Tämän luvun lähtökohta on, että Jumalan voima on lahjoittanut meille kaiken sen, mikä kuuluutosi elämään ja jumalanpelkoon (j. 3-4) Perikooppi kirkastaa sitä, mistä kristinuskossa on kysymys, mitä on olla kristitty ja miten sitä opetetaan.
Uskon perusteena eivät ole doctas fabulas, "ovelasti sepitetyt tarinat", vaan henkilökohtainen silminnäkijätodistus. Kriittisen tutkimuksen mukaan 2 Piet on UT:n nuorimpia kirjoituksia, joten sen kirjoittajalla ei ole oikeasti kokemusta tästä, mutta hän kirjoittaakin Pietarin nimissä. Joka tapauksessa merkille pantavaa on, ettei väitetty silminnäkijäkokemus liity Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, vaan kirkastusvuoreen, jossa paljastui Jeesuksen "kunnia ja kirkkaus" (timé kai doxa).
Kristillisen julistuksen sisältönä ei tässä kohtaa myöskään esitetä pelastushistorian narraatiota tai jotain propositionaalista uskonväittämää, vaan "Herran Jeesuksen Kristuksen voima ja tuleminen", dynamis kai parousia. Jälkimmäinen sana voidaan kääntää myös "läsnäolo."
Harvoin ihminen todella vakuuttuu kristinuskon totuudesta muutoin kuin henkilökohtaisesti kohtaamalla Herran Jeesuksen. Tarkoitan, että tuskin kukaan on tullut kristityksi vakuuttumalla jonkun filosofisen Jumala-todistuksen pätevyydestä. Luulen, että Herran Jeesuksen läsnäolo ei ole manipuloitavissa - vaikka sitä kyllä paljon yritetään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti