maanantai 18. joulukuuta 2023

Sef. 3:17 (4.adv. 1.vsk 1.lk)

Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi,
hän on voimallinen, hän auttaa.
Sinä olet hänen ilonsa,
rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi,
hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.


Tämä jae on esimerkki siitä, miten monella tavalla Raamatun sana voidaan kääntää - ja aina vain paranee. Nykyisen käännöksen "rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi" on Septuagintan mukainen tulkinta. Se on hyvä tulkinta, sillä Jumalan rakkaus (tai kaikki rakkaus) on elämää uudistava voima, joka saa kuihtuneen kukoistamaan ja kaavoihinsa kangistuneen näkemään uusia mahdollisuuksia.


Vanhan käännöksen versio samasta lauseesta kuului "hän on vaiti, sillä hän rakastaa sinua". Verbillä ḥāraš on todella (kaivertamista tarkoittavan merkityksen ohella) hiljenemistä, jopa kuuroutta, tarkoittava merkitys. Geseniuksen sanakirja tulkitsee Jumalan hiljaisuuden tässä kohtaa merkitsevän sitä, että Jumala pidättäytyy synnin nuhtelemisesta ja osoittaa näin anteeksiantoaan. Mutta Jumalan vaikenemisen voisi ymmärtää mystisemmin. Läheisten ystävien kesken ei tarvita sanoja, pelkkä katse tai läsnäolo riittää. Tämä Jumalan vaikeneminen on toista kuin se, jossa ihminen sanoo: "Älä ole vaiti, kun puhun sinulle! Jos sinä et vastaa, olen kuoleman oma." (Ps. 28:1, sama verbi) Sama Jumalan hiljaisuus, mutta täysin eri merkitys.


On vielä kolmaskin tapa kääntää tämä lause. "Hän vaientaa sinut rakkaudellaan." Niin kauan kuin meiltä puuttuu todellinen kokemus Jumalan rakkaudesta, me olemme innokkaita puhumaan siitä ja esittämään oman tulkintamme siitä sekä kritisoimaan toisten näkemyksiä sitä koskien. Kun todella kohtaamme Jumalan rakkauden, meiltä katoaa halu julistaa sitä isoon ääneen. Näin sanovat isot pojat (ja tytöt). Minä en tiedä.


Hyvin tärkeä ja toistuva ajatus tässä jakeessa on se, että sinä olet Jumalan ilo! Kun enkelit ilmoittavat jouluyönä suuren ilon, puolet siitä on sitä, että Jumala iloitsee luoduistaan. "Hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta" ei aivan tavoita heprean musiikillista ilmaisua: Jumala "hyppii ja hoilaa" siitä riemusta että hänellä on sinut! Tosiaan, sanat jāgīl ja rinnā eivät sisällä konnotaatioita koreografisesti hallitusta liikkeestä tai musiikillisesti tasokkaasta fraseerauksesta.


sunnuntai 10. joulukuuta 2023

Jes. 35: 3-6 (2. Adventti, 2. vsk 1.lk)

 Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet.

Septuagintan pohjalta voisi puhua "aneemisista" käsistä. Kädet ovat ne jotka tekevät asioita. Ne ovat tulleet uupuneiksi ja tehottomiksi. Kysellään, onko missään mitään mieltä. Siitä ei hyvä seuraa. Polvet puolestaan ovat ne, jotka kantavat. Polvet tutisevat silloin kun pelottaa eikä uskalla ottaa askeltakaan. Jos on tällaiset fiilikset, kannattaa lukea tämä teksti.

Sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: "Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne! Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät."

Heprean נָקָם on yksiselitteisesti "kosto". Sanoma lähtee liikkeelle kostosta, jota ihmiset sekä pelkäävät että janoavat. Se on tulossa, mutta kyseessä on pikemminkin tilinteko tai "hyvitys" (גְמוּל, ei suinkaan "rangaistus", kuten vanha käännös tulkitsi). Ja kun siihen asti on päästy, paljastetaan, että lopulta puhe on pelastuksesta. Jumalan rakastava isänsydän paljastuu pikkuhiljaa pelon ja vihan kahlitsemalle ihmiselle.

Silloin aukeavat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat; rampa silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan.

Tähän Jeesus viittasi Matt. 11:5: "Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma." Voidaan puhua hengellisestä sokeudesta, kuuroudesta, rampuudesta ja mykkyydestä. Hengellisesti sokea ei kykene näkemään Jumalan läsnäoloa, hän ei arvosta ympärillään olevaa kauneutta. Olen kuuro köyhien huudolle ja maailmankaikkeuden musiikille, peloissani olen tullut kykenemättömäksi ottamaan sitä askelta, minkä tiedän oikeaksi, enkä osaa puhua mistään todella merkityksellisestä. Avaa minun silmäni, korvani ja suuni, Kristus!

Lähteitä puhkeaa autiomaahan, vuolaina virtaavat purot aroilla.

Tämä lupaus koskee lohdutonta sisäistä erämaata, johon olen joutunut. Vulgatan mukaan purot virtaavat in solitudine, yksinäisyydessä.

perjantai 8. joulukuuta 2023

Ps. 80:15-20 (2. adventti, psalmi)

Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme.


"Auta meidät ennallemme." Terveellä ihmisellä on tuhat toivetta, mutta vakavasti sairastuttuaan hän toivoo vain, että kaikki olisi niin kuin ennen. Tämän elämänviisauden muistan lukeneeni Hilkka Olkinuoralta.


Se, että kaikki olisi niin kuin ennen, ei ole välttämättä hurskas tai viisas toivomus (vrt. Saarn 7:10). Mutta ihmisen alkuperä on Jumalan yhteydessä, ja siksi kaipaus Jumalan puoleen on halua palata. Pelastus merkitsee ihmisen ja Jumalan alkuperäisen suhteen ennalleen saattamista. Psykologit puhuvat kaipuusta alkuyhteyteen, vauvan kokemaan symbioosiin äitinsä kanssa. Usko viittaa vielä syvemmälle.


Tämä voidaan kääntää myös:"Käännä meidät." Augustinus sanoo: sillä me olemme kääntyneet sinusta pois, ja ellet sinä käännä meitä, me emme palaa takaisin. Käännyttäminen ei ole ihmisen tehtävä - sitä kutsutaan oikeutetusti hengelliseksi väkivallaksi. Jumala yksin käännyttää niin, että siitä seuraa jotain hyvää.


"Anna meidän nähdä kasvojesi valo." Jumalan kasvot eivät koskaan ole pimeät, mutta hän kätkee kasvonsa Kristuksen ihmisyyteen, josta emme osaa häntä tunnistaa. Myös syntimme kätkee meiltä Jumalan kasvot, niin että näemme niissä vain pelkomme, vihamme ja epätoivomme peilikuvan. Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle, pyydetään Herran siunauksessa. "Vain silloin pelastumme." Kun näemme, miten täynnä rakkautta Isän sydän on.

sunnuntai 3. joulukuuta 2023

Ilm. 3:20–22 (1. Advemtti, 3.vsk 2.lk)

 

”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.”

Millainen on kolkutus, joka kuuluu sydämemme ovelta? Onko Jeesus kuin Iso Paha Susi, joka jyskyttää ovella uhaten puhkua ja puhaltaa sen nurin, jollemme avaa suosiolla? Vai onko hän syyttävän omantunnon kolkutus, joka saa meidät tuntemaan itsemme huonoksi elämämme parhainakin hetkina? En usko. Mielestäni Ilmestyskirjassa kuvattu kolkutus on sama, jonka Laulujen laulu kuvaa näin:

"Avaa ovesi, rakkaani, kalleimpani, pieni kyyhkyni, kaikkeni! Tukkani on kasteesta märkä, yön pisarat noruvat hiuksillani." (Laul. 5:2)

Jeesuksen kolkutus on hyvin hiljainen. Sen paljastavat sanat "jos joku kuulee." Arjen kiireessä ja pauhussa tuo hiljainen, rakastava kolkutus sydämemme ovella jää huomaamatta. Täytyy olla vaiti, hiljentyä kuuntelemaan, että sen voi kuulla. Hän odottaa, että ovi avataan sisältäpäin.

Mitä asiaa Jeesuksella on, jos päästän hänet sisään? Nuhteleeko hän minua synneistäni, julistaako minulle uskontoa? Hän sanoo, että me aterioimme yhdessä, minä ja hän. Se on läheinen ystävyyden osoitus. Aterioimisesta syntisten kanssa häntä moitittiin jo maallisen vaelluksensa aikana. Hän oli perso hyvälle ruoalle ja huonolle seuralle.

Ilmestyskirja on maltillisempi kuin Laulujen laulu. Jälkimmäisessä hän pyrkii nimittäin kanssamme petiin

torstai 23. marraskuuta 2023

Ps. 143:1-10 (Tuomiosunn. psalmi)

Septuagintan mukaan:
Herra, kuule rukoukseni, ota totuudessasi pyyntöni vastaan. Sinä vanhurskas, kuuntele minua!
Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään elävä ole syytön.
riippuen siitä, onko hepreassa r vai n, se voi olla "totuudessasi" tai "sanassasi."Rukouksen kuulemisen perusta ei ole rukoilijan totisuus eikä hurskaus, vaan Jumalan uskollisuus ja vanhurskaus. Yksikään ihminen ei ole vanhurskas Jumalan edessä, ei yksikään elävä (Job. 9:2) eivät edes enkelit.
Vihamieheni vainoaa henkeäni, hän alentaa elämäni maahan, hän panee minut istumaan pimeyteen niin kuin kauan sitten kuolleet. Henkeni on lopussa, sydämeni jähmettyy.
Saatana yrittää saada sinut luopumaan uskosta, se kertoo ettei ole olemassa mitään muuta kuin tämä sielun autius ja tyhjyys. Olla vainottu (persecutus) on sitä, ettei saa rauhaa, on nöyryytetty ja kaiken arvostuksen menettänyt niin omissa kuin muiden silmissä. Pimeyteen joutuminen on näköalojen puutetta ja sicut mortuos antiuos sitä että nyt se on loppu, kerta kaikkiaan.
Minä muistelen muinaisia päiviä ja mietin kaikkia tekojasi, minä ajattelen sinun kättesi töitä.
Vastalääkkeenä epäuskon hyökkäyksille on Jumalan pelastustekojen muisteleminen, jopa koko luomakunnan ihailu, sillä se kertoo Luojastaan.
Minä levitän käteni sinun puoleesi. Sieluni odottaa sinua kuin vedetön maa. Kuule minua pian, Herra. Henkeni jo sammuu. Älä kätke minulta kasvojasi, muutoin olen niiden kaltainen, jotka vaipuvat hautaan. Jo varhain armosi kuulukoon minulle, sillä sinä annat minulle toivon. Herra, opeta minulle tie, jota kuljen, sillä sinun puoleesi kohotan sieluni. Vapauta minut vihollisistani, Herra, sillä sinun luoksesi minä pakenen. Opeta minua täyttämään tahtosi, sillä sinä olet Jumalani. Sinun hyvä Henkesi johdattakoon minua tasaista maata.
Syy- ja seuraussuhde: Jumala opettaa minua täyttämään tahtonsa, koska hän ON minun Jumalani.

5. Moos. 32:36 (3. su loppiaisesta, 3 vsk. 1.lk)

  Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kui...