perjantai 27. toukokuuta 2022

Joh. 15:26–16:4 (6. su pääsiäisestä, 1. vsk ev)

Olen puhunut teille tämän, jottei uskonne koetuksissa sortuisi

"En lainkaan käsitä sellaista hurskautta, joka ei keksi tai oivalla uutta, vaan toistaa jo sanottua ja toivoo ja ylistää kaiken jo tiedetyn sisällä. Ajattelen päinvastoin, että suhde Jumalaan edellyttää aina luomista, uuteen suuntautumista, sellaista vähintään yksityistä, joka ei voikaan vakuuttaa toisia. Se voidaan saavuttaa vain siinä määrin, kuin ei kerralla käsitetä ja kuiviin selitetä, mitä Jumala - nimellä tarkoitetaan." (Rainer Maria Rilke)

Uskonnollisuus yleisesti ottaen korreloi vahvasti sellaisiin arvoihin kuten sovinnaisuus, turvallisuus ja perinteiden arvostaminen. Sen sijaan luovuus, seikkailunhalu tai nautinto ei sijoitu korkealle uskovaisten ihmisen ajattelussa. Näin on ainakin, jos uskoo World Values Survey- aineistoa, ja miksei uskoisi. 

Minulle tulee mieleen (vaikka en halua kyseenalaistaa tiedeyhteisön metodeja, sillä jos ei usko tiedeyhteisöön, mihin sitten?), onko kysymyksenasettelussa jotain vikaa. Ajattelen vain, onko esiymmärrys uskonnon olemuksesta ohjannut kysymyksenasettelua? Jos uskonto lähtökohtaisesti ymmärretään konservatiivisena ja turvallisuushakuisena ajatteluna, saadaan tulokseksi että uskovaiset ovat sovinnaisia ja perinteitä kunnioittavia. En kuitenkaan pysty kiistämään tätä tulosta.

Onko uskossa Jumalaan myös sellaisia aspekteja, joita ei tavallisesti huomata? Kuten se, että Jumala kutsuu meidät pois tutusta ja turvallisesta (Abraham, exodus). Ja se että Jumala on voimallinen antamaan enemmän kuin edes osaamme pyytää (Ef.4). "Sinä tulossa oleva Jumala, anna meille hullunrohkea hurskaus", rukoili Karin Boye.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ap.t.14:15-17 (Juhannusp. 2.vsk 2.lk)

Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka Paavali ja Barnabas Lystran kaupungissa paransivat ramman miehen. Kaupungin asukkaat tulkitsivat tapa...