Exodus on kristillisen mystiikan perinteessä tärkeä kirja. Erämaassa tullaan kuivaan paikkaan. "Anna meille vettä", pyytävät ihmiset Moosekselta. Nykyaikaisten johtamisen psykologian oppikirjojen pohjalta voisi kysyä, minkä tähden Mooses tulkitsee heti jakeessa 2 kysymyksen syytökseksi. Toisaalta tähän mennessä tapahtuneet ihmeet voisivat antaa israelilaisille jonkinlaisen vinkin, että kyllä tästä selvitään.Punainen meri oli jakaantunut, mannaa oli tullut taivaasta. Mutta oppi ei ottanut mennäkseen perille. Jestas: taas maristaan että piti tulla tänne erämaahan kuolemaan. Enkö minä tee koskaan niin? Kuinka monin tavoin Jumala on minua siunannut, varjellut ja johdattanut? Ja toistuvasti mietin miksi minä teen tätä työtä, mitä järkeä tässä on. Mooses, Jumalan valittu, ei ole sen kummempi. Hän hätääntyy ja pelkää että joutuu vallankumouksen syövereihin. Näyttäisipä Jumala tavan, jolla hän voisi säilyttää auktoriteettinsa!
Jumala tekee hänestä pellen. "Ota käteesi se sauva, jolla löit Niilin vettä." Tottahan israelilaiset sen tempun muistivat.Tällä kertaa ei muutettaisi vettä vereksi, jos vain sattuisi vettä löytymään. Toisen kerran sauva oli halkaissut meren vedet. Erämaassa ei näyttänyt olevan mitään edellytyksiä toistaa sitäkään temppua.Mooses heittäytyi Jumalan pelleksi, ja se kannatti: kalliosta vuoti vettä kansan juotavaksi.
Paavali kirjoittaa tapauksesta: "Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus." (1.Kor.10:4)
Paikka sai nimen, jolla muistutettiin siitä, että erämaassa mieleen hiipii epäilys Jumalan olemassaolosta ja kaiken mielekkyydestä. Pimeässä Jumala ravitsee meitä poissaolonsa lähteellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti