1. Moos. 3 (1. paastonajan sunn. 1.vsk 1.lk)

Syntiinlankeemuskertomus (jossa ei edes mainita sanaa "synti") on varmasti kommentoidumpia raamatunkohtia, enkä käy sitä tässä selittämään. Ajatuksia herättävä ja nykyaikainen pohdinta tekstin äärellä löytyy esim. Eugen Drewermannin kirjasta "Uskon alkukuvat".

Mitä se synti sitten on? Johannes Brenz tarjoaa katekismusselityksessään (1561) seuraavan kuvan:
"Se, jolla on tikku jalassaan, astuu joka askeleella tikkuun, ei siksi että tie olisi täynnä piikkejä, vaan koska hän kantaa tikkua koko ajan mukanaan. Samalla tapaa sellainen, jossa synnynnäinen epäjumalanpalvelus vallitsee niin, että hän odottaa pelastusta oman vanhurskautensa ansiosta, harjoittaa jatkuvaa epäjumalanpalvelusta, miten hyviä ja kunniallisia hänen tekonsa sitten muuten olisivatkaan."
Ensimmäinen synti ei ollut siis varsinaisesti se, että jutteli käärmeen kanssa tai haukkasi kiellettyä hedelmää. Se on halu olla kuin Jumala. Halu olla tarvitsematta Jumalaa ja toisia ihmisiä.
Synnillä on myös ilosanoma, kuten Thomas Merton kirjoittaa:
"Olemme syntisiä, mutta juuri siksi meillä on toivoa, koska nimenomaan syntiset saavat osakseen Jumalan äärettömän myötätunnon. Olla syntinen, pyrkiä puhtauteen, odottaa kärsivällisesti jumalallista armoa ja ennen kaikkea antaa anteeksi ja rakastaa toisia parhaansa mukaan. Se tekee meistä kristittyjä."

Jes. 58:6-7 (Laskiaissunn., 1. vsk 1. lk)

Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut; että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.

Ennen näitä jakeita Jesaja on kuvannut ulkonaista hartaudenharjoitusta värikkäillä ilmaisuilla: riiputatte päätänne kuin rannan ruoko, pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa...Uskonnonharjoitus vie ihmisen helposti harhaan. Näin ei ollut vain muinaisessa Israelissa, vaan myös nykymaailmassa, jonka pitäisi olla niin paljon kehittyneempi. Voisi melkein sanoa, että uskonto on kuin linssi, joka täytyy asettaa päähän oikein päin, että se kirkastaisi tajuntaa, sen sijaan että se sitä sumentaisi. Se on yllättävän vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Sana "paasto" edustaa oikeastaan kaikkea uskonnonharjoitusta. Millaista sen pitäisi olla, jotta se olisi mistään kotoisin?

"Vapautat syyttömät kahleista" on kirjaimellisesti: avaat vääryyden kahleet. Suomennos tavoittaa asian mielestäni hyvin. "Irrotat ikeen hihnat" voidaan kääntää (jos heprean sanoja hieman tulkitsee) vaikkapa näin: menet läpi mielivallan solmun. Ilmaisu kuvaa sitä, että vääryys on pesiytynyt usein yhteiskunnan rakenteisiin sillä tavalla, että pelkkä oireen hoito ei riitä. Tai sitten voi ajatella sitä, että usein levittelemme käsiämme ja huokaamme, että asiat ovat niin monimutkaisia, ettei niille voi tehdä mitään. Silloin on syytä mennä läpi mielivallan solmun, antamatta periksi.

"Vapautat sorretut" kuulostaa vallankumouksen iskulauseelta, ja sitä se onkin. Sorrettuja tarkoittava sana merkitsee myös murtuneet ja heikot. Voisi kai sanoa, että siihen sisältyvät ne kaikki, joiden puolesta kukaan ei puhu.  Kaikki edellä sanottu on tiivistetty sanoihin "särjet kaikki ikeet." Ihmiset on alistettu (saatanan, markkinavoimien tai ihmisten lyhytnäköisyyden vuoksi) taloudelliseen orjuuteen, henkiseen näköalattomuuteen ja pelkiksi numeroiksi, kilpailemaan leivänmuruista ja vihaamaan toisiaan. Sitten annetaan voimaannuttavia ohjeita: ihminen voi käyttäytyä laskelmoimattomasti!

"Murrat leipäsi nälkäiselle." Kristillisen paaston idea ei ole oman terveyden ja kauneuden hoito (vaikka nekin voi saada bonuksena). Se, minkä pidätän itseltäni paastotessani, annan tarvitsevalle lähimmäiselleni. Jos säästän sen vain omaa myöhempää käyttöäni varten, paastoni ei ole minkään arvoinen, vaan pikemminkin syntiä, opetti Gregorius Suuri.

"Avaat kotisi kodittomalle." Heprealainen teksti sanoo vain "tarjoat kodin", mutta Septuaginta tuo asian enemmän iholle: "kutsut kodittoman kotiisi." Miten tarpeellinen muistutus juuri nyt, kun ovet sulkeutuvat ja muureja rakennetaan suojaksi niiltä, jotka etsivät parempaa elämää!

"Vaatetat alastoman" on sinänsä helposti ymmärrettävä ohje. Sen voi kyllä halutessaan hengellistää niin, että se ohjaa minua suhtautumisessani toisen virheisiin ja epäonnistumisiin. En levittele pahoja puheita netissä, vaan verhoan toisen rakkauteeni ja puhun hänestä hyvää. 

"Et karttele apua tarvitsevaa veljeäsi." Paljastava lause! En suinkaan kieltäydy antamasta apuani, mutta pyrin olemaan kohtaamatta köyhiä ja kipeitä ihmisiä, jos vain mahdollista. Lause kääntyy myös näin: "Älä käännä selkääsi sille, joka on omaa lihaasi." Näin luettuna sen voi tietysti ymmärtää niin, että erityisesti omista perheenjäsenistä täytyy pitää huoli. Kysymys kuuluu: ketkä ovat "omaa lihaani"? Kuka on veljeni? Raamatun vastaus on epäilemättä: jokainen ihminen.

Tämä viimeksi mainittu on tärkeä huomio, sillä hiljattain merkittävät poliitikotkin esittäneet, että kristillinen rakkauden järjestys on se, että ensin pitää huolehtia omasta perheestä, sitten omasta maasta, ja vasta sen jälkeen muusta maailmasta. Ei se näin mene. Tottakai omista perheenjäsenistä pitää huolehtia, mutta rakkautemme pitäisi avartua niin, että me ymmärrämme, että kaikki ihmiset kaikkialla maailmassa rakastavat lähimpiään ja haluavat olla rakastettuja. Kenellekään ei pidä kääntää selkää. Eikä pidä mennä sen taakse, ettei kukaan voi auttaa kaikkia. Sillä jokainen voi auttaa jotakuta.

Joel 2:13 (Tuhkakeskiviikko, 1.lk)

 Repikää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne.  Palatkaa Herran, Jumalanne, luo, sillä hän on anteeksiantava ja laupias, hän on kärsivällinen ja hänen hyvyytensä on suuri. Hän voi muuttaa mielensä, peruuttaa määräämänsä rangaistuksen.  

Jumalan kärsivällisyys antaa toisille tilaa olla oma itsensä ja löytää itsensä ajan oloon. Se ei tarkoita sellaista kärsivällisyyttä, joka on pakotettu katselemaan voimattomana tilannetta, jolle ei voi tehdä mitään. Se on voimakkaan kärsivällisyyttä, joka voisi puuttua asioihin, mutta ei tahdo sitä tehdä. Kun Jumala osoittaa tätä kärsivällisyyttä luotujaan kohtaan, se on hänen rakkauttaan, jolla hän antaa luoduilleen tilan omaan olemassaoloonsa. Jumalan kärsivällisyys ei siis ole välinpitämätöntä sallimista tai voimatonta (vaikka ehkä urheaa) alistumista olosuhteisiin, joille ei voi tehdä mitään. Siinä on kysymys luovasta rakkaudesta, joka tahtoo luotujen olemassaoloa. Kärsivällisyys odottaa luoduilta vastausta, jolla he voivat toteuttaa kohtalonsa.

"Hän voi muuttaa mielensä". Lause näyttää olevan räikeässä ristiriidassa Jumalan muuttumattomuuden kanssa. Jumala jos mikä on muuttumaton. Sanoohan Jaak. 1:17 "Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi." Jumalan muuttumattomuus ei ole kuitenkaan filosofinen periaate, vaan hänen rakkautensa ominaisuus. Hänen pelastava tahtonsa luomakuntaa kohtaan ei muutu. Kaikki muu voi muuttua. Wolfhart Pannenberg sanoo omaan lyömättömään tyyliinsä:

Jumalan uskollisuudella on sellainen ero muuttumattomuuden ideaan nähden, että se ei sulje pois historiallisuutta ja maailman tapahtumien sattumanvaraisuutta, eikä historiallisuuden ja sattumanvaraisuuden tarvitse olla ristiriidassa Jumalan ikuisuuden kanssa. Jos ikuisuus ja aika yhtyvät vasta eskatologisessa täyttymyksessä, silloin Jumalan historian näkökulmasta (joka liikkuu kohti täyttymystään) Jumalassakin on tilaa tulla joksikin, nimittäin hänen immanentin ja ekonomisen triniteettinsa suhteen. Siinä mielessä on lupa sanoa, että Jumala tuli joksikin mitä hän ei aiemmin ollut, kun Hän tuli Pojassaan ihmiseksi. (Pannenberg: Systematic Theology, I, 438) 

Luuk. 18:31-43 (Laskiaissunnuntain 1. vsk evankeliumi)

Synoptinen vertailu.
Luukas sitoo kolmannen kärsimysilmoituksen ja sokean (Bartimaioksen) parantamisen suoraan toisiinsa, Mt/Mk sijoittavat Sebedeuksen poikien pyynnön tähän väliin. Lk korostaa opetuslasten ymmärtämättömyyttä.
Bartimaios-perikooppi on evankeliumikirjassamme vain tässä Lk:n muodossa, jossa muuten sokeaa ei mainita nimeltä (sen kertoo Markus). Mt kertoo kahdesta sokeasta (Mt 20:29-34 ja myös Mt 9:27-31) Lk kertoo että ohikulkeva kansa herättää Bartimaioksen uteliaisuuden. Kaikki ksertovat yhtäpitävästi, että tämä tapahtui jerikossa ja että Bartimaios huusi: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!" Samoin kerrotaan että muut (Mt: kansa/ Mk: monet/ Lk: edelläkulkijat) yrittivät vaientaa hänet ja että Jeesus kysyi: "Mitä tahdot että minä sinulle tekisin?"
Mk kertoo että sokealle sanottiin: "Älä pelkää. Nouse, hän kutsuu sinua." ja Mt mainitsee että Jeesuksen tuli häntä sääli. "Uskosi on sinut pelastanut" saa vastineen Mt 9:ssa kun Jeesus sanoo sokeille: "Tapahtukoon teille uskonne mukaan." Sen sijaan naiselle, joka koski hänen viittansa tupsua, Jeesus sanoi: " Uskosi on pelastanut sinut." (Lk 8:48)

Jes. 2:4

 Joulun 1914 ihme

Hän, Herra, ratkaisee kansanheimojen riidat, hän jakaa oikeutta kaikille kansoille. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja.

Ensimmäinen maailmansota 1914-1918 oli valtava tragedia, joka aloitti verisen 1900-luvun sotien sarjan. Kun sota alkoi, kaikki kuvittelivat sen olevan pian ohi. Mutta joulukuuhun 1914 mennessä sotilaista oli kuollut jo miljoona. Hevosten, rumpujen ja torvien siivittämäksi aiottu sankarillinen taistelu muuttui järjettömäksi teurastukseksi. Tänä epätoivoisena aikana syttyi kuitenkin pieni, mutta kirkas valonlähde. Jouluna 1914 rintamilla tapahtui jotain, kun eri puolilla taistelevat sotilaat ymmärsivät hetken ajan, että he ovat kaikki ihmisiä.

Ison-Britannian sotilasjohto lähetti joulun alla rintamalle huolestuneen viestin: "Vihollinen saattaa hyvinkin hyökätä joulun tai uudenvuoden aikaan. Olkaa valppaina."

Jouluaattona 2nd Queen's Regimentin Albert Moren räpäyttää silmiään toisenkin kerran. Mitä vastapuolella oikein tapahtuu? Valot syttyvät yksitellen. Moren näkee lyhtyjä, soihtuja ja...joulukuusia? Sitten hän kuulee laulun sanat: "Stille Nacht, Heilige Nacht." Laulua ei ole koskaan kuulostanut hänen korvissaan niin kauniilta. "En unohda sitä koskaan", Moren totesi myöhemmin, "se oli elämäni kohokohtia."

Britit vastaavat laulamalla "The First Noel". Saksalaiset taputtavat ja vastaavat "O Tannenbaumilla". Lopulta viholliset laulavat yhdessä latinaksi "Adeste fideles." "Se oli aivan uskomatonta", kiväärimies Graham Williams muisteli myöhemmin, "kaksi kansaa laulaa samaa joululaulua kesken sodan."

Toisella rintamalohkolla kerrotaan, että saksalaisten juoksuhaudoista huudettiin: "Haluatteko tupakkaa?" ja skotlantilaiset sotilaat nousivat ei-kenenkään maalle. Vihollliset tupakoivat, juttelivat ja nauroivat yhdessä. Pari tuntia aiemmin he olivat yrittäneet tappaa toisensa!

On dokumentoitu myös saksalaisten ja englantilaisten välinen jalkapallo-ottelu joulupyhinä. Vihollissotilaat vaihtoivat lahjoja: suklaata, sikareja, viiniä. Useimmat britit olivat hämmästyneitä siitä, miten mukavia saksalaiset olivat. Kotimaassa brittien mieliä oli lietsottu propagandalla, jonka mukaan saksalaiset olivat hirviöitä, jotka surmasivat vauvoja pistimillä ja hirttivät pappeja kirkonkelloihin. Vastapuolella oli samanlaista disinformaatiota: saksalaislehdet kirjoittivat, että ranskalaiset ja englantilaiset ovat niin jumalattomia, etteivät he edes vietä joulua!

Tarinaa joulun 1914 spontaanista rauhasta pidettiin pitkään myyttinä, tai jopa epäisänmaallisena propagandana. Mutta tapahtumat on hyvin dokumentoitu ja silminnäkijäkertomuksia on useita. Jos sotilaista olisi ollut kiinni, he olisivat lopettaneet sodan tuolloin. Mutta kenraalit, jotka eivät koskaan nähneet vihollista ihmisenä, ja joiden asema riippui sotaa lietsovista poliitikoista, eivät antaneet verenvuodatuksen loppua, kuten tiedämme.

Rutger Bregman on kertonut edellä olevat tapahtumat kirjassaan Hyvän historia. Hän kirjoittaa:

"Sotilaiden vanhoja kirjeitä lukiessani mieleeni nousee kysymys: jos kerran he pystyivät siihen kesken julman sodan, joka  oli jo vienyt miljoonan sotilaan hengen, mikä estää meitä - nykyaikana - nousemaan omista juoksuhaudoistamme? Myös meidän välillemme luovat demagogit ja vihankylväjät juopaa. Aikanaan Daily Mailin tapaiset lehdet kirjoittivat verenhimoisista hunneista: nyt ne kirjoittavat varastelevien, murhaavien ja raiskaavien pakolaisten invaasioista, kuinka he vievät työpaikkamme, ovat liian laiskoja tekemään töitä ja lopettavat vielä joulunkin. Näin yhteiskuntaan pumpataan vihaa, eikä vain lehtien kautta, vaan muös blogeissa ja sosiaalisessa mediassa. Paraskin faktantarkistaja [eika Bregman tiennyt, että faktantarkistus somessa loppuu] on voimaton sen vihan edessä joka pyyhkii ylitsemme."