Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä...rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Leviticus on kirkkomme evankeliumikirjassa vähän esillä, eikä ihme. Itse asiassa tämä teksti on ainoa, joka luetaan edes kerran kolmessa vuodessa. Tästä kasuistisesta kirjasta löytyy kuitenkin juuri se lause, jonka Herramme nosti tärkeimmäksi koko Toorasta: "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Jumalan pyhyys on ihmisen pyhyyden perusta (11:44) ja se tulee ilmi tämän pyhyyden mukaisena käytöksenä ihmisten kesken. Perikooppi on lähinnä dekalogin tulkintaa (ainakin käskyt 1,2,3,4,5,7 ja 8 bongattu). Pois jätetyt jakeet 5-10 näyttävät puhuvan tehokkuuden tavoittelua vastaan: uhrieläin on syötävä heti, vaikka voisi olla houkuttelevaa jättää siitä syötävää useammaksikin päiväksi, eikä viljankorjuussa saa olla liian tehokas, että köyhillekin jää poimittavaa.
Eetoksen voisi tiivistää niin, että luottamus siihen, että toinen ihminen puhuu totta, suhtautuu minuun suopeasti ja pyrkii riitatilanteessakin kohtelemaan minua oikein, on yhteiskunnallisen elämän ehdoton edellytys (j. 11-15)
Takanapäin puhumisen turhuudesta opastaa Sirak hyvin: "Kun kuulet juorun, vaikene kuin hauta. Ole huoleti, et sinä siihen pakahdu. Tutki ystävääsi - ehkä hän ei olekaan tehnyt mitään, ja jos on, jättäköön vastedes tekemättä. Tutki ystävääsi - toisten puheet ovat usein pelkkää panettelua, eikä sinun pidä uskoa kaikkea mitä kuulet." (Sir. 19;13-15)
On tapana sanoa, että lähimmäisenrakkaus ei Vanhassa testamentissa ulotu muihin kuin oman kansan jäseniin. Jakeen 18 sanamuoto antaa ymmärtää näin. Kuitenkin samassa luvussa sanotaan myös: "Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne, sillä te olette itsekin olleet muukalaisina Egyptissä", ja loppuun tulee lause, joka toistuu luvussa useasti: "Minä olen Herra, teidän Jumalanne." (j.34) Se ei ole vain liturginen formeli, vaan koko jutun juju.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti