Herraa pelkäävät pitävät sydämensä avoinna
Sana "Jumala" voisi tarkoittaa hillitöntä innostusta ja uteliaisuutta sitä kohtaan, mitä emme vielä tiedä. Se voisi olla nimi sille, että elämä on lahja. Usko Jumalaan voisi merkitä sitä, että olen joka hetki valmis tunnustamaan, että voin olla väärässä - miten kiehtova mahdollisuus! Se olisi kauneuden näkemistä epätodennäköisissä paikoissa ja sitä että koskaan ei pidä luopua toivosta. Ja ettei mikään ole turhaa.
Miksi kuitenkin on niin, että sana "Jumala" pystyttää raja-aitoja ja pönkittää ennakkoluuloja? Jumala on takuumies (!) sille, miten asiat ovat aina olleet. Miksi uskonnollinen traditio pienentää ja kaventaa ihmistä, joka - samaisen tradition mukaan - on luotu Jumalan kuvaksi?
Entä jos Jumala onkin vasta edessäpäin, eikä ihmiskunnan taikauskoisessa lapsuudessa? Ehkä emme ole vielä edes alkaneet käsittää, mitä sana "Jumala" tarkoittaa. Runoilija Karin Boye rukoili: "Sinä, tulossa oleva Jumala, anna meille huimapäinen hurskaus!"
[tekstikriittinen huomio: kreikankielen verbi etoimazo tarkoittaa "valmistaa" tai "pitää valmiina". Vanha käännös sanoikin että Herraa pelkäävä pitää sydämensä valmiina. Koska sen voi kuitenkin ymmärtää niin, että hurskas sydän on tullut jotenkin valmiiksi, uusi käännös on ehdottomasti parempi: kulkea sydän avoinna]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti