Mal. 3:20 (Tuomiosunn. 2.vsk. 1.lk)

Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypitte riemusta kuin vasikat laitumella.

Tarkkaan ottaen sanotaan, että on nouseva "vanhurskauden aurinko" (שֶמֶש צְדָקָה). 

Uskonnollinen kielenkäyttö on viime vuosikymmeninä painottanut enemmän terapeuttista eheytymistä kuin syntien anteeksisaamista. Näin kristillinen julistus liittyy aikansa aatevirtauksiin, niin kuin se on aina liittynyt. Nämä sanat sopivat tähän hyvin.

Paranemista tarkoittava sana מַרְפֵה tarkoittaa "lääkettä, rauhoittumista". Kielikuva auringon siivistä on mielenkiintoinen. Kun siipiä tarkoittava sana on mahdollista kääntää myös "raja", voisiko ajatella niin, että kaikkialla siellä, minne tuon vanhurskauden auringon valo yltää toteutuu tämä Herran sana: 

"Mutta vielä minä annan heidän haavojensa kasvaa umpeen ja parantua, minä teen heidät terveiksi ja lahjoitan heille pysyvän rauhan ja menestyksen." (Jer. 33:6)

Hyppimistä tarkoittava verbi tarkoittaa todella villiä hyppelehtimistä, tanssahtelua, vasikoiden tapaista kekkalointia kevätlaitumella. Laitumelle meidän hyvä Paimenemme haluaa meidät johdattaa, eikä karsinaan, jopa tuomiosunnuntaina:

"Minä olen portti. Se joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen." (Joh. 10:9)