Uskontunnustuksessa me kerromme uskovamme, että Jeesus on
tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Näissä sanoissa, Raamatun
viimeisellä sivulla, Jeesus sanoo maksavansa palkan, antavansa jokaiselle hänen
tekojensa mukaan. Meille on opetettu, ettei taivaaseen päästä tekojen mukaan,
vaan yksin armosta, Kristuksen tähden. Tässä näyttää olevan selkeä ristiriita.
Mutta katsokaamme, millaisia tekoja Kristus moittii ja millaisia tekoja hän
kiittää.
Ketkä jäävät Jumalan kaupungin ulkopuolelle: kaikki jotka
rakastavat valhetta ja noudattavat sitä, koirat ja noidat, irstailijat,
murhaajat ja epäjumalien palvojat. Se on kovasti ja ankarasti sanottu, mutta
mikä olisi vaihtoehto? Olisiko taivas Jumalan valtakunta, jos siellä yhä
edelleen murhattaisiin, valehdeltaisiin ja harjoitettaisiin irstautta? Eikö
epäjumalien palvonta ole jo loogisesti mahdotonta Jumalan kaupungissa, jossa
Jumala nähdään kasvoista kasvoihin? Noituus on Raamatussa Jumalan
manipuloimista, yritystä käyttää jumalallista voimaa omien tarkoitusperien
mukaisesti. Siihen Jumala ei suostu. Ehkä vaikeimmin avautuva sana tässä
yhteydessä on ”koirat”. Kaikkien koiranystävien lohdutukseksi on sanottava,
että tässä ei tarkoiteta karvaisia ystäviämme, vaan niitä ihmisiä, jotka
luopuvat totuudesta, sen sanonnan mukaisesti että ”koira palaa
oksennukselleen.” Taivaassa ei ole valheellista, väkivaltaista ja itsekästä
elämää, koska Jumalan valtakunnan happi on rakkaus.
Ketkä sitten Ilmestyskirjan mukaan pääsevät Jumalan
kaupunkiin? Nekö jotka pidättäytyvät edellä mainitusta jumalattomuudesta? Ne,
jotka elävät sävyisästi, siveästi ja puhuvat aina totta? Ei siinä itse asiassa
niin sanota. Kristus sanoo: autuaita ne jotka pesevät vaatteensa! Minkälaisesta
pesusta on kysymys? Asiasta kerrotaan Ilmestyskirjassa aikaisemmin, luvussa
7: ”Nämä ovat päässeet suuresta
ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen
edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin, ja hän, joka istuu
valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen. Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä
polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä,
kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän
silmistään kaikki kyyneleet.” Huomaamme siis, että tämä Kristuksen puhe
Ilmestyskirjassa, joka kuulostaa ankaralta ja siltä että pelastuminen tapahtuu
tekojen perusteella, tarkoittaa sittenkin sitä, että pelastus annetaan lahjaksi
uskon kautta. Pesemisestä puhuu myös kirje Titukselle, kun siellä sanotaan:
”Kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli
näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan
pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että
synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät.” Teko, jota Kristus tässä
kiittää, on se että suostuu pelastettavaksi, toisin sanoen pesee vaatteensa
Karitsan veressä.
En voi muuttaa muuksi sitä, että monet Ilmestyskirjan sanat
ovat silti pelottavia, enkä sitä että monet muut Raamatun kohdat ovat
pelottavia ja ahdistavia. Ja vaikka ei lukisi Raamattuakaan, elämässä synti, kuolema
ja pahan valta ahdistaa. Siksi on tärkeä huomata, että lähes viimeiset sanat
Raamatussa kuuluvat: ”Henki ja morsian sanovat: ”Tule”. Joka tämän kuulee,
sanokoon: ”Tule” Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän
vettä. Siinä esitetään meille vihoviimeiset vaatimukset. Se vaatimus kuuluu
näin: Joka on janoissaan, tulkoon, Joka kuulee Jumalan kutsun, sanokoon: Tule,
Herra Jeesus. Tässä minä olen. Elämän vesi viittaa profeetta Jesajan sanoihin:
”Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa,
tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja
maitoa! Miksi punnitsette hopeaa
maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä
ei tee kylläiseksi? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin, te saatte nauttia
parhaista herkuista.” (Jes. 55:1-2) Armo ei ole halpaa, se on ilmaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti