He eivät vallanneet maata omalla miekallaan, ei heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon, vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi, sillä sinä rakastit heitä.
Jean Calvin sai psalmikommentaarissaan aiheen tästä puhua teologisestä mieliaiheestaan, ennaltamääräämisestä:
"Sillä sinä rakastit heitä." Profeetta ei oleta jotain arvollisuutta Abrahamissa tai ansioita hänen jälkeläisissään, jonka perusteella Jumala sitten olisi toiminut heitä kohtaan niin suosiollisesti. Kaiken tämän hän lukee pelkästään Jumalan rakkauden ansioksi. Hänen sanansa näyttävät olevan sukua Mooseksen sanoille, kun tämä sanoi, ettei Jumala valinnut teitä siksi että olisitte muita kansoja lukuisammat tai etevämmät (5. Moos. 7:7). Vaikka tässä puhutaan erityisesti Kaanaanmaasta, profeetta ilmaisee yleisen periaatteen, jonka perusteella Jumala kutsui juuri tämän kansan laumakseen ja perillisikseen. Tämä on Kirkon alkuperä, Jumalan vapaa armo, ja kaikki hyvä mitä kirkossa ikinä onkin, on lähtöisin samasta lähteestä. Syytä siihen, että me olemme kirkossa ja että meitä ravitsee ja ylläpitää Jumalan käsi, ei pidä etsiä muualta kuin Jumalasta. Tässä ei ole kysymys siitä Jumalan yleisestä hyvyydestä, joka koskee koko ihmiskuntaa, vaan puhutaan nimenomaan siitä erosta mikä on valitun kansan ja muiden välillä. Tämän erottelun syyksi osoitetaan tässä pelkästään Jumalan mielihyvä (bon plaisir de Dieu).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti