä nokkelia talk-show-isäntiä tai pakinoitsijoita. Suuren teemansa Paavali avaa kysymyksellä: eikö Jumala olekin hulluuttanut (moraino) maailman viisauden [sama verbi käytetttynä suolasta, "tulla mauttomaksi"]
 
Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat
Hieman vaikeaselkoisen jakeen - jonka nykykäännös mielestäni oikaisee väärin - ajatus on suurin piirtein seuraava: Jumalan viisaus ilmenee siinä, että kun maailma ei tuntenut Jumalaa viisauden avulla, Jumala katsoi hyväksi pelastaa saarnatun hulluuden (per stultitiam praedicationis) kautta uskovat.

Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. 
Kun Jumalasta puhutaan, uskonnollisuuteen taipuvaiset ihmiset vaativat sitä, että se tuntuu ja toimii, älylliset ihmiset puolestaan haluavat vakuuttua vastaansanomattomien loogisten argumenttien avulla.

Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, 
Sana rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen (j.18) Se että pelastus on Jeesuksen ristissä, on sopimatonta, loukkaavaa ja älytöntä.
 
mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. 
"Kutsutuille" on sama kuin "valituille", mutta armollisempi. Kristus on Jumalan - ei meidän - voima ja viisaus.
Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi.

Joh. 4:31-38 (seksagesimasunnuntai, 2 vsk evankeliumi)

Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen tahtonsa päätökseen...Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.
Evankeliumin työn motiivi ja menestyksen salaisuus? Syy siihen, miksi luen Raamattua, mksi käyn kirkossa, kerron Jeesuksesta: en voi elää ilmän sitä, se on ruokani! "Voi minua, ellen evankeliumia julista", sanoi Paavali. En toimi ansaitakseni taivan, en edes ollakseni kunnon kristitty, vaan koska en voi muuten elää.
Olemiseni kristittynä on orgaanista työn tuloksia myöten. Se, mitä elämässäni saan aikaan, on aina Jumalan valmistavan työn ja myös menneiden sukupolvien työn aikaansaannos. Jumala itse tekee työtä kauttani.
"He eivät vallanneet maata omalla miekallaan, eikä heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon, vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi, sillä sinä rakastit heitä." (Ps. 44:4)