Synoptista vertailua: Mt ja Mk kertovat saman tyyppisen vertaussikermän Jumalan valtakunnasta. Edellä on kylväjävertaus ja jäljessä tulee toteamus että Jeesus puhuu vertauksin. Lk sen sijaan sijoittaa vertauksen parantamisihmeen jälkeen matkalla kohti Jerusalemia. Mk ei kerro hapatteesta eikä Lk väitä että sinapinsiemen olisi pienin kaikista siemenistä [ehkä lääkärin koulutuksensa vuoksi]. Tuomaan evankeliumi mainitse että siemen putoaa "muokattuun maahan" (logion 20). Mt ja Lk sanvat, että taivaan linnut pesivät puun oksille, Mk:n mukaan sen varjossa. Tuom. ev. sanoo että puu tarjoaa suojan taivaan linnuille.
Pois pohdinta siitä onko sinapinsiemen todella kaikista siemenistä pienin ja kasvaako siitä suurin puutarhan kasvi. Joka tapauksessa vertaus kertoo, että Jumalan valtakunnan työ voi olla mitättömän tuntuita, mutta kun Jumala antaa kasvun, ei sitä estä mikään. (vrt. Jes. 55:10-11).
Kuva puusta, jonka oksilla linnut ja muut saavat suojan on VT:ssa käytetty muistuma Elämän Puusta (kriittisesti Hes 31:6 ja Dan 4:9) "Niiden äärellä asuvat taivaan linnut, ja visertävät lehvissä vesien partaalla" (Ps. 104:12). Sinapinsiemen oli Jeesuksen lemppari: opetuslapsiltaankin hän vaati uskoa edes sinapinsiemenen verran (Mt. 17:20)
Hapate: Tässäkin on paino sillä että oli pieni määrä hapatetta, joka sekoitettiin suureen määrään jauhoja (ilman mittoja Tuom. ev. 96) ja se hapatti koko taikinan. Paavali käyttää vertausta suhteessa pahuuteen (1.Kor 5:6) mutta Jeesus sanoo että Jumala tekee työtään hapatteen tavoin. Epäilemättä vertausten tähtäyspiste on Jumalan valtakunnan työntekijöissä. Tämä työ tuntuu niin olemattomalta, turhalta ja täysin epäonnistuneelta. Jumala kuitenkin valvoo sanaansa ja toteuttaa sen. Älä kysele, vaan mene ja julista Jumalan valtakuntaa.
Voi ajatella niinkin, että sinapinsiemen liittyy raamatuntulkintaan. Jotkut asiat ovat UT:ssa nupuillaan, idullaan, kuin siemenen tasolla. Jumalan tarkoitus on, että ne kasvavat ja kehittyvät. Uskollisuutta Raamatulle ei ole jääminen Raamatun ajan tasolle, vaan sen vaaliminen ja ruokkiminen, minkä Jumala on meille uskonut kasvatettavaksi. Esimerkiksi: Kristuksessa ei ole miestä eikä naista, ei juutalaista eikä kreikkalaista. Paavalin kuulijoille oli tärkeää kuulla, vettä vaikka tällaiset erot olivat todellisia, ne eivät ole "Kristuksessa" voimassa. On luonnollista ja suotavaa, että jossakin vaiheessa kristityt havahtuvat huomaamaan - niin kuin on tapahtunut - että jos tällaisilla eroilla ei ole Kristuksessa mitään merkitystä, miksi me pidämme niitä keskuudessamme voimassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti