Maan äärissä ihmiset pelästyvät
nähdessään sinun tunnustekosi.
Sinä saat idän ja lännen maat
kohottamaan riemuhuudon!
Pelko ja riemu. Raamatun kielenkäytössä pelko on usein nimitys rakkaudelle, ei ollenkaan sama asia kuin kauhu tai kammo. Raamatussa puhutaan "Jumalan pelosta", joka ei tarkoita suinkaan Jumalan tai hänen rangaistuksensa pelkäämistä. "Pelko" on raamatullinen hebraismi, jota kristillisessä kielenkäytössä käytetään sen vuoksi eri merkityksessä, kuin minkä maallinen kirjallisuus sille antaa. Tämä rakastava pelko on pikemminkin kunnioitusta ja ihaillua. Se liittyy luottamukseen ja saa aikaan rauhaa. Se on rakkauden kumppani ja kertoo taivasikävästä. Raamattu puhuu "Jumalan pelosta" kuvatessaan rakkautta ikään kuin negatiivisesta kulmasta. Ainoa todellinen pelko tässä yhteydessä on pelko Jumalan menettämisestä, hänen, jonka kanssa haluan olla ikuisesti yhtä. Tällä tavalla ymmärrettynä pelko on, kuten rakkaus, kaikkien hyveiden juuri: "Herran pelko on viisauden alku." Ja sen tähden sen kanssa samaan hengenvetoon on mahdollista puhua riemuun ratkeamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti