"Tätä on rakkaus: kun rakastava ja rakastettu eivät enää ole kaksi erillistä olentoa, vaan yksi persoona. Se ei ole koskaan mahdollista ilman rakkautta. Niinpä siis: saavuttaaksesi oman parhaasi, älä etsi sitä. Se joka etsii omaa etuaan ei löydä sitä. Siksi Paavali kirjoittaa: Kenenkään ei pidä etsiä omaa etuaan vaan toisen parasta (1. Kor. 10:24). Sillä sinun etusi on lähimmäisesi edussa, ja hänen etunsa sinun edussasi." (Johannes Krysostomus)
Rakkaus ei etsi omaansa. "Etu" on selittävä lisämääre. Yhtä mahdollista olisi tulkita tämä myös niin, että rakkaus ei pidä kiinni omasta näkemyksestään. Kun Origenes selittää tätä, hän palauttaa mieleen Mooseksen, joka sanoi Jumalalle kansansa puolesta: "Anna anteeksi heidän syntinsä. Mutta jos et anna, niin pyyhi minun nimeni kirjastasi." (2. Moos. 32:32) Sitä merkitsee se, ettei etsi omaa etuaan, vaan toisen parasta. Isän- tai äidinrakkaus voi parhaimmillaan olla tätä. Myös Paavali tarjoaa siitä esimerkin sanoessaan, että hän soisi mieluummin itse olevansa kirottu pois Kristuksen yhteydestä veljiensä puolesta (Room. 9:3).
Korkein esimerkki rakkaudesta, joka ei pidä kiinni oikeudestaan itseensä, etuunsa tai periaatteisiinsa, on tietysti Kristus, joka "ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan" (Fil 2:6-7)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti