Kynttilänpäivän tekstit ovat täynnä kontemplaatiota ja valon estetiikkaa. Päivän psalmi kehottaa: "Lähetää, kulkekaa Siionin ympäri, laskekaa sen tornit. Katsokaa sen muureja, tutkikaa sen palatseja." (Ps. 48:13-14) Jesaja puolestaan lupaa, että maan ääretkin näkevät pelastuksen, jonka meidän Jumalamme on tuonut (Jes. 52:10). Toisessa korinttilaiskirjeessä kerrotetaan Herran kirkkauden katselemisesta, joka muuttaa meidät saman eikonin kaltaiseksi.
Simeon ylistää, että hän on saanut nähdä Jumalan pelastuksen, "valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille." Simeonilla oli todella silmät nähdä, sillä oikeasti hän näki silmiensä edessä vain pienen poikalapsen. Siksipä 2. vuosikerran tekstit muistuttavat, että Herran ilmestyminen on myös Herran kätkeytymistä. 2. Moos. 33:ssa Jumala ei anna Mooseksen nähdä kasvojaan ja 1. Tim. 6 muistuttaa, että Jumalan asuinpaikka on lux inaccessibilis.
3. vuosikerta puolestaan paljastaa, miten sietämätön on Jumalan kirkkaus: "hän on kuin ahjon hehku", sanoo Malakia, ja Johannes muistuttaa: "jos sanomme elävämme hänen yhteydessään, mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme, emmekä seuraa totuutta."
Kyky esteettiseen kontemplaatioon on kristitylle luonteenomaista, opettaa herätyskristillisyyden profeetta Oswald Chambers:
"Luomakunta on pyhälle sakramentaalinen. Jos olemme Jumalan lapsia, niin meillä on suunnaton aarre luomakunnassa. Jokaisessa tuulenpuuskasssa, vuoden jokaisessa päivässä ja yössä, kaikissa taivaan ilmiöissä, maan kaikessa kukoistuksessa ja lakaistumisessa Jumala todella kohtaa meitä, jos vain yksinkertaisestai käytämme kuihtuneita mielikuviamme sen käsittämiseksi...Mielikuvien luominen on Jumalan pyhilleen antama voima, jotta he voisivat lähteä ulos itsestään katselemaan kaikkea sellaista, mitä eivät koskaan aikaisemmin ole havainneet."
Katso päivän rukoukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti