Pyhä ehtoollinen on sakramentti tai jumalallinen merkki, jossa Kristus todellisesti läsnä olevana ojentaa ja antaa leivässä ja viinissä ruumiinsa ja verensä ja vakuuttaa meille, että syntimme on annettu anteeksi ja meillä on pääsy ikuiseen elämään.
Näin sanoo ehtoollisesta Württembergin reformaattori Johannes Brenz (1499-1570) katekismuksessaan vuodelta 1535. Myöhemmässä katekismusselityksessään (1551) hän kertoo ehtoollisen hyödystä näin:
"Kaikissa ahdistuksissamme, niin ruumiillisissa kuin hengellisisissäkin, meidän on riennettävä ehtoollisen viettoon, jotta saisimme siinä uskon vahvistusta ja taivaallisen lohdutuksen. Sillä kun saat ehtoollisen vietosta uskonvarmuuden ja hengellisen lohdutuksen, mitä sinulta silloin puuttuu - vaikka sinulla olisikin maallista puutosta? Et sinä tietenkään tuo ehtoolliselta täyttä rahasäkkiä selässäsi kotiin, mutta sinulla on sydän täynnä Kristusta, Jumalan Poikaa, kaikkien hengellisten lahjojen aarretta. Sinä et saa sairauteesi ruumiillista, vaan taivaallista lääkettä, sinua ei aseteta maalliselle valtaistuimelle, vaan sinut kohotetaan taivaan valtakunnan valtaistuimelle. Sinä et pelasta ehtoollisella ruumiisi elämää tässä maailmassa vaan pelastat sielusi elämän ikuisessa maailmassa... Ehkä toivot, että voisit saada vahvan ja suuren uskon, jos Jumala lähettäisi sinulle enkelin taivaasta, tai jos hän herättäisi jonkun patriarkoista, profeetoista tai apostoleista kuolleista puhumaan kanssasi ja lupaamaan sinulle Jumalan nimessä että saat syntisi anteeksi ja tulet taivasten valtakunnan perilliseksi. Mutta ehtoollisessa Jumalan Poika Kristus tulee luoksesi, eikä vain puhu kanssasi, vaan ruokkii sinua ruumiillaan ja juottaa sinua verellään, jotta olisit varma siitä, että olet samaa lihaa ja verta hänen kanssaan ja siksi myös hänen kanssasperillisensä. Jos et tästä puheesta saa varmuutta ja voimaa uskoosi, ei sinua auttaisi, vaikka taivaan enkeli tai joku profeetta, Jesaja tai Jeremia, nousisi kuolleista ja julistaisi sinulle evankeliumia."
Eksegeettisiä sormiharjoituksia, teologisia koeporauksia ja homileettisia polunpäitä Suomen ev.lut. kirkon Evankeliumikirjan raamatunteksteistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ilm. 20:11-21:1 (Tuomiosunn. 3.vsk 2.lk)
Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Jumalan kirkkaus valaisee Viimeisen Tuomion. Mielikuva siitä on usein kuin...
-
Ne kaksitoista olivat: Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boaner...
-
Gregorius Suuren joulusaarna Koska vietämme tänään, jos Herra suo, messua kolme kertaa, emme nyt puhu tästä evankeliumin kappaleesta pitkä...
-
Tämä raamatunkohta puhutti reformaatiossa nimen omaan Kristuksen inhimillisen ja jumalallisen luonnon suhteen näkökulmasta. "Raamattu ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti