Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan.
Vanha käännös:"...ettemme ole aivan hävinneet" non sumus consumpti. Pienin mahdollinen kiitettävä. Ymmärtääkseen asian on luettava koko luku 3 tähän asti. Jumala on lyönyt minua korkeimman omakätisesti. Silti luotan ja vetoan niin kuin Job "Jumalaan Jumalan takana."
Joka aamu on Herran armo uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.
Tämän perusvakaumuksen kanssa saa silti sanoa: "Hän eksytti minut tieltä ja raateli minut, jätti hylättynä makaamaan" [vanha:"hän on minut autioksi tehnyt"] (3:11), tai niin kuin Jeremia sanoi: "Sinä olet minulle kuin kuivuva puro, joka pettää janoisen" (Jer 15:18) Jumalasta on myös tällainen kokemus: "sinä kätkeydyit pilveen, sen läpi ei rukous pääse" (Val. 3:44). Jumala näyttäytyy tottelevaisuutta vaativana despoottina, mutta "Jumala Jumalan takana" taitaa sittenkin pitää rehellisestä palautteesta.
Sieluni sanoo: "Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan."
Herra on osani, ts. ei minulla muutakaan ole. Jos Jumala onkin kosminen sadisti, ei hänelle mitään mahda. Valitusvirsien kirjoittaja ei ole asiasta kuitenkaan ihan varma, kun hän jatkaa:
Hyvä on Herra sille, joka panee toivonsa häneen, sille joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta.
qārā on "panna toivonsa" Herraan, siis laittaa kaikki panokset Jumala-korttiin. dāraš on "etsiä, tutkia", kysyä ja kaivata, pyrkiä kaikin sielun kyvyin Jumalaa kohti. jāhal, kr. hypomenei on kestävyyttä, sitä ettei luovuta. Dōmām, kr. hesykhasei on hengellisen elämän perusasia, "hiljaisuus", jota en ole oppinut.
sunnuntai 31. joulukuuta 2023
torstai 28. joulukuuta 2023
Matt. 2:13-21 (Viatt.l.pvä, evankeliumi)
Joulun synkin tarina kerrotaan Matteuksen evankeliumissa. Kun Herodes sai tietää, että Betlehemissä oli syntynyt juutalaisten kuningas, tämä pelkäsi vastasyntyneen uhkaavan oman dynastiansa valtaa. Herodes yritti huiputtaa itämaan tietäjät paljastamaan lapsen sijainnin. Tietäjät saivat kuitenkin unessa varoituksen Herodeksen pahoista aikeista ja palasivat salaa kotimaahansa kertomatta, mihin tähti oli heidät johdattanut.
Kun Herodes kuuli tästä, hän määräsi kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset Betlehemissä ja sen ympäristössä surmattavaksi. Dynastian valta oli turvattava hintaan mihin hyvänsä, tarvittaessa lasten verellä.
Tarina Betlehemin lastenmurhasta on elänyt länsimaisessa kulttuurissa kaksi vuosituhatta. Sen muistoksi 28. joulukuuta vietetään monissa maissa viattomien lasten päivää.
Suomalaisessa jouluperinteessä tarina on elänyt Tiernapoikien säkeessä, jossa Herodes käskee Knihtiä: ”tapa ja virtaan heitä kaikki kaksivuotiset poikalapset ja sitä nuoremmat, kunnes olet tavannut sen äsken syntyneen juutalaisten kuninkaan.”
Tarinan tarkoitus on korostaa Herodeksen pahuutta. Harva asia on moraalisesti yhtä yksiselitteinen kuin se, että lapsia ei saa vahingoittaa. Lapset ovat arvokkaita ja yhteisön tärkeimpiä tehtäviä on suojella lapsiaan.
Valitettavasti moraalinen toiminta on aina helpompaa teoriassa kuin käytännössä. Tämä on nähty suomalaisessa keskustelussa al-Holin leirin lapsista ja lasten äideistä.
Herodekselle yhden poikalapsen syntymä oli niin suuri uhka, että hän oli valmis uhraamaan koko joukon viattomia lapsia. Kaksituhatta vuotta myöhemmin me Suomessa olemme tilanteessa, jossa al-Holin leirin lasten hengen pelastaminen saattaa tarkoittaa, että lasten todennäköisesti radikalisoituneet äidit on myös tuotava Suomeen. Monille tämä hinta on liian korkea.
Toisin kuin Herodes, emme surmaa lapsia itse, mutta emme kovin innokkaasti ole pelastamassakaan. Ja toivomme että tämä aste-ero poistaa moraalisen ongelman.
Samalla, kun mietimme, mikä on oikein ja kuinka toimimme, kannattaa ehkä muistaa, että Herodeksen toimet eivät näyttäytyneet jälkipolville viisaana varovaisuutena. Pikemminkin Betlehemin lastensurmia on pidetty kertomuksena julmuudesta ja moraalittomuudesta.
(tietokirjailija Andrei Sergejeffin kolumni Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa joulun alla 2019)
Kun Herodes kuuli tästä, hän määräsi kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset Betlehemissä ja sen ympäristössä surmattavaksi. Dynastian valta oli turvattava hintaan mihin hyvänsä, tarvittaessa lasten verellä.
Tarina Betlehemin lastenmurhasta on elänyt länsimaisessa kulttuurissa kaksi vuosituhatta. Sen muistoksi 28. joulukuuta vietetään monissa maissa viattomien lasten päivää.
Suomalaisessa jouluperinteessä tarina on elänyt Tiernapoikien säkeessä, jossa Herodes käskee Knihtiä: ”tapa ja virtaan heitä kaikki kaksivuotiset poikalapset ja sitä nuoremmat, kunnes olet tavannut sen äsken syntyneen juutalaisten kuninkaan.”
Tarinan tarkoitus on korostaa Herodeksen pahuutta. Harva asia on moraalisesti yhtä yksiselitteinen kuin se, että lapsia ei saa vahingoittaa. Lapset ovat arvokkaita ja yhteisön tärkeimpiä tehtäviä on suojella lapsiaan.
Valitettavasti moraalinen toiminta on aina helpompaa teoriassa kuin käytännössä. Tämä on nähty suomalaisessa keskustelussa al-Holin leirin lapsista ja lasten äideistä.
Herodekselle yhden poikalapsen syntymä oli niin suuri uhka, että hän oli valmis uhraamaan koko joukon viattomia lapsia. Kaksituhatta vuotta myöhemmin me Suomessa olemme tilanteessa, jossa al-Holin leirin lasten hengen pelastaminen saattaa tarkoittaa, että lasten todennäköisesti radikalisoituneet äidit on myös tuotava Suomeen. Monille tämä hinta on liian korkea.
Toisin kuin Herodes, emme surmaa lapsia itse, mutta emme kovin innokkaasti ole pelastamassakaan. Ja toivomme että tämä aste-ero poistaa moraalisen ongelman.
Samalla, kun mietimme, mikä on oikein ja kuinka toimimme, kannattaa ehkä muistaa, että Herodeksen toimet eivät näyttäytyneet jälkipolville viisaana varovaisuutena. Pikemminkin Betlehemin lastensurmia on pidetty kertomuksena julmuudesta ja moraalittomuudesta.
(tietokirjailija Andrei Sergejeffin kolumni Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa joulun alla 2019)
maanantai 25. joulukuuta 2023
Luuk. 2:1-17 (joulup. evankeliumi)
Gregorius Suuren joulusaarna
Koska vietämme tänään, jos Herra suo, messua kolme kertaa, emme nyt puhu tästä evankeliumin kappaleesta pitkään. Mutta Vapahtajan syntymä vaatii sentään puhumaan jotain, vaikka lyhyestikin.
Mitä merkitsee se, että maailmassa toimitettiin veroluetteloon merkitseminen juuri silloin, kun Herra syntyi? Sen tarkoitus oli osoittaa, että se, joka oli syntymässä, oli kirjoittava valittujensa nimet elämän kirjaan. Tuomituille hän sen sijaan sanoo: ”Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköön heidän nimeänsä merkittäkö vanhurskaiden joukkoon.”
Sopii hyvin kuvioon, että Vapahtaja syntyy Betlehemissä, sillä Betlehem tarkoittaa leivän taloa. Hänhän sanoo itsestään: ”Minä olen elävä leipä, joka on tullut alas taivaista”. Herran syntymäpaikka sai jo edeltä nimen Leivän talo, koska siellä oli todella ihmiseksi tuleva hän, joka ravitsee valittujen sielut vahvistaen heitä sisäisesti.
Hän ei syntynyt vanhempiensa kodissa, vaan matkalla. Se osoittaa, että ihmisyys, jonka hän otti omakseen syntyessään, oli hänelle tavallaan vierasta. Kun sanon ”vierasta”, en tarkoita, ettei se kuuluisi hänen valtaansa vaan puhun siitä, mikä oli hänen luontonsa. Vallastaan hän sanoo: ”Hän tuli omaan maailmaansa” mutta luontonsa puolesta hän oli syntynyt ennen aikojen alkua. Meidän luontomme hän otti omakseen ajassa. Jos hän kerran pysyy ikuisena ja ilmestyy ajallisena, se, mihin hän laskeutuu, on hänelle vierasta. Profeetta sanoo tästä näin: ”Ihminen on kuin ruoho.” Tullessaan ihmiseksi hän muutti meidät, ruohon, vehnäksi. Itsestään hän sanoi näin: ”Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi.”
Juuri tätä tarkoittaa se, että vastasyntynyt pantiin seimeen makaamaan. Näin hän ravitsee kaikkia uskovia, noita pyhiä eläimiä, ruumiinsa vehnällä. Siksi näiden ei tarvitse paastota ja jäädä vaille ikuisen ymmärryksen ruokaa.
Mitä sitten tarkoittaa se, että enkeli ilmestyi valvoville paimenille ja että Jumalan kirkkaus ympäröi heidät? Se tarkoittaa, että taivaallisia näkyjä annetaan ensimmäisiksi niiden nähtäviksi, jotka osaavat kaita tunnollisesti uskovien laumaa. Mitä suuremmalla rakkaudella he valvovat laumaansa, sitä enemmän Jumalan armo heitä valaisee.
2. Enkeli ilmoittaa Kuninkaan syntymän. Hänen äänensä liittyy enkelien kuoroon, joka laulaa yhdessä riemuiten: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Ennen kuin Vapahtajamme syntyi ihmiseksi, meidän ja enkelien välillä oli syvä kuilu. Ensimmäisen synnin ja jokapäiväisten rikkomustemme tähden olimme kaukana heidän kirkkaudestaan ja puhtaudestaan. Koska synti oli tehnyt meistä vieraita Jumalalle, niin enkelit, Jumalan valtakunnan kansalaiset, pitivät meitä myös yhteisönsä ulkopuolisina. Mutta nyt, kun me tunnemme Kuninkaamme, enkelitkin tunnustavat meidät saman valtakunnan kansalaisiksi. Kun kerran taivaan Kuningas otti omakseen halvan ihmisluonnon, eivät enkeleistä korkeimmatkaan halveksi enää meidän heikkouttamme. Enkelit tekivät kanssamme rauhan ja unohtivat ristiriidan aiheen. Niitä, joita he pitivät heikkoina ja halveksittavina, he kunnioittavat nyt vertaisinaan.
Kun Loot tai Joosua aikoinaan tahtoi kumartaa enkeliä, ei enkeli siitä heitä estänyt. Mutta kun Johannes Ilmestyskirjassa aikoi kumartaa enkeliä, enkeli kielsi häntä kumartamasta sanoen: ”Älä tee niin! Minä olen Jumalan palvelija niin kuin sinä ja veljesi.” Mistä johtuu, että ennen Vapahtajan saapumista enkelit hyväksyivät tyynesti sen, että ihmiset palvoivat heitä, mutta sen jälkeen he kavahtivat sitä? Se johtuu siitä, että he huomasivat meidän ihmisluontomme – juuri sen, jota he aikaisemmin halveksivat – kohotetuksi itseään korkeammalle. He pelkäävät nyt sitä, jos heitä pidetään sitä korkeampina. He eivät ole enää taipuvaisia halveksimaan ihmisyyttä itseään alempana tai heikkona, koska he kunnioittavat sitä yläpuolellaan, itsessään taivaan Kuninkaassa. Eivätkä he kaihda pitämästä ihmistä kumppaninaan, koska he palvovat yläpuolellaan Jumala-ihmistä.
Pitäkäämme siis huoli, rakkaat ystävät, ettei mikään epäpuhtaus saastuttaisi meitä, jotka olemme ikuisen säädöksen perusteella Jumalan valtakunnan kansalaisia ja enkelien vertaisia. Meidän tulee saavuttaa arvokkuutemme elämäntavoillamme. Älköön mikään aistillisuus meitä liatko, älkööt häpeälliset ajatukset meitä syyttäkö. Älköön pahuus jäytäkö mieltämme, älköönkä kateuden ruoste tehköön tuhoaan. Älköön liioin ylpeys meitä paisuttako tai kunnianhimo raadelko meitä maisine houkutuksineen. Ihmisiä kutsutaan nyt jumaliksi! Taistele siis, ihminen, paheita vastaan Jumalan kunnian avulla, sillä sinun tähtesi Jumala on tullut ihmiseksi!
Koska vietämme tänään, jos Herra suo, messua kolme kertaa, emme nyt puhu tästä evankeliumin kappaleesta pitkään. Mutta Vapahtajan syntymä vaatii sentään puhumaan jotain, vaikka lyhyestikin.
Mitä merkitsee se, että maailmassa toimitettiin veroluetteloon merkitseminen juuri silloin, kun Herra syntyi? Sen tarkoitus oli osoittaa, että se, joka oli syntymässä, oli kirjoittava valittujensa nimet elämän kirjaan. Tuomituille hän sen sijaan sanoo: ”Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköön heidän nimeänsä merkittäkö vanhurskaiden joukkoon.”
Sopii hyvin kuvioon, että Vapahtaja syntyy Betlehemissä, sillä Betlehem tarkoittaa leivän taloa. Hänhän sanoo itsestään: ”Minä olen elävä leipä, joka on tullut alas taivaista”. Herran syntymäpaikka sai jo edeltä nimen Leivän talo, koska siellä oli todella ihmiseksi tuleva hän, joka ravitsee valittujen sielut vahvistaen heitä sisäisesti.
Hän ei syntynyt vanhempiensa kodissa, vaan matkalla. Se osoittaa, että ihmisyys, jonka hän otti omakseen syntyessään, oli hänelle tavallaan vierasta. Kun sanon ”vierasta”, en tarkoita, ettei se kuuluisi hänen valtaansa vaan puhun siitä, mikä oli hänen luontonsa. Vallastaan hän sanoo: ”Hän tuli omaan maailmaansa” mutta luontonsa puolesta hän oli syntynyt ennen aikojen alkua. Meidän luontomme hän otti omakseen ajassa. Jos hän kerran pysyy ikuisena ja ilmestyy ajallisena, se, mihin hän laskeutuu, on hänelle vierasta. Profeetta sanoo tästä näin: ”Ihminen on kuin ruoho.” Tullessaan ihmiseksi hän muutti meidät, ruohon, vehnäksi. Itsestään hän sanoi näin: ”Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi.”
Juuri tätä tarkoittaa se, että vastasyntynyt pantiin seimeen makaamaan. Näin hän ravitsee kaikkia uskovia, noita pyhiä eläimiä, ruumiinsa vehnällä. Siksi näiden ei tarvitse paastota ja jäädä vaille ikuisen ymmärryksen ruokaa.
Mitä sitten tarkoittaa se, että enkeli ilmestyi valvoville paimenille ja että Jumalan kirkkaus ympäröi heidät? Se tarkoittaa, että taivaallisia näkyjä annetaan ensimmäisiksi niiden nähtäviksi, jotka osaavat kaita tunnollisesti uskovien laumaa. Mitä suuremmalla rakkaudella he valvovat laumaansa, sitä enemmän Jumalan armo heitä valaisee.
2. Enkeli ilmoittaa Kuninkaan syntymän. Hänen äänensä liittyy enkelien kuoroon, joka laulaa yhdessä riemuiten: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Ennen kuin Vapahtajamme syntyi ihmiseksi, meidän ja enkelien välillä oli syvä kuilu. Ensimmäisen synnin ja jokapäiväisten rikkomustemme tähden olimme kaukana heidän kirkkaudestaan ja puhtaudestaan. Koska synti oli tehnyt meistä vieraita Jumalalle, niin enkelit, Jumalan valtakunnan kansalaiset, pitivät meitä myös yhteisönsä ulkopuolisina. Mutta nyt, kun me tunnemme Kuninkaamme, enkelitkin tunnustavat meidät saman valtakunnan kansalaisiksi. Kun kerran taivaan Kuningas otti omakseen halvan ihmisluonnon, eivät enkeleistä korkeimmatkaan halveksi enää meidän heikkouttamme. Enkelit tekivät kanssamme rauhan ja unohtivat ristiriidan aiheen. Niitä, joita he pitivät heikkoina ja halveksittavina, he kunnioittavat nyt vertaisinaan.
Kun Loot tai Joosua aikoinaan tahtoi kumartaa enkeliä, ei enkeli siitä heitä estänyt. Mutta kun Johannes Ilmestyskirjassa aikoi kumartaa enkeliä, enkeli kielsi häntä kumartamasta sanoen: ”Älä tee niin! Minä olen Jumalan palvelija niin kuin sinä ja veljesi.” Mistä johtuu, että ennen Vapahtajan saapumista enkelit hyväksyivät tyynesti sen, että ihmiset palvoivat heitä, mutta sen jälkeen he kavahtivat sitä? Se johtuu siitä, että he huomasivat meidän ihmisluontomme – juuri sen, jota he aikaisemmin halveksivat – kohotetuksi itseään korkeammalle. He pelkäävät nyt sitä, jos heitä pidetään sitä korkeampina. He eivät ole enää taipuvaisia halveksimaan ihmisyyttä itseään alempana tai heikkona, koska he kunnioittavat sitä yläpuolellaan, itsessään taivaan Kuninkaassa. Eivätkä he kaihda pitämästä ihmistä kumppaninaan, koska he palvovat yläpuolellaan Jumala-ihmistä.
Pitäkäämme siis huoli, rakkaat ystävät, ettei mikään epäpuhtaus saastuttaisi meitä, jotka olemme ikuisen säädöksen perusteella Jumalan valtakunnan kansalaisia ja enkelien vertaisia. Meidän tulee saavuttaa arvokkuutemme elämäntavoillamme. Älköön mikään aistillisuus meitä liatko, älkööt häpeälliset ajatukset meitä syyttäkö. Älköön pahuus jäytäkö mieltämme, älköönkä kateuden ruoste tehköön tuhoaan. Älköön liioin ylpeys meitä paisuttako tai kunnianhimo raadelko meitä maisine houkutuksineen. Ihmisiä kutsutaan nyt jumaliksi! Taistele siis, ihminen, paheita vastaan Jumalan kunnian avulla, sillä sinun tähtesi Jumala on tullut ihmiseksi!
(Homilia in Evangelia 1.8)
maanantai 18. joulukuuta 2023
Sef. 3:17 (4.adv. 1.vsk 1.lk)
Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi,
hän on voimallinen, hän auttaa.
Sinä olet hänen ilonsa,
rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi,
hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.
Tämä jae on esimerkki siitä, miten monella tavalla Raamatun sana voidaan kääntää - ja aina vain paranee. Nykyisen käännöksen "rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi" on Septuagintan mukainen tulkinta. Se on hyvä tulkinta, sillä Jumalan rakkaus (tai kaikki rakkaus) on elämää uudistava voima, joka saa kuihtuneen kukoistamaan ja kaavoihinsa kangistuneen näkemään uusia mahdollisuuksia.
Vanhan käännöksen versio samasta lauseesta kuului "hän on vaiti, sillä hän rakastaa sinua". Verbillä ḥāraš on todella (kaivertamista tarkoittavan merkityksen ohella) hiljenemistä, jopa kuuroutta, tarkoittava merkitys. Geseniuksen sanakirja tulkitsee Jumalan hiljaisuuden tässä kohtaa merkitsevän sitä, että Jumala pidättäytyy synnin nuhtelemisesta ja osoittaa näin anteeksiantoaan. Mutta Jumalan vaikenemisen voisi ymmärtää mystisemmin. Läheisten ystävien kesken ei tarvita sanoja, pelkkä katse tai läsnäolo riittää. Tämä Jumalan vaikeneminen on toista kuin se, jossa ihminen sanoo: "Älä ole vaiti, kun puhun sinulle! Jos sinä et vastaa, olen kuoleman oma." (Ps. 28:1, sama verbi) Sama Jumalan hiljaisuus, mutta täysin eri merkitys.
On vielä kolmaskin tapa kääntää tämä lause. "Hän vaientaa sinut rakkaudellaan." Niin kauan kuin meiltä puuttuu todellinen kokemus Jumalan rakkaudesta, me olemme innokkaita puhumaan siitä ja esittämään oman tulkintamme siitä sekä kritisoimaan toisten näkemyksiä sitä koskien. Kun todella kohtaamme Jumalan rakkauden, meiltä katoaa halu julistaa sitä isoon ääneen. Näin sanovat isot pojat (ja tytöt). Minä en tiedä.
Hyvin tärkeä ja toistuva ajatus tässä jakeessa on se, että sinä olet Jumalan ilo! Kun enkelit ilmoittavat jouluyönä suuren ilon, puolet siitä on sitä, että Jumala iloitsee luoduistaan. "Hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta" ei aivan tavoita heprean musiikillista ilmaisua: Jumala "hyppii ja hoilaa" siitä riemusta että hänellä on sinut! Tosiaan, sanat jāgīl ja rinnā eivät sisällä konnotaatioita koreografisesti hallitusta liikkeestä tai musiikillisesti tasokkaasta fraseerauksesta.
hän on voimallinen, hän auttaa.
Sinä olet hänen ilonsa,
rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi,
hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.
Tämä jae on esimerkki siitä, miten monella tavalla Raamatun sana voidaan kääntää - ja aina vain paranee. Nykyisen käännöksen "rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi" on Septuagintan mukainen tulkinta. Se on hyvä tulkinta, sillä Jumalan rakkaus (tai kaikki rakkaus) on elämää uudistava voima, joka saa kuihtuneen kukoistamaan ja kaavoihinsa kangistuneen näkemään uusia mahdollisuuksia.
Vanhan käännöksen versio samasta lauseesta kuului "hän on vaiti, sillä hän rakastaa sinua". Verbillä ḥāraš on todella (kaivertamista tarkoittavan merkityksen ohella) hiljenemistä, jopa kuuroutta, tarkoittava merkitys. Geseniuksen sanakirja tulkitsee Jumalan hiljaisuuden tässä kohtaa merkitsevän sitä, että Jumala pidättäytyy synnin nuhtelemisesta ja osoittaa näin anteeksiantoaan. Mutta Jumalan vaikenemisen voisi ymmärtää mystisemmin. Läheisten ystävien kesken ei tarvita sanoja, pelkkä katse tai läsnäolo riittää. Tämä Jumalan vaikeneminen on toista kuin se, jossa ihminen sanoo: "Älä ole vaiti, kun puhun sinulle! Jos sinä et vastaa, olen kuoleman oma." (Ps. 28:1, sama verbi) Sama Jumalan hiljaisuus, mutta täysin eri merkitys.
On vielä kolmaskin tapa kääntää tämä lause. "Hän vaientaa sinut rakkaudellaan." Niin kauan kuin meiltä puuttuu todellinen kokemus Jumalan rakkaudesta, me olemme innokkaita puhumaan siitä ja esittämään oman tulkintamme siitä sekä kritisoimaan toisten näkemyksiä sitä koskien. Kun todella kohtaamme Jumalan rakkauden, meiltä katoaa halu julistaa sitä isoon ääneen. Näin sanovat isot pojat (ja tytöt). Minä en tiedä.
Hyvin tärkeä ja toistuva ajatus tässä jakeessa on se, että sinä olet Jumalan ilo! Kun enkelit ilmoittavat jouluyönä suuren ilon, puolet siitä on sitä, että Jumala iloitsee luoduistaan. "Hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta" ei aivan tavoita heprean musiikillista ilmaisua: Jumala "hyppii ja hoilaa" siitä riemusta että hänellä on sinut! Tosiaan, sanat jāgīl ja rinnā eivät sisällä konnotaatioita koreografisesti hallitusta liikkeestä tai musiikillisesti tasokkaasta fraseerauksesta.
sunnuntai 10. joulukuuta 2023
Jes. 35: 3-6 (2. Adventti, 2. vsk 1.lk)
Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet.
Septuagintan pohjalta voisi puhua "aneemisista" käsistä. Kädet ovat ne jotka tekevät asioita. Ne ovat tulleet uupuneiksi ja tehottomiksi. Kysellään, onko missään mitään mieltä. Siitä ei hyvä seuraa. Polvet puolestaan ovat ne, jotka kantavat. Polvet tutisevat silloin kun pelottaa eikä uskalla ottaa askeltakaan. Jos on tällaiset fiilikset, kannattaa lukea tämä teksti.
Sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: "Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne! Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät."
Heprean נָקָם on yksiselitteisesti "kosto". Sanoma lähtee liikkeelle kostosta, jota ihmiset sekä pelkäävät että janoavat. Se on tulossa, mutta kyseessä on pikemminkin tilinteko tai "hyvitys" (גְמוּל, ei suinkaan "rangaistus", kuten vanha käännös tulkitsi). Ja kun siihen asti on päästy, paljastetaan, että lopulta puhe on pelastuksesta. Jumalan rakastava isänsydän paljastuu pikkuhiljaa pelon ja vihan kahlitsemalle ihmiselle.
Silloin aukeavat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat; rampa silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan.
Tähän Jeesus viittasi Matt. 11:5: "Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma." Voidaan puhua hengellisestä sokeudesta, kuuroudesta, rampuudesta ja mykkyydestä. Hengellisesti sokea ei kykene näkemään Jumalan läsnäoloa, hän ei arvosta ympärillään olevaa kauneutta. Olen kuuro köyhien huudolle ja maailmankaikkeuden musiikille, peloissani olen tullut kykenemättömäksi ottamaan sitä askelta, minkä tiedän oikeaksi, enkä osaa puhua mistään todella merkityksellisestä. Avaa minun silmäni, korvani ja suuni, Kristus!
Lähteitä puhkeaa autiomaahan, vuolaina virtaavat purot aroilla.
Tämä lupaus koskee lohdutonta sisäistä erämaata, johon olen joutunut. Vulgatan mukaan purot virtaavat in solitudine, yksinäisyydessä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)