Marianpäivä

Maria – Jumalan äiti, naisen malli, esirukoilija

1. Maria on Jumalan äiti.

”Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Mariassa ei siinnyt eikä hänestä syntynyt pelkkää ihmistä, vaan Jumalan todellinen Poika. On siis oikein sanoa häntä Jumalan äidiksi, koska se hän todella on.” Näin sanotaan meidän Evankelis-Luterilaisen kirkkomme Tunnustuskirjoissa. Jostain syystä nimitys ”Jumalan äiti” ei ole kotiutunut meidän luterilaisten kielenkäyttöön, vaikka se on osa kaikille kristityille yhteistä uskoa. Jos uskot Jeesukseen, tunnustat Marian Jumalan äidiksi.
Marianpäivä tarjoaisi mahdollisuuden pohtia ja ihmetellä sitä, miten Jumala tuli ihmiseksi. Siihen tämä päivä liittyy. Jos Maria ei olisi sanonut: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanot”, miten meidän pelastuksemme olisi käynyt? Jos asiaa oikein ajattelee, koko maailman kohtalo on tuon teini-ikäisen tytön vastauksen varassa. Aika huikeaa! Hyvin vaatimattomissa oloissa Galilean Nasaretin kaupungissa ratkaistaan maailmanhistoriaa. Luterilainen teologi ja Lutherin työtoveri Johannes Brenz sanoi, että Kristuksen korottaminen yli kaikkien valtojen ja voimien ei tapahtunut vasta helatorstaina, kun hän astui taivaaseen. Se ei tapahtunut vasta pääsiäisenä, kun hän nousi kuolleista. Se tapahtui Marianpäivänä, kun Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanot.” Silloin ihmisyys yhdistyi jumaluuteen, eikä korkeampaa korotusta voi ajatella. Mariaa on syytä kunnioittaa, laulamme virren 937 ensimmäisen säkeistön:

2. Marianpäivä on naistenpäivä

Maria tarjoaa kirkolle myös naisen mallin. En tiedä, onko viisasta puhua mistään miehen tai naisen mallista enää nykyaikana. Nykyajan kiistattomia saavutuksia on se, että olemme oppineet, että on lukemattomia tapoja olla mies tai nainen. Olemme jopa oppineet, että on ihmisiä, jotka eivät koe olevansa sen paremmin miehiä kuin naisiakaan. Joku saattaa jopa kuvitella, ettei suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitse enää puhua naisen asemasta. Olemmehan tutkitusti tasa-arvon mallimaa. Siitä huolimatta sukupuolten tasa-arvoon on vielä matkaa. Vanhat asenteet ovat tiukassa. Erityisen sitkeästi ne vaikuttavat kirkossa. Siksi Maria naisen esikuvana on pohtimisen arvoinen.
Perinteinen kuva Mariasta on nöyrä ja hiljainen. Sanat ”minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanot” ilmaisevat alistumista Jumalan tahtoon, oman tahdon ja omien suunnitelmien luovuttamista ehdottomasti korkeimman haltuun. Onko todella niin? Ajatellaan ensin sitä, että Maria vastasi enkeli Gabrielin puhutteluun ihan itsenään, vapaasti, omasta puolestaan. Tuon ajan yhteiskunta ei tuntenut vapaata naista, eikä varsinkaan naista, jolla olisi vapaus päättää ryhtyä äidiksi tuosta vain, ilman miestä, kysymättä vanhemmiltaan tai tulevalta aviomieheltään (jolla olisi meidänkin mielestämme ollut kohtuullinen oikeus tietää asiasta). Hänen täytyi tietää, millaisen riskin hän ottaa. Ihmisten silmissä hän on kelvoton nainen. Matteuksen evankeliumi kertoo, että Joosef ajatteli kaikessa hiljaisuudessa hylätä hänet ja olisi niin tehnytkin, jollei enkeli olisi puhutellut häntä unessa. Maria altistui tulemaan yhteisönsä hylkäämäksi, kenties jopa kivitettäväksi. Marian nöyryys ei ole rohkeuden puutetta. Tietysti voi kysyä, mistä hän sai tällaisen rohkeuden? Varmasti siitä, että hän todella uskoi, että se oli itse Jumala, joka häntä puhutteli enkelin kautta.
Tämän tapahtuman jälkeen Luukkaan evankeliumi kertoo, että Maria muina naisina matkusti Juudean vuoriseudulle sukulaistaan Elisabetia tapaamaan. Siinä oli kaksi erikoisessa elämäntilanteessa olevaa naista: teiniäiti ja riskisynnyttäjä (anteeksi anakronismi). Mitä sanoo keski-ikäinen nainen teinitytölle, joka odottaa lasta, vaikka ei ole edes naimisissa? Mitä sanoisi tänä päivänä? Elisabet sanoi: ”Siunattu ole sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni?” Rohkeat naiset hakeutuvat toistensa seuraan saamaan vertaistukea. Miehet jotenkin loistavat poissaolollaan tästä kohtauksesta. Ainoat mieshenkilöt ovat sikiövaiheessa oleva Johannes Kastaja, joka äitinsä kohdusta tervehtii sikiövaiheessa olevaa Jeesusta.

Kun astuu Hattulan Pyhän Ristin kirkon kirkkosaliin, ovensuussa näkee Marian kuvan, jossa Marian rintaan kohdistuu seitsemän miekkaa. Kuva tunnetaan nimellä Mater dolorosa, ”tuskien äiti” tai Marian seitsemän murhetta. Kuva muistuttaa siitä, ettei Marian äitiys ollut pelkkää onnea. Oikeastaan voi ajatella, ettei hänelle äitiydestä tainnut olla iloa lainkaan. Nuo seitsemän murhetta ovat: Simeonin ennustus ”sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä”, pako Egyptiin, kadonneen 12-vuotiaan Jeesuksen etsintä Jerusalemissa, äidin ja pojan kohtaaminen Via Dolorosalla, Jeesuksen ristiinnaulitseminen, Jeesuksen ruumiin lävistäminen ja ottaminen alas ristiltä ja Jeesuksen hautaaminen. Tämä perinteinen lista ei edes mainitse sitä, miten Jeesus kieltäytyi tapaamasta äitiään ja perheenjäseniään kerran, kun nämä tulivat häntä tapaamaan. Tuskien äiti Maria on lohduttanut lukemattomia äitejä heidän tuskassaan.
Irja Askola kuvaa runossaan äitiä, joka joutuu häpeämään lastaan, joka on erilainen kuin muut, luonteeltaan vaikea ja syrjäytyy lopulta yhteiskunnasta:
”Yksi äiti tuli tutuksi / auttoi tuskan keskellä / Myös Maria, Jeesuksen äiti, / sai hävetä poikaansa / hänhän oli niin erilainen / poikkeavasti käyttäytyvä / Maria kesti pitkän oikeudenkäynnin, / piinallisen tuomion odotuksen / oli lopulta läsnä kun / tuomio toteutettiin.
varmaan nyökyttelivät ja / kuiskuttelivat tietävinä naapurit / silloinkin / näkihän sen Jeesuksesta / jo lapsesta alkaen / eikö tuntenut Maria itsensä / kaiken tämän keskellä / epäonnistuneeksi, yksinäiseksi / sukunsa hylkäämäksi / eikö tuntenut elämänsä valuneen / hukkaan.
Kirkko, papit, Jumala / kaikki niin kaukana / epäonnistuneen / äidin maailmasta. / Vain Mariaa jaksan ajatella.”

3. Marian Poika ja naiset

Kun Marianpäivä on kirkkovuoden Naistenpäivä, lienee paikallaan jokunen sana Marian Pojasta, Jeesuksesta ja hänen suhtautumisestaan naisiin. Se oli ennakkoluulotonta. Jos äiti on Maria ja isä on Jumala niin kuinka muuten voisi ollakaan.
Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, kuinka Jeesus keskustelee Sykarin kaivolla samarialaisen naisen kanssa siitä, missä pitäisi rukoilla. Jeesus käymässä opillisia vuoropuheluja naisen kanssa, yhteiskunnassa jossa oppineen miehen oli sopivampaa heittää kirja tuleen kuin antaa se naisen luettavaksi.
Jeesus keskusteli naisten kanssa yhteiskunnassa, jossa maineestaan huolehtiva mies ei julkisesti puhutellut naisia kodin ulkopuolella. Kohtaus fariseus Simonin kodissa oli suorastaan kiusallinen. Nainen, jolla oli epämääräinen maine, tuli Jeesuksen lähelle, koski häneen eikä Jeesus ollut moksiskaan. Miehisen kaksinaismoraalin Jeesus haastoi eleettömästi. Kun aviorikoksesta tavattu nainen tuotiin hänen eteensä ja muistutettiin, että tuollaiset pitää kivittää, Jeesus sanoi: joka teistä on synnitön, se heittäköön ensimmäisen kiven.
Betaniassa Martan ja Marian talossa (tässäkään ei miehiä mainita ollenkaan) Maria asettuu Jeesuksen jalkojen juureen kuulemaan tämän opetusta. Opettajan jalkojen juureen asettuminen oli luvallista vain miehelle, joka saattoi sitten myöhemmin tulla itse opettajaksi. Tämä on hyvä muistaa kirkossa, jossa edelleen on ryhmiä, joiden mielestä naisen toimiminen kristillisen kirkon pappina on epäraamatullista. Kun Kristuksen saapumisesta maailmaan keskusteli kaksi naista, Maria ja Elisabet, niin myös ensimmäiset ylösnousemuksen todistajat olivat naisia. Miesopetuslapset saapuivat haudalle vasta sitten, kun naiset olivat heille asiasta kertoneet. Tätä on syytä silloin tällöin muistuttaa.
Irja Askolan sanoin: ”Alkulehdilläänkään Raamattu ei tunne / alistuvaa, epäitsenäistä naista / muutoinhan luomiskertomus kuuluisi näin: / Ja Eeva sanoi: anteeksi, hyvä käärme, en osaa vastata teille / mutta käykää kysymässä Aatamilta, / hän tietää / puutarhassamme vastaukset / esittämäänne teologiseen / ongelmaan.”

4. Maria – taivaallinen esirukoilija

Kristityt kautta maailman ovat turvautuneet Marian esirukouksiin. Enkelin tervehdyksestä Marialle - yhdistettynä Elisabetin tervehdykseen - tuli yksi kristikunnan tunnetuimmista rukouksista, Ave Maria:
"Terve Maria, armoitettu. Herra olkoon sinun kanssasi. Siunattu sinä vaimojen joukossa ja siunattu sinun kohtusi hedelmä, Jeesus. Pyhä Maria, Jumalan äiti, rukoile meidän syntisten puolesta nyt ja kuolemamme hetkellä."
Viimeistä lausetta lukuun ottamatta Ave Maria säilyi myös luterilaisissa rukouskirjoissa 1500-luvulla. Se luettiin myös saarnan alussa Isä meidän- rukouksen jälkeen. Rukouksen viimeinen lause ei kuitenkaan ole luterilaisen teologian vastainen, sillä siinä Mariaa lähestytään esirukoilijana, minkä roolin Tunnustuskirjatkin hänelle hyväksyvät. Jumalan äiti on varmasti Jumalan luona. Niin kuin ajattelemme omista poisnukkuneista rakkaistamme, voimme ajatella, että hän rukoilee meidän puolestamme.