"Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä."
Sivuutan Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamisen moninkeraisen sopimattomuuden, keskustelun oikeasta rukouksesta ja naisen kääntymyksen ja keskityn sanoihin πηγὴ ὕδατος ἁλλομένου εἰς ζωὴν αἰώνιον. Verbi ἅλλομαι on perusmerkityksessään "hyppiä" (kuten parantunut rampa Apt.3:8). Tässä pulppuaa lähde, jonka ylöspäin suuntautuvan liikkeen pani merkille mm. Origenes. Eri verbiä käytetään Joh 7:38, jossa myös puhutaan sisimmästä kumpuavista elävän veden virroista, "niin kuin kirjoituksissa sanotaan." alaviite on Jes. 58:11, mutta muita mahdollisia "kirjoituksia" ovat Jes. 43:19, Hes 47:1-12, Joel 4:18 ja Sak. 14:8, miksei myös Sir 24:21, jossa sanotaan tavalllan päinvastoin, että janoamme häntä yhä lisää.
Origenes sanoi, että maallinen viisaus voi tyydyttää, mutta herättää vain lisää kysymyksiä. Joku kirkkoisistä liitti elävän veden kasteeseen, joka sammuttaa helvetin ja avaa taivaan.
Jumalan Sana on elävää vettä, jota hän antaa minulle. Tuosta sanasta tulee lähde. Sana ei siis varastoidu sydämeeni vaan kumpuaa sieltä. Tarkka käännös: "Veden lähde, joka kumpuaa ikuiseen elämään."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti