Matt. 20: 25-28 (Itsenäisyysp. evankeliumi)

Jeesus kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”

Raamattu ja demokratia. Ei vaikuta ensi näkemältä toimivalta kombinaatiolta. Mutta tämä ensivaikutelma johtuu enemmän siitä, että vallanpitäjät ja diktaattorit ovat vuosisatojen ajan perustelleet valtaansa uskonnolla (”kuningas Jumalan armosta”) kuin siitä, mitä Raamattu sanoo. Myös kirkon miesvaltainen hierarkkinen rakenne on myöhäisempää perua kuin mitä UT:sta löytyy.

Tarkemmin katsoen Raamattu suhtautuu jo Vanhassa testamentissa kielteisesti hallitsijan valtaan. Vain vastentahtoisesti profeetta Samuel suostuu voitelemaan Israelille kuninkaan (1. Sam. 8). Kuninkaan oikeudet esitellään kansalle mahdollisimman epäedullisessa valossa, mutta kansa on kuningashurmiossa ja vaatii saada kuninkaan koska muillakin kansoilla on. Kuninkaaksi voidellaan Saul, josta kerrotaan aika osoittelevasti, että hänestä ei ole edes eksyneiden aasien etsijäksi (luvut 9-10).

Sikäli kuin Jeesuksen sanoista on löydettävissä jonkinlaista yhteiskunnallisen järjestyksen mallia, se löytyy tästä itsenäisyyspäivän evankeliumista: Johtaminen on palvelemista. Demokraattisen päätöksenteon mallikin löytyy Apostolien tekojen 15. luvusta. Jerusalemissa keskusteltiin vaikeasta kysymyksestä, koskeeko ympärileikkauksen vaatimus myös pakanoita. Jeesus ei ollut antanut tähän mitään ohjetta. Keskustelun ja demokraattisen päätöksenteon lopputulos katsottiin Jumalan työksi: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi…”

Raamattu syntyi patriarkaalisen ja autoritaarisen yhteiskunnan keskellä. Kristinuskon päällimmäinen agenda ei ollut muuttaa tätä poliittista järjestystä. Mutta sanoma Kristuksesta sisälsi voiman, joka aikanaan (valitettavan pitkään siinä meni) mursi tämän järjestyksen sisältä päin. Demokratia sanan alkuperäisessä kreikkalaisessa merkityksessä oli vain vapaasyntyisten aikuisten miesten tasa-arvoisuutta, mutta kristinusko julisti: ”Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” (Gal. 3:28). Myös 1. Kor. 12:n kuva seurakunnasta ruumiina, jonka osat tarvitsevat toisiaan, on sovellettavissa yhteiskuntaan.