Hepr. 12: 14-17 (9. su helluntaista, 3. vsk, 2.lk)

"Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa, ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa."

"Autuaita rauhantekijät"(Matt.5:9) Kaiholla muistelen 1980-luvun rauhanliikettä.Se luki kohdan ihan oikein, vaikka seurakuntanuorena kuvittelin, ettei Jeesus tarkoita ihmisten välistä, ajallista rauhaa. Kyllä hän tarkoittaa sitä, sitäkin. "Pyhityskristillisyys" on ruma sana meille luterilaisille, joille pyhitykseen pyrkiminen on suorastaan Tunnustuskirjojen vastainen synti. "Pyhityskristillisyyden" ainoa ongelma on kuitenkin vain se, että kuvitellaan että kristitty voi tällä elämässä saavuttaa tilan, jossa hänen ei tarvitse enää taistella syntiä vastaan. "Luterilaisen" epäpyhityskristillisyyden ongelma on se, että ei pidä muka taistella syntiä vastaan alun perinkään. Kuitenkaan pyhityksettä ei voi Jumalaa nähdä. "Taivaassa ei ole tahtoa syntiin, helvetissä ei ole kykyä siihen" (Augustinus). Pyhityksen salaisuus on 1. Kor. 1:30,

"Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet."

Kohta jota LXX:n mukaan siteerataan on 5. Moos. 29:17, jossa varoitetaan muiden jumalien palvomisesta ja "synnin myrkyn ja turmion siemenen" kylvämisestä. Nyt onkin puhe armon hukkaamisesta ja katkeruuden kylvämisestä ihmisten välille. Katkeruus on lohduton myrkky. Katkera ei kykene sitä näkemään.

"Katsokaa, ettei joukossanne ole ketään siveettömästi elävää tai maailmallista, sellaista kuin Esau, joka yhdestä keitosta myi esikoisuutensa."

Millainen pornos on kirjoittajan mielestä: härskejä juttuja kertova, vaatteista ja tavaroista kiinnostunut? No, ei varsinaisesti. Esaun maailmallisuus ilmenee hänen suhtautumisessaan esikoisuuteensa: "Minä varmaan kohta kuolen. Mitä hyötyä minulla on esikoisuudesta." (1. Moos. 25:32) Toisin sanoen siveettömyys on sama kuin sanoisi: "mitä väliä" tai "ihan sama".  Siinä on jumalatonta maailmallisuutta. Kyynisyys löytää itselleen helposti perusteluja. Kaikessa vakavuudessa on omat huvittavat puolensa, eikä kenelläkään ole hallussaan koko totuutta. Mutta epäkristillisempää asennetta ei ole kuin kyynisyys. Ettei usko todelliseen hyvyyteen, eikä pidä itseään arvollisena tulevaisuuteen.

5. Moos. 13:1-5 (9. su helluntaista, 1. vsk 1.lk)

 "Raamattu on annettu meille valoksi matkallemme tämän nykyisen elämän pimeydessä. Siksi Pietari sanoo: 'Te teette hyvin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun.' Ja psalminkirjoittaja sanoo: 'Sinun sanasi on minun jalkojeni lamppu ja valkeus minun poluillani.' Tiedämme kuitenkin, että jopa tämä lamppu on meille pimeä, ellei totuus valaise sitä meille meidän sielussamme. Siitä psalminkirjoittaja sanoo: 'Sillä sinä sytytät minun lamppuni, Herra. Jumala, valaise minun pimeyteni.' Mitä muuta palava lamppu on, ellei valoa? Luotu valo ei voi valaista meitä, ellei sitä valaise luomaton valo. Kaikkivaltias Jumala sekä loi nuo sanat että avasi ne meille meidän pelastukseksemme."

(Gregorius Suuri: Homiliae in Hiezechielem 1.7.17)

5. Moos. 13:1-5 (9. su helluntaista, 1.vsk 1.lk)

Profetian koetteleminen.

 Jos profeetta puhuu jotain Herran nimessä ja se ei toteudu, kyseessä ei ole Herran sana (5. Ms. 18:22). Tämä on ensimmäinen testi. Jos sanoma on ristiriidassa ilmiselvän todellisuuden kanssa, sitä ei kannata seurata. Näin torjutaan hengellinen huuhaa. 

Toinen testi on sitten tässä kohdassa:
"...profeetta, joka lupaa tehdä ihmeen tai tunnusteon, ja joka näin koettaa saada teidät palvelemaan vieraita jumalia, älkää kuunnelko tällaisen sanoja, vaikka hänen lupaamansa ihme tapahtuisikin."
Ei riitä, että joku on vaikuttavaa ja kuulostaa hengelliseltä. On myös kysyttävä, kuka siitä saa kunnian? Tässä sanotaan ,että Jumala koettelee meitä tällaisilla valheopettajilla. Miksi? Emme tiedä. Mutta tiedämme kyllä ettei Jumala antaudu tunnettavaksemme helpolla: hän tahtoo olla vaivan arvoinen - ja sittenkin ilmaisee itsensä vain armosta. 

Vielä yhden tärkeän kriteerin tarjoaa tämän sunnuntain 1. vsk:n epistolaa "jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta" (1. Joh. 4:2)

Matt 7:15 (9. su helluntaista, 1.vsk ev)

Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia.

Hiton vaikea tunnistaa vääriä profeettoja, jotka Paavalin mukaan lisäksi "nousevat teidän omasta joukostanne" (Ap.t. 20:30) ja vetoavat "kauniilla ja vakuuttavilla puheillaan." (Room. 16:18) Millä eväillä sellaisen voi tunnistaa vääräksi?

"Raateleva" on riistäjä, ryöstäjä. 2. Piet. 2:1 puhuu vieraiden oppien "salakuljettamisesta". Tulee mieleeen, voiko kristitty enää olla muuta kuin neuroottisen epäluuloinen, koska tuttu ja turvallinen, miellyttävä ja vetoavasti esitetty opetus voi olla harhaoppia, kuten enkelien näkeminen, näyt ja askeettinen elämä (Kol. 2:16-23).
"Hedelmistä he teidät tunnette", sanoo Jeesus. Se kuulostaa vähän siltä kuin että "käytä järkeäsi, kuuntele sydäntäsi."

Nestle-Aland viittaa kohtaan 2. Tim. 3:5 "...ovat ulkonaisesti hurskaita, mutta kieltävät uskon voiman", jonka New Living Translation kääntää: esittävät uskonnollista, mutta hylkäävät sen voiman, joka tekisi heistä jumalisia.

Job 28:7-15,23-28 (9. sunn. helluntaista, 1.vsk 1.lk)

Tämä Jobin kirjan kerronnan katkaiseva viisausruno kertoo jakeissa 1-11 ihmisen taitavuudesta maan salattujen aarteiden etsimisessä. Siinä sanotaan jopa, että "ihminen lannistaa pimeyden" (j.3). Ihmisen teknisen taitavuuden ja kekseliäisyyden rajoja ei ollut tuolloin näkyvissä - eikä taida olla vieläkään. Yhtä kaikki, sitä ihaillaan ja siihen suhtaudutaan varauksettoman myönteisesti.
Jakeet 12-22 kertovat viisauden luoksepääsemättömyydestä, siis siitä, että vaikka kaikkien elämän syntyä koskeviin kysymyksiimme olisi vastattu, sitä kysymystä, miksi me olemme täällä, ei olisi vielä edes kosketettu. Kun "ihminen ei löytä tietä [viisauden] luokse", se voidaan kääntää myös niin, että ihminen ei tunne sen arvoa (riippuen siitä, onko sana derek vai erek).
"Jumala yksin tuntee tien viisauden luo. Hän yksin tietää missä se asuu."(j.23) Viisauden personifiointi ks. Sananl. 8 ja Viis 7:25-26: "Se on Jumalan voiman henkäys ja Kaikkivatiaan ihanuuden kirkas ulosvirtaaminn: sen tähden ei mitään saastaista siihen tule. Se on iankaikkisen valkeuden heijastus ja Jumalan voimavaikutuksen tahraton kuvastin ja hänen hyvyytensä kuva." Ei ihme, että kristityn mieli (Hepr 1:3 innoittajana) menee kolminaisuusopillisiin ajatuksiin. Ihmiselle jää jumalanpelko, oikeudenmukaisuus ja rakkauden kaksoiskäsky. Se on todellista viisautta.

Ps 92:5-10,15-16 (9.su helluntaista psalmi)

"Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, minä riemuitsen sinun kättesi töistä. "

Iloni aihe on se, mitä Jumala on tehnyt  (opera) ja mitä hän päivästä päivään tekee  (factura).
"Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, kuinka syvät sinun ajatuksesi! Tyhmä ei sitä käsitä, mieletön ei sitä ymmärrä."
Jumalan tekojen suuruus valtaa mielen avoimen tähtitaivaan alla. Kansojen ja yksilöiden kohdalla taas tunne on: 'kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! (Rm.11:33) tyhmä (insipiens) voi tarkoittaa pinnallista, mieletön (stultus) pahaa ihmistä.
"Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho, vaikka väärintekijät nyt kukoistavat, he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi."
Vuoden 1913 käännös:'...niin se tapahtuu heidän ikuiseksi häviämiseksensä.' Viittaa Jumalan salattuun tapaan tuomita niin, että sallii pahan rehottaa ja kypsyä täyteen hedelmään.
"Sinä, Herra olet iäti korkein, sinun vihollisesi sortuvat,Herra, kaikki väärintekijät joutuvat hajalle."
Ne jotka vihaavat Jumalaa, hukkuvat, ja ne jotka harjoittavat vääryyttä  dissipabuntur/dispergentur.
"Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu,kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit. Heidät on istutettu Herran temppeliin, he kukoistavat Jumalamme esipihoilla."
Hurskaat ovat transplantati toisin sanoen heidät on tuotu sinne, he eivät ole itse sinne tulleet. Esipihoista puheen ollen ks. Ps 84:11
"Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja viheriöivät."
LXX: bene patienter, kestävät hyvin.
"He kertovat Herran oikeamielisyyfestä. Herra on minun turvakallioni,hän ei vääryyttä tee."

Jer. 7:1-7 (9. su helluntaista, 3.vsk, 1. lk)

Idolatrinen kansankirkollisuus. Jeremialla, pappismiehellä, oli kollegoja, jotka luottivat "kansankirkkoon" (anakronismi, myönnän) kuin pässi suuriin sarviinsa. "Herran temppeli, Herran temppeli" voi kuulostaa samalta kuin "Isien kirkko, Isien kirkko."
j. 3: "Minä annan teidän asua tässä paikassa on shakan- verbin hif'il merkitys. Qal-merkitys on Vulgatassa "asun teidän kanssanne".
Juudan kansalla oli itsevarma "easy-believism"-meininki. Jae 10 kertoo, miten sikailun jälkeen tullaan temppeliin luottamaan pelastuksen ihanuuteen. Kuulostaa kansankirkolliselta kastekäsitykseltä. Kun kaste on annettu armon näkyväksi merkiksi, siitä tehdään pelastusautomaatti, joka ei koske arkista elämää muuten mitenkään. En ylene ajattelemaan nyt moraalista paheksuntaa korkeammalle, vaikka pitäisi, mutta sanon vain että ei tämä peli vetele. Niin Jeremiakin meinaa.

1. Kun18 (9. su helluntaista, 2.vsk 1.lk)

Elia voittaa Baalin profeetat. Barthilainen vastakkainasettelu usko-uskonto (jota kannatin lukiolaispoikana, vaikka en tiennyt Barthista mitään). Herraa edustaa yksi ainoa profeetta, joka hänkin käyttäytyy huonosti (vihjaa, että Baal on ehkä lähtenyt paskalle - ei mitään hienotunteista uskontodialogia) ja tyhmästi (kyllästää polttouhrin vedellä sen sijaan että yrittäisi saada sen palamaan). Vastapuolella on uskonnolliseen hurmioon kykenevä joukko ekstaatikkoja. Mutta eiisen väliä, koska kyse on totuudesta. Ei ole kysymys Elian tahdosta, hurskaudesta tai rohkeudesta - hän masentuu tämän triumfin jälkeen. Elian rukous ei ole monisanainen. Se on Herra joka toimii.

Matt. 7: 13-15 (9. su helluntaista, 2.vsk ev)

Ahtaan portin kielikuva löytyy muualtakin  raamatullisessa maailmassa.
"Meri on laaja, että se olisi syvä ja mittaamaton. Portti siihen on kuitenkin tehty kapeaksi, niin että se muistutti jokea. Jos siis joku ajattelee haluavansa mennä merelle nähdäkseen sen tai sitä hallitakseen, kuinka hän voi saavuttaa sen avaruuden, ellei hän kulje ahtauden läpi? Samoin on valtakunta rakennettu ja perustettu avaralle paikalle, ja se on täynnä kaikkea hyvää. Portti sinne on kuitenkin ahdas ja jyrkänteelle rakennettu. Sen oikealla puolella on tuli ja vasemmalla taas syvä vesi. Tulen ja veden välissä kulkee yksi ainoa polku, jolle ei mahdu kerrallaan kuin yhdet ainoat askeleet."
(4. Esra 7: 3-8)

Ajattelen kaitaa polkua mutkaisena metsäpolkuna. Sillä ei voi pitää kiirettä, mutta siellä voi nauttia maisemista, metsän äänistä ja tuoksuista. Lavea tie on mielikuvissani kahdeksankaistainen moottoritie, jota paahdetaan eteenpäin hirveää vauhtia, pysähtymättä ajattelemaan, minne ollaan menossa. Tässä kuvassa minun ei ole vaikea valita, kumpaa haluan kulkea.