Minä menin savenvalajan työpajaan, jossa hän parhaillaan työskenteli pyöränsä ääressä. Jos valmistumassa oleva astia meni pilalle hänen käsissään, hän muotoili samasta savesta uuden, sellaisen kuin halusi. Silloin minulle tuli tämä Herran sana: "Enkö minä, Herra, voi tehdä sinulle, Israelin kansa, samalla tavalla kuin tämä savenvalaja savelleen? Katso, niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä, Israelin kansa, olet minun kädessäni."
Olla savi Savenvalajan käsissä...mitä on sen rinnalla se, että minun asettamani tavoitteet toteutuvat? Mitä merkitsee se, että minua pidetään älykkäänä, menestyneenä, hyvänä tai hauskana ihmisenä? Niin kauan kuin savi on notkeaa, sitä voi käyttää uudestaan. "Vain lelukseenko Luoja meidät loi / saveksi notkeaksi sormissaan? / Hän meitä muovaa, meillä askaroi / vaan tulessaan ei polta milloinkaan." (Hermann Hesse) Siis älä kovetu, älä tule valmiiksi, älä sano: "ei koskaan". Pysy notkeana ja taipuisana Mestarin käsissä. Muussa tapauksessa sinua voi kohdata särkyminen. Mutta sekään ei ole lohdutonta:
"Tahdon kertoa särkyneille / ei siruja heitetä pois. / Kallista halpa savikin / mestarin kädessä ois." (L. Pukkila-Pajunen)
Jumala voi muovata elämästämme jotain aivan muuta, kuin me itse, tai maailma - tai edes kristikunta - voi kuvitella. Ja se mitä hän muovaa, loistaa kuin kirkas päivä. Savena hänen kädessään me itse tunnemme olevamme rumia ja rikki (monessa kielessä savi ja paska ovat lähellä toisiaan, tai jopa sama sana). Rikki olemisen tunnossa elämämme voi päättyäkin. Jumalan mahdollisuudet eivät pääty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti