maanantai 3. joulukuuta 2018

Hab. 2:1-4 (1. Adv.sunn,j.viikko)

VANHURSKAS ELÄÄ USKOSTA

Minä seson vartiopaikallani, asetun tähystämään saadakseni tietää, mitä Herra puhuu minulle, mitä hän valituksiini vastaa.

Habakukin kirjalle luonteenomaista on sen dialogisuus: profeetta ja Herra ovat äänessä yhtä paljon. Vartija vahtipaikallaan on tunnettu kuva profeetan tehtävästä (Hes. 3:17, Jes. 21:8). Edellä on ollut profeetan valitus (1:12-17) kaldealaisten julmuuksista. Profeetan tehtävä on valittaa (תןֺכַחְתׂי, valittaa perustellusti, ad arguentem me, ei vain "vali vali") Jumalalle, mutta myös tarkkailla (contempbabor) herkeämättömästi, kuunnella, mitä Herra sanoo.

Herra vastasi minulle: Kirjoita näky niin selvästi tauluihin, että sen voi vaivatta lukea.

Vanha käännös oli havainnollisempi: "niin että sen voi juostessa lukea."

Näky odottaa vielä toteutumistaan, mutta määräaika lähestyy joka hetki, se hetki tulee vääjäämättä. Jos se viipyy, odota, näky toteutuu varmasti ja ajallaan.

"Hän tulee eikä viivyttele", kuten Hepr 10:37 tämän lauseen tradeeraa. Kehotetaan kärsivällisyyteen Jumalan lupausten suhteen. Uskontotieteen klassisiin tutkimuksiin kuuluu Festinger-Schaechterin "When Prophecy Fails" (1956), jossa osoitetaan, että lopunajan profetioihin perustuvat lahkot löytävät aina selityksen sille, miksi joku tarkka ennustus ei toteutunutkaan - ja se selitys on aina joku muu kuin että profetia ei pitänyt paikkaansa. Tässä liikutaan pettävällä jäällä. On eri asia todeta, että tulkintamme jostain profetiasta ei pidä paikkaansa, kuin hellittää uskosta lupauksen antajaan.

Kirjoita siis: Tuo kansa on perin juurin röyhkeä ja väärämielinen, mutta vanhurskas saa elää, kun hän pysyy uskollisena.

Septuaginta:"Jos hän vetäytyy pois, ei sieluni häneen mielisty, mutta vanhurskas elää minun uskostani" (ὁ δε δίκαιος ἐκ πιστεως μου ζησεται). Kun Paavali (Room 1:17, Gal. 3:11) tulkitsee tämän niin, että vanhuskaus on peräisin nimenomaan uskosta (ἐκ πιστεως), tarkoituksena on korostaa vanhurskautta uskon kautta saatavana Jumalan lahjana, lahjavanhurskautena. Valitettavasti uskosta voi tulla uusi vaatimus, suoritus, joka on annettava vanhurskauden pohjaksi. Uusi käännös korostaa oikein sitä, että sana אֶמוּנָה ei tarkoita (uskonnollista) uskoa, vaan uskollisuutta. Mutta silloin oikea käännös olisikin "vanhurskas saa elää, koska minä olen uskollinen." Ruotsalainen käännös jakeesta ei myöskään ole hullumpi: "Se, den falske far bort med vinden, men troheten räddar den rättfärdiges liv."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Joh. 10:11 (2. su pääsiäisestä, 1. vsk ev)

  "Minä olen hyvä paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta." Me tiedämme, että Jeesus Kristus, hyvä paimenemme, to...