lauantai 18. kesäkuuta 2022

Luuk. 16:19–31 ( 2. su helluntaista, 1. vsk. ev)


Gregorius Suuren Evankeliumisaarnasta n:o 40


On syytä kiinnittää huomiota siihen, missä järjestyksessä Herra kertoo ylpeästä rikkaasta ja nöyrästä kerjäläisestä. Hän sanoo: ”oli rikas mies”, ja vähän myöhemmin: ”oli köyhä nimeltä Lasarus.” Ihmiset tietävät yleensä rikkaiden nimet paremmin kuin köyhien. Mitä se tarkoittaa, että kun Herra puhuu rikkaasta ja köyhästä, hän kertoo köyhän nimen, mutta ei rikkaan? Se tarkoittaa, että Herra tuntee köyhät ja ottaa heidät vastaan, mutta ei tunne ylpeitä. Sen tähden hän sanoo aikojen lopussa niille, jotka ylpeilevät ihmeteoillaan: ”En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät.” Sen sijaan Moosekselle hän sanoo: ”Minä tunnen sinut nimeltä.” Kun Herra sanoo rikasta ”erääksi rikkaaksi mieheksi” ja köyhää ”köyhäksi nimeltä Lasarus”, hän tarkoittaa: minä tunnen nöyrän kerjäläisen, mutta ylpeää rikasta en tunne. Köyhän tunnen ja otan hänet vastaan, mutta rikkaan minä tuomitsen ja hylkään, sillä en tunne häntä.
Tässä kertomuksessa asioilla ei ole vain yksi merkitys. Niin kuin sillä, että rikkaan miehen portin pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Tämä yksi tosiseikka ilmaisee kaksi erilaista Herran tuomiota. Rikkaalla olisi kenties ollut jonkinlainen veruke, ellei köyhä ja paiseita täynnä oleva Lasarus olisi virunut hänen porttinsa luona - jos hän olisi ollut kauempana, eikä hänen kurjuutensa olisi häirinnyt hänen näkymäänsä. Toisaalta, jos rikas olisi ollut köyhästä ja hänen paiseistaan kauempana, köyhän sielua ei olisi koeteltu niin paljoa. Mutta kun Jumala asettaa tämän kurjan ja paiseita täynnä olevan olennon sen ihmisen portin pieleen, jolla on kaikkia elämän nautintoja, hän lisää tuomion taakkaa rikkaalle, joka ei sääli köyhää, vaikka näkee hänet. Samalla Jumala koettelee köyhää, jota kiusaa päivittäin rikkauden näkeminen.

Millaisia kiusauksia tuo rupinen kurja ihminen onkaan joutunut mielessään kärsimään! Hänellä ei ollut leipää ja hän oli menettänyt terveytensä, mutta hän joutui katselemaan rikasta miestä, joka oli terve ja jolla oli kaikkea hyvää ja elämän nautintoja. Hän oli viluissaan ja suruissaan ja katseli toista, joka iloitsi pukeutuneena purppuraan ja parhaaseen pellavaan. Häntä halveksittiin hänen paiseidensa vuoksi, toiselle annettiin kaikkea hyvää. Häneltä puuttui kaikki, mutta rikas ei halunnut antaa hänelle mitään. Mitä luulette: millainen kiusausten myrsky vallitsi tuon köyhän sydämessä? Ehkä hän olisi kestänyt köyhyyden vaivat, jos olisi ollut terve, tai ehkä hänelle olisi sairaudessa ollut tarpeeksi, kunhan olisi ollut riittävä toimeentulo. Mutta että köyhää enemmän koeteltaisiin, häntä masentavat samalla sekä köyhyys että sairaus. Lisäksi hän näkee, miten rikasta seuraa hännystelijöiden joukko, kun taas häntä, kurjaa ja sairasta, ei kukaan käy katsomassa. Se, ettei kukaan käy häntä katsomassa, käy ilmi siitä, että koirat saavat vapaasti käydä nuolemassa hänen haavojaan. Kun Jumala antaa köyhän Lasaruksen virua rikkaan miehen portin pielessä, hän toteuttaa tällä yhdellä teolla kaksi tuomiota: sääliä tuntematon rikas vahvistaa oman tuomionsa ja köyhä vahvistuu koettelemuksessa palkintoa varten. Rikas näki köyhän joka päivä, eikä säälinyt tätä. Köyhää koeteltiin rikkaan näkemisellä. Oli kaksi sydäntä maailmassa, mutta taivaassa oli yksi, joka näki heidät: toista hän valmisti kirkkauteen koettelemalla häntä ja toista hän sieti, mutta oli määrännyt hänelle rangaistuksen.

Lasarus sai levon ja rikas rangaistuksen. Toimikaa nyt niin, että teillä on puolestapuhujia ja esirukoilijoita viimeisen tuomion päivänä – hankkikaa köyhiä asianajajiksenne. Kyllä teillä Lasaruksia riittää: heitä makaa porttinne pielessä ja he anovat ruokapöytänne runsaudesta putoilevia palasia. Evankeliumin sanojen tulee yllyttää meitä täyttämään lähimmäisenrakkauden käskyn. Löydämme Lasaruksen joka päivä, jos haluamme. Ja me näemme Lasaruksen joka päivä, vaikka emme haluaisikaan. Köyhät tungeksivat ympärillämme ja pyytävät meiltä apua, mutta sinä päivänä he ovat meidän esirukoilijoitamme. Meidänhän tässä pitäisi olla pyytämässä, ja kuitenkin meiltä pyydetään. Ajattele, että jos joudut kieltäytymään antamasta, se on kuitenkin suojelijasi, joka sinulta pyytää. Älkää hukatko aikaa laupeuden harjoittamiseen, älkää heittäkö menemään tarjottua lääkettä. Ajatelkaa tuomiota ennen kuin tuomion hetki koittaa. Kun näette syrjäytyneitä ihmisiä tässä maailmassa, ja vaikka ajattelisitte että he ovat sitä omasta syystään, älkää halveksiko heitä.

Opetelkaa siis, veljeni, halveksimaan kaikkea ajallista, pitämään katoavaa mainetta mitättömänä ja rakastamaan ikuista kunniaa. Kunnioittakaa köyhiä kun näette heitä ja pitäkää sellaisia, joita tämä maailma halveksii, sisäisesti Jumalan ystävinä. Jakakaa heidän kanssaan se, mitä teillä on, jotta hekin kerran suvaitsisivat jakaa teidän kanssanne sen, mitä heillä on. Ajatelkaa mitä pakanain apostoli sanoi: ”Nyt teillä on yllin kyllin ja voitte lievittää heidän puutettaan. Sitten voivat he taas yltäkylläisyydestään lievittää teidän puutettanne.” Ja ajatelkaa, mitä itse Totuus sanoi: ”Kaiken sen, minkä olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, olette tehneet minulle.” Miksi olisit kitsas antamaan, jos kerran sen, minkä ojennat maassa makaavalle kurjalle, annat sille, joka istuu taivaissa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ap.t.14:15-17 (Juhannusp. 2.vsk 2.lk)

Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka Paavali ja Barnabas Lystran kaupungissa paransivat ramman miehen. Kaupungin asukkaat tulkitsivat tapa...