Israelin uskonnossa Jumalasta ei saanut tehdä kuvaa. Häntä ei saanut kuvitella jonkun näköiseksi. (Uuden testamentin puolella tilanne on jossain määrin toinen, koska Jumala teki Pojassaan itsestään kuvan). Mitä sellaisen uskonnon profeetta näkee, kun hän kertoo näkevänsä Herran? Merkillepantavaa on, että hän ei kerro, miltä Jumala näytti: hän istuu kyllä korkealla istuimella ja hänen vaatteensa liepeet täyttävät temppelin. Yksityiskohtaisesti hän kykenee kuvailemaan vain serafeja, jotka enkeliopin mukaisesti ovat korkeimpia, Jumalaa lähinnä olevia henkiolentoja.
Jesaja kertoo kolme asiaa, jotka hän ymmärsi vasta tuon ekstaattisen näyn avulla. Ensimmäinen on serafien julistus: "Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan!" Hän näkee siis maailman, jossa hän elää, täysin uudessa valossa. Hänen elämänsä on koko ajan häikäisevän kirkkauden ympäröimänä. Jumalan kirkkaus on niin itsestäänselvää, niin koko olemassaolon läpäisevää, että normaalisti emme sitä edes havaitse. Tarvitaan poikkeuksellinen näkemisen hetki, esteettisen tarkastelun vaatima etäisyys, että tajuaisimme sen.
Toinen näyn paljastama asia on : "Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän." Ihminen tajuaa helposti oman rajallisuutensa ja epätäydellisyytensä, mutta vain Jumalan pyhyyden kokemus saa ihmisen näkemään koko sisäisen pimeytensä, ilman selittelyjä. Jesaja kokee samalla kohtalonyhteyttä myös kansansa (ja uskallan laajentaa: koko ihmiskunnan) kanssa: me olemme kaikki samaa kadotuksen kansaa. Säveltäjä Erkki Melartinin sanoin: "Me olemme kaikki syypäät kaikkeen, mitä tapahtuu maailmassa! Tämä syyllisyyden tunne ei kuitenkaan saa painaa meitä alas eikä tehdä meitä toimettomiksi, vaan sen tulee olla elävä side meidän ja koko kärsivän ihmiskunnan välillä."
Kolmas asia, joka näyssä selviää on: "Sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu." Sovitus ei tarkoita vain sitä, että minun ei tarvitse pelätä rangaistusta ja tuomiota. Ei ole kysymys vain siitä, että Jumala jotenkuten armosta sietää minunlaistani ihmistä. Hän haluaa käyttää juuri minua, hän on valinnut juuri minut - minäkin olen täynnä Jumalan kirkkautta, niin vaikeaa kuin sitä onkaan uskoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti