Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme.
"Auta meidät ennallemme." Terveellä ihmisellä on tuhat toivetta, mutta vakavasti sairastuttuaan hän toivoo vain, että kaikki olisi niin kuin ennen. Tämän elämänviisauden muistan lukeneeni Hilkka Olkinuoralta.
Se, että kaikki olisi niin kuin ennen, ei ole välttämättä hurskas tai viisas toivomus (vrt. Saarn 7:10). Mutta ihmisen alkuperä on Jumalan yhteydessä, ja siksi kaipaus Jumalan puoleen on halua palata. Pelastus merkitsee ihmisen ja Jumalan alkuperäisen suhteen ennalleen saattamista. Psykologit puhuvat kaipuusta alkuyhteyteen, vauvan kokemaan symbioosiin äitinsä kanssa. Usko viittaa vielä syvemmälle.
Tämä voidaan kääntää myös:"Käännä meidät." Augustinus sanoo: sillä me olemme kääntyneet sinusta pois, ja ellet sinä käännä meitä, me emme palaa takaisin. Käännyttäminen ei ole ihmisen tehtävä - sitä kutsutaan oikeutetusti hengelliseksi väkivallaksi. Jumala yksin käännyttää niin, että siitä seuraa jotain hyvää.
"Anna meidän nähdä kasvojesi valo." Jumalan kasvot eivät koskaan ole pimeät, mutta hän kätkee kasvonsa Kristuksen ihmisyyteen, josta emme osaa häntä tunnistaa. Myös syntimme kätkee meiltä Jumalan kasvot, niin että näemme niissä vain pelkomme, vihamme ja epätoivomme peilikuvan. Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle, pyydetään Herran siunauksessa. "Vain silloin pelastumme." Kun näemme, miten täynnä rakkautta Isän sydän on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti