Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää.
Tämä on Raamatun - sekä VT:n että UT:n - itsestäänselvä perusvakaumus, josta täytyy kuitenkin pitää kiinni vastoin kaikkea dualismia tai filosofian Jumala kuvaa. Filosofiassahan Jumala on "hyvän ja pahan tuolla puolen". Mutta Raamatun Jumala on puolueellinen, hän on hyvän puolella pahaa vastaan. Hänessä ei ole ei niin minkäänlaista pimeyttä, voisi lauseen suomentaa huonolle suomelle. Minussa on pimeyttä, sinussa on ja maailmassa. Älä luule että Jumalassa on.
Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään, mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta.
On eri asia, mitä ihmisellä on (ekhomen) tai mitä luulee omistavansa ja eri asia, mitä ihminen elämässään toteuttaa (peripatomen). Ihminen voi olla jonkun vakaumuksen kannattaja, mutta käyttää aikansa ja näkee vaivaa kuitenkin jonkun muun vuoksi. Tuo muu on silloin hänen todellinen identiteettinsä. "Sen, joka sanoo pysyvänsä hänessä, tulee myös elää samalla tavalla kuin hänkin eli" (2:6). Sananmukaisesti "emmekä tee totuutta". Totuus ei ole mielipide - vaan elämäntapakysymys.
Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Epäluottamus on kaikkein suurin este ihmisen väliselle yhteydelle. Siksi valossa vaeltaminen merkitsee sitä, että ihmisten kesken löytyy koinonia, yhteys. "Valossa vaeltaminen" ei merkitse virheetöntä elämää, vaan sitä, että virheet ja synnit tunnustetaan ja tuodaan julki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti