Se joka rakastaa sieluaan, kadottaa sen, mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, säilyttää sen iankaikkiseen elämään.
Minkälaista itsestään luopumista Jeesus vaatii? Länsimaisen kirjallisuuden historiassa suvereenisti liikkuva Erich Auerbach löysi teoksessaan Mimesis kaksi keskiaikaista tulkintaa tästä.
Bernhard Clairvauxlainen onnittelee eräässä kirjeessään aatelismiestä, joka on vapaaehtoisesti hylännyt maailman ja mennyt luostariin. Bernhard rohkaisee häntä pysymään lujana valitsemallaan tiellä. Edessä olevia koettelemuksia hän kuvailee vaikuttavasti Hieronymuksen sanoin: "Vaikka isäsi makaisi pitkällään kynyksellä, vaikka äitisi povi paljaana näyttäisi sinulle rintojaan joista hän on sinua imettänyt, vaikka pikku sisarenpoikasi riippuisi kaulassasi, tallaa isääsi ja astu hänen ylitseen, tallaa äitiäsi ja astu hänen ylitseen, ja riennä kuivin silmin kohti ristin lippua. Suurinta hurskautta on olla tässä kohden julkma Kristuksen vuoksi." Nuorukaista kehotetaan edelleen muistamaan evankeliumin sanat, että sen mistä on luopunut, saa satakertaisesti takaisin jo tässä elämässä. Rakkaimmatkin ihmiset voivat olla meille este kilvoituksemme tiellä. Tätä merkitsee luopuminen sielustaan ja elämänsä vihaaminen Kristuksen tähden.
Franciscus Assisilainen sen sijaan neuvoo neljännessä kirjeessään: "kaikkea, mikä estää sinua rakastamasta Herraa Jumalaa, ja kaikkia, jotka tuottavat sinulle vaikeutta, sinun on pidettävä armona." Tämä on jotain vielä enemmän, kuin marttyyriuteen suostumista, jossa kärsitään vainoa sen tähden, että tunnustautuu kristityksi. Tällaisia ihmisiä, jotka estävät minua rakastamasta Jumalaa, minun on rakastettava! Franciscus kärjistää opetuksensa sanomalla: "äläkä halua että he olisivat parempia kristittyjä." (Teinonen kääntää sanat et non velis quod sint meliores Christiani toisin). Maailmassa ei saa olla yhtään veljeä, joka tehtyään syntiä niin paljon kuin ikinä on voinut syntiä tehdä ja tultuaan sitten sinun silmiesi eteen joutuisi koskaan poistumaan saamatta osakseen laupeuttasi, jos hän sitä pyytää. Ja - Franciscus näyttää vihjaavan - vaikkei pyytäisikään! Rakkauden ja kuuliaisuuden voima ilmenee vain suostumalla pahan vallan alle, ja rakastamalla ehdoitta ihmisiä sellaisina kuin he ovat.
Kumpi näistä esimerkeistä edustaa todellista kieltäytymistä, luopumista omastaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti