Meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät.
Vuonna 2015 paavi Franciscus I julkaisi ensyklikan Laudato Si', jonka nimi on peräisin Franciscus Assisilaisen "Luotujen ylistyksestä." Paavi luonnostelee siinä ekologista teologiaa, joka sulkee piiriinsä koko ihmiskunnan ja luomakunnan, ja on avoin myös toisten uskontojen suuntaan.
Laudato Si' pyrkii näkemään ihmisen osana luomakunnan verkostoa, "universaalia perhettä", ja siten korjaamaan teologian perinteistä ihmiskeskeisyyttä. Ihminen on pyhiinvaelluksella muun universumin kanssa kohti Jumalan täyteyttä, ja kaiken keskinäisestä yhteen verkottumisesta seuraa "globaali solidaarisuus", jonka perusta on pyhän Kolminaisuuden mysteerissä.
Erityisen huomionarvoista on se, miten paavi näkee Jumalan mystisen läsnäolon kaikessa luodussa: Jumala jatkaa luomistyötään ollen "intiimisti läsnä kaikessa olevaisessa, ilman että hän loukkaisi luotujensa autonomiaa". Jumalan Hengen täyttämä universumi kuvastuu näin mahdollisuuksien maailmana, jossa voi aina syntyä jotain uutta. Miten erilainen kuva Jumalasta Luojana, kun vertaa perinteisen teologian malliin, jossa Jumala on pysyvyyden takuumies (ja nimenomaan mies)! Vaikka luonto ei ole itsessään jumalallinen, luonto on Jumalan ilmoituksen ja läsnäolon paikka. Siksi jokaisella olevaisella on meille välitettävänä viesti Jumalalta.
Tämän seurauksena materia ja empiirinen todellisuus eivät ole asioita, joita kristityn pitäisi paeta. Inkarnaatio merkitsee sitä, että Kristus on ottanut itseensä myös aineellisen maailman. Ylösnousseena hän läpäisee koko todellisuuden, niin että kedon kukat ja taivaan linnut ovat nyt täynnä hänen "säteilevää läsnäoloaan." Usko ei tarkastele maailmaa ulkoapäin, vaan sisältäpäin - tietoisena "Jumalasta kaikissa asioissa" ja siten myös niistä siteistä, jotka yhdistävät ihmisen muuhun Jumalan luomakuntaan.
Erityisellä tavalla tämä näkyy kirkon sakramentaalisessa elämässä, jossa "vesi, öljy, tuli ja värit otetaan mukaan kaikessa symbolisessa voimassaan ja liitetään ylistyksen aktiimme." Tämän ajatuksen taustalla vaikuttavia ajattelijoita ovat Pierre Teilhard de Chardin ja Leonardo Boff. Paavin mukaan universumi "avautuu Jumalassa, joka täyttää sen kauttaaltaan." Siksi puun lehdessä, vuoristopolussa, kastepisarasssa ja köyhän kasvoisssa voi nähdä mystisen merkityksen. Merkille pantavaa on, että tässä kohdassa paavi viittaa suufimystikko Ali Al-Khawasiin. Ensi kerran tämän tason paavillisessa asiakirjassa lainataan toisen uskonnon edustajan ajatuksia.
Eukaristia "yhdistää taivaan ja maan läpäisten koko luomakunnan kosmisen rakkauden aktina". Varsin eroottinen kuva ehtoollisesta minun mielestäni. Sen perustana on inkarnaatio, jossa Jumala on valinnut lähestyä meitä materian kautta. Kirkon liturgiasta seuraa näin motivaatio ja tehtävä toimia ympäristön suojelemiseksi. Laudato Si' edustaa sellaista spiritualiteettia, joka ei pakene maailmaa, vaan sitoutuu siihen - juuri siksi, että Jumala on siihen sitoutunut.
[lähde: Jyri Komulainen: "Jumala kaikesssa, kaikki Jumalassa". Uuden ekologisen spiritualiteetin jäljillä. -Veli-Matti Salminen & Niko Huttunen (toim):Spiritualiteetti 2020-luvun Suomesssa. Suomen ev.lut. kirkon tutkimusjulkaisuja 137. Vaasa 2022]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti